the Gazetten uusin uudelleenäänitetty levy sisältää tunnettuja kappaleita, joista sekä uudet että pitkäaikaisemmatkin fanit nauttivat. Mutta vetääkö kappaleiden uusi soundi vertoja vanhalle?
the Gazette julkaisi 8.3. BALLAD BEST ALBUM "TRACES VOL.2" -albumin, jolle bändi oli äänittänyt uudestaan vanhempia balladejaan. Levystä julkaistiin kaksi versiota, regular edition ja limited edition, joista jälkimmäinen sisältää kaksi lisäkappaletta, Ito ja Kare Uta. Tämä arvostelu on tehty limited edition -versiosta.
12 kappaleen joukkoon mahtuu useita bändin suosittuja kappaleita, kuten esimerkiksi CASSIS, REILA ja TAION. Kaiken kaikkiaan levyn kappaletarjonta on hyvä; siihen ei kyllästy heti, vaan se tarjoaa vanhallekin fanille uutta kuultavaa kappaleisiin tehtyjen muutosten ansiosta. Esimerkiksi CASSIS-kappaleen alussa kuultava akustinen kitara on nyt korvattu pianolla ja kertosäkeessä aikaisemmin kuultu - jopa huvittuneisuuttakin herättänyt englanninkielinen osuus on korjattu ja se lauletaan nyt kieliopillisesti oikein.
CASSIS on aina ollut yksi the Gazetten tunnetuimmista kappaleista, ehkä osittain bändin tahtomattakin. Balladikokoelman versio herättää useammassakin fanissa suuren kiinnostuksen siitä, vetääkö uusi tulkinta vertoja alkuperäiselle klassikolle - se ei tuottanut pettymystä, muttei toisaalta tehnyt suurtakaan vaikutusta. Aikaisemmin mainittujen muutosten lisäksi myös kertosäkeessä kuultava heleä naisen taustalaulu on jätetty pois, jota itse ainakin jäin kaipaamaan. Myös alussa kuultava piano ei muistuta ollenkaan alkuperäisessä versiossa kuultavaa akustista kitaraa, joka oli allekirjoittaneelle suuri pettymys. Kaiken kaikkiaan kappale kuitenkin kuulostaa paljon tuoreemmalta ja valmiimman kuuloiselta, kun sanat menevät kieliopin mukaan. Tästä huolimatta ei voi välttyä siltä, että tempautuisi laulamaan niiden vanhojen, tuttujen lyriikoiden mukaan.
REILA puolestaan ei nopeasti kuunneltuna eroa suuresti alkuperäisestä versiostaan. Kappaleen soittimiin, rakenteeseen tai sanoihin ei ole tehty merkittäviä muutoksia, vaan yleisesti se on pysynyt melko samanlaisena. Huomattavin ero on kuitenkin Rukin äänessä; alkuperäisiä ja uusia versioita kuunnellessa tulee huomanneeksi, miten Rukin laulutaito on kehittynyt vuosien varrella. Hänen äänestään on tullut aavistuksen verran varmempi ja hiukan pehmeämpikin.REILAN uudessa versiossa kuitenkin tämä mielestäni korostuu, sillä Ruki laulaa aavistuksen matalammalta kuin aikaisemmin. Hänen äänensä on myös paljon tasaisempi ja pitkät nuotit kuulostavat paremmalta aikaisempaan verrattuna. Muita huomattavia muutoksia REILAssa on myös yksi lisäsäkeistö, jonka ansiosta uudistettu versio kestää noin minuutin kauemmin kuin alkuperäinen.
TAION on toinen kappale, joka on päätynyt useamman merkittävän muutoksen kohteeksi. Ennen kertosäettä kuullaan Rukin erittäin voimakas karjunta, eikä kertosäe itsessään kuulosta alkuperäiseltä juuri lainkaan - havahduttava ja pysäyttävä ”An understanding is impossible” -lausahdus ei kuulu enää, vaan sen tilalla huudetaan jotain muuta, epäselkeämpää. Myöskin kitarasoolo kuulostaa erilaiselta, mutta muuten vanha tuttu kitara soi sekä kappaleen alussa että lopussa. Tästä mieleenjäävästä, aavemaisesta kitarasta jokainen pidempiaikainenkin fani tunnistaa TAIONin yhä samaksi ajatuksia herättäväksi ja raastavaksi kappaleeksi.
Kaiken kaikkiaan levy antaa raikkaan ja uuden soundin vanhoille kappaleille. Allekirjoittanut oli erityisesti kiinnostunut kuulemaan, millaiset uudet tulkinnat omille suosikkikappaleille oli annettu, eivätkä ne tuottaneet täyttä pettymystä. Moni yleensä suosii alkuperäistä versiota, kun bändit äänittävät vanhoja kappaleitaan uusiksi, mutta tämä levy jakaa varmasti mielipiteet asian tiimoilta - joidenkin kappaleiden alkuperäisversiot ovat parempia, toisissa uusintaversion tuomat muutokset ovat positiivinen, virkistävä piristysruiske. Näin ollen suosittelenkin levyä lämpimästi kaikille the GazettEn faneille, niin nostalgian kuin uusien tuulienkin takia.
