Lähes vuosi viimeisimmän keikkansa jälkeen
FAKE? ei vain häikäissyt japanilaista yleisöään kiihkeällä keikallaan aikaisemmin kesäkuussa 2009, vaan debytoi myös Amerikassa AnimeNEXT 2009 -conissa, joka pidettiin New Jerseyssä. Ennen keikkaa JaME sai mahdollisuuden haastatella miestä
FAKE?:n takana,
KENiä.
Kiitos, että suostuit tapaamaan meidät. Voisitko ensiksi esitellä itsesi lukijoillemme?
KEN: Eipä mitään! Olen
KEN,
FAKE?:n laulaja.
Oletko päässyt näkemään conissa vielä jotakin mielenkiintoista?
KEN: Näimme vilauksen kojuista, siinä kaikki. Huomenna voinemme katsella ympärillemme ja nähdä muutakin. Olen tosin nähnyt kaikki cosplay-asut.
Mitä mieltä olet niistä?
KEN: Todella upeita! Pidän niistä! Hotellissa oli myös useita cosplay-asuun pukeutuneita ihmisiä. Olen aina pitänyt siitä, Tokiossa ja kaikkialla muuallakin. Pidän siitä, että ihmiset katsovat.
Pidätkö sinäkin animesta?
KEN: En tiedä siitä paljoakaan, totta puhuakseni. (nauraa) Mutta muille bändin jäsenille se on osa kulttuuria, tiedäthän. Vartuin 18-vuotiaaksi asti Englannissa, joten en tiedä animesta hirveästi. Minulla oli kaikenlaisia erilaisia robotteja ja sellaisia. Jotkut sukulaiset lähettivät niitä minulle ja kaikkien ystävieni mielestä ne olivat todella cooleja, joten ne varastettiin. (nauraa) Mutta se siitä. Jos kysyisit, mikä on suosikkimangani, sanoisin sen olevan luultavasti jokin todella… ei niin cool. (nauraa) Jokin liian suosittu tai vastaava.
Mitä sanoisit?
KEN: En tiedä. Mitä minä sanoisin…? (miettii) Ei… en tiedä. (nauraa)
Kappaleenne Pulse
toimi “Onmyou Taisenki” -nimisen animen tunnusbiisinä. Miten tämä oli mahdollista?
KEN: Meille vain tarjoutui tilaisuus siihen. Ilmeisesti animeyhtiö, joka antoi meille tarjouksen, oli kuullut musiikkiamme. Suurin osa musiikistamme on nopeatempoista ja tarttuvaa, joten osa kappaleista sopii loistavasti oheistuotteiden kaltaisiin juttuihin. Joten yhtiö tarjosi meille mahdollisuutta ja ehdotin heille Pulsea, mitä he pitivät täydellisenä biisivalintana.
Mitä mieltä olet japanilaisen musiikin ja kulttuurin saamasta suosiosta ulkomailla? Tiesitkö kasvavasta kiinnostuksesta?
KEN: Mielestäni se on hienoa. Olen sitä mieltä, ettei vain japanilainen kulttuuri ole saavuttanut todellista rajattomuutta. Veikkaanpa syynä olevan suurimmaksi osaksi Internetin, mutta kyse on ehkä myös sukupolvesta. Mielestäni se on todella coolia, koska tähän päivään mennessä vain Eurooppa ja Amerikka dominoivat kaikessa. Kuten sanoin, kun olin nuori, minulla oli kaikki ne pienet lelut ja kaikki muut ajattelivat niiden olevan cooleja, tai sitten minulla oli muutama ohjelma videolla ja ystäväni tulivat meille katsomaan niitä ja totesivat niidenkin olevan tosi siistejä. Ajattelin aina, että ”vau, muidenkin mielestä nämä ovat cooleja, eikä vain minun mielestäni!”, joten on todella mahtavaa nähdä japanilaisen kulttuurin saavuttavan sen, minkä ansaitseekin. Ei vain Japani, tosin. Luulenpa, että rajattomuus tulee vallitsemaan kaikkialla, ja niinhän sen pitäisi ollakin, eikö?
Esityksenne heinäkuun 2. päivänä näytti todella villiltä!
KEN: Yeah!
Putoilivatko tavarat oikeasti hyllyiltä kaupassa keikkapaikan alapuolella?
KEN: Joo! He eivät olleet koskaan nähneet vastaavaa aiemmin! Luulin, että niin kävisi luultavasti joka viikko, mutta ei, se oli ensimmäinen kerta!
Tapahtuiko muita hulluja juttuja?
KEN: No, alakerran kaupassa telineet hakkasivat ikkunoita vasten ja kaikki nuudelit ja lehdet putoilivat hyllyiltä! Minulle kerrottiin, että minun täytyisi rauhoitella yleisöä, mitä en ole KOSKAAN aiemmin tehnyt (nauraa) enkä teekään uudestaan! Mitä enemmän pyysin heitä rauhoittumaan, sitä enemmän he sekosivat, joten… siitä ei ollut mitään hyötyä. Se oli todella villi show! Me oikeastaan vain lämmittelimme, joten sellaisen reaktion saaminen ja keikan loppuunmyyminen oli mahtavaa.
Voisitko kertoa meille siellä jaetusta demokappaleesta? Onko sillä nimeä?
KEN: Kyllä vain, sen nimi oli
BUZZ, mutta vain siksi, että se oli demo. En oikeastaan edes ajatellut sitä. (nauraa) Se oli vain todella alkeellinen perusdemo. Halusin vain antaa jotakin, koska olen ollut poissa
FAKE?:n riveistä. En ole ollut oikeasti poissa, koska minulla on
OBLIVION DUST, mutta koska olen ollut poissa
FAKE?:n toiminnasta, halusin tehdä jotakin erityistä. Demojen antaminen ei ole oikein… artistit eivät yleensä halua tehdä niin, elleivät sitten ole todella työstäneet demojaan, mutta tiedäthän, ajattelin sen olevan tavallaan mukava keino näyttää heille, miten se saattaisi muuttua. Koska aiomme tehdä levyn, kappale saattaisi olla siinä, ja tiedämme sen muuttavan tyyliään. Joten halusin näyttää heille, miten tämä yleensä alkaa ja lopulta muuttuu, kun siitä tulee levy. Tavallaan niin. Voimme tehdä tällaisia juttuja helposti, kun meillä on oma levy-yhtiö.
Voitko kertoa meille tulossa olevasta uudesta levystä?
KEN: No… En tiedä, miten asioiden kanssa tulee käymään, mutta siitä tulee hyvä. Olen kirjoittanut 25 uutta biisiä. Jos joku pyytäisi minua tekemään kaksi levyä, minusta tuntuisi mukavalta tehdä niin 25 biisin voimin, mutta meidän täytyy laskea määrä kymmeneen - mikä tarkoittaa sitä, että tiedän levystä tulevan hyvä. En tiedä, miten tulee käymään, esimerkiksi genren tai tyylin suhteen, koska aiomme riehua ympäriinsä studiolla, mutta siitä pitäisi tulla hyvä!
Onko sinulla mitään odotuksia tämäniltaisen keikan suhteen?
KEN: Ei, mutta odotan sitä innolla!
Milloin aloitit musiikin tekemisen ja mikä sinua kiinnosti siinä?
KEN: Minä vain todella pidin musiikista, kun olin nuori. Mikä minua kiinnosti siinä?
Niin!
KEN: "The Muppet Show."
Oikeasti?
KEN: Joo! Sellainen. Rakastin kaikkea sitä, “The Muppet Show’ta” ja siinä olleen musiikin kuuntelua. Luultavasti se oli inspiraationi – ”The Muppet Show”, Muppetit, rumpali Animal (imitoi Animalin rummutusta ja nauraa) ja sen sellainen. Minä todella pidin musiikista nuorempana ja sitten minusta tuli rokkari. En tiedä, oliko niin tarkoitus käydä, mutta…
(nauraa) Piditkö sitä hulluna ajatuksena, että sinusta tulisi rokkari?
KEN: En edes ajatellut 18-vuotiaana, että minusta tulisi muusikko! (nauraa) Menin vain virran mukana, joten…
Miksi luulit ryhtyväsi?
KEN: En tiedä. (nauraa) Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, minulla ei oikeastaan ollut yhtään tavoitteita. Menin Japaniin nähdäkseni, millaista siellä oli - olen puoliksi japanilainen, mutten koskaan tuntenut tuota kulttuuria, joten menin vain Japaniin ja tajusin sitten olevani levyttävässä bändissä. Olen tehnyt niin siitä lähtien!
Päätätkö etukäteen sanoittamiesi biisien kielen, vai keksitkö sen sanoituksen yhteydessä?
KEN: Ei, sanoitukset kulkevat yhdessä musiikin ja flow’n kanssa. Kyse on kielestä ja kielen flow’sta. Jokaisella kielellä on flow’nsa, japanilla ja englannilla on täysin erilaiset. En yritä sovittaa musiikkiin mitä tahansa kieltä, mikä ei siihen sovi. Suurin osa kirjoittamistani kappaleista on englanniksi. Se vain sopii paremmin. Olen yrittänyt pakottaa sitä aiempien sanoitusten kanssa, mutta se ei toimi. Mutta japaninkielisten kappaleiden kanssa minulla ei ole ongelmaa. Kyse ei ole siitä, että haluan pitää kiinni englanniksi kirjoittamisesta, tosin se on helpompaa.
Onko se helpompaa soundin takia?
KEN: Se on helpompaa, koska minulla on laajempi englanninkielinen sanasto ja japani on vasta toinen kieleni.
Mitä ainutlaatuista FAKE?:lla on muihin bändeihin verrattuna?
KEN: Ooh... (miettii) No, me olemme uniikkeja. En tiedä miksi olemme, mutta kaikki sanovat niin. En oikein noudata sääntöjä, joten ehkä siksi. Se on kuin soolobändi, muttei ihan niinkään, se on bändi. Kohtelen sitä kuin bändiä, mutta tarkemmin ajatellen kyse on minusta, sillä olen johtaja. Mutten tiedä, se on todella outoa, uniikkia. Se on enemmän bändi kuin muut bändit joskus.
Blogissasi mainitsit elokuvan nimeltä “Zeitgeist”, joka kertoo ihmisarvojärjestelmästä. Mikä sai sinut katsomaan jotakin sellaista?
KEN: Koska pidän kaikkien outojen asioiden lukemisesta. Pidän ufotarinoista, salaliitoista, okkultisista jutuista. En välttämättä usko kaikkeen, mutta pidän niistä, koska ne antavat minulle perspektiiviä ja työkaluja sanoituksiin ja ideoihin. Maailmassa on monia ihmisiä, monia outoja ihmisiä, joilla on loistava mielikuvitus. Jotkut ovat totta. Minusta on hauskaa yrittää uskoa kaikkea. Yritän olla avoin. En välttämättä sano ei vain siksi, etten ajattele sen olevan totta; yritän pitää mieleni avoimena. Se auttaa sanoituksissa, melkein kuin ”opiskelisi” kirjoittamista. Joitakin ufojuttuja voi olla myös todella hankala myydä, mutta ylipäätänsä niiden viesti on tämä: meidän kaikkien tulisi rakastaa toisiamme – se on todella positiivinen viesti. Kyse ei ole asioita salailevasta hallituksesta tai muusta, vaan yhteenkuuluvuudesta. Kyse ei ole lajista, uskonnosta tai vastaavasta. Mielestäni se on todella erityistä ja coolia ja siksi tykkään kuunnella ja katsoa luentoja. Minä vain pidän sellaisista jutuista, erityisesti niistä, jotka ovat positiivisia.
Haluatko viedä FAKE?:a johonkin tiettyyn suuntaan nyt, kun teillä on oman levy-yhtiönne tarjoama vapaus?
KEN: Haluan suunnata ei-mihinkään!
Miten olette mielestäsi kasvaneet, kun muistelet FAKE?:n läpikäymiä muutoksia vuosien varrella?
KEN:
FAKE?:na?
Tai henkilökohtaisesti.
KEN: En tiedä… Uskon muuttuneeni, en tiedä, olenko kasvanut. (nauraa) Vain muuttuneeni. Vain seurannut mukana, kulkenut ylä- ja alamäkeen tai miten vain. Pysyn liikkeessä. En tiedä, onko se joskus hyvä vai huono asia - ehkä, en tiedä. Selvitämme sen! Olen iloinen niin kauan kunnes olen seitsemänkymmentä, jolloin voin katsoa taakseni ja olla ylpeä teoistani.
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on FAKE?:n kanssa, nyt kun työskentelet yhä OBLIVION DUSTin parissa?
KEN: Aiomme julkaista levyn, toivon mukaan. Se olisi ensimmäinen kansainvälisten juttujen joukossa. Haluamme saada sen julkaistuksi!
Minne muualle haluat mennä?
KEN: Kaikkialle. En vain Japaniin, en vain Yhdysvaltoihinkaan; Eurooppaan, Aasiaan; menemme minne tahansa meidät kutsutaankin!
Jättäisitkö lopuksi viestin lukijoillesi.
KEN: Odottakaa uutta levyä innolla! Toivon sen olevan hyvä. Toivon mukaan palaamme takaisin! Kiitos!
JaME kiittää Harry Lota, JhouseRock Ent.:a, AnimeNEXTiä ja FAKE?:a tämän haastattelun mahdollistamisesta. Kuvat on ottanut Fundy Photographicsin Kathy Chee.
