Haastattelussa HOTEI

Viime vuonna järjestetyn hektisen 35-vuotisjuhlakiertueen jälkeen HOTEI otti tämän vuoden ensimmäiset kuukaudet rauhallisesti, mutta huhtikuinen Euroopan-kiertue täytti jälleen muusikon keikkakalenterin. JaME tavoitti kitaristin ennen kiertuetta kysyäkseen hänen viimeaikaisista puuhistaan, Euroopan-keikoistaan ja muusta.

Hei, HOTEI, kiitos haastattelupyyntöön vastaamisesta. Viime kerrastamme on jo vuosi. Miten olet voinut?

HOTEI: Kiitos samoin! 2016 oli mielettömän kiireinen vuosi 35-vuotisjuhlakiertueeni ansiosta. Julkaisin Japanissa kolme CD:tä käsittävän kokoelmalevyn nimeltä 51 Emotions sen jälkeen, kun olin keikkaillut helmikuisessa Amsterdamissa, Pariisissa ja Berliinissä. Levyn julkaisun jälkeen vietin suurimman osan vuodesta kiertueella, jonka teemana oli ”8-biittinen siluetti”, ja johon sisältyi kahdeksan eri lailla tuotettua kiertuetta, alkaen Beat 1:sta, joka oli pieni klubikiertue. Beat 2 oli ensimmäisen soolokonserttini uusinta. Beat 3 oli ilmaiskonsertti kotikaupungissani, Gunman Takasakissa; konserttiin saapui 20 000 kuulijaa. Beat 4:n tiimoilla vierailin Tohokun alueella, jonne tsunami iski vuonna 2011. Beat 5:n tapahtumapaikkana oli Los Angeles ja New York. Beat 6 oli kesäfestarit Hokkaidolla. Beat 7 käsitti 26 kaupunkia ympäri Japania. Ja sitten Beat 8 kattoi show’t Nagoyassa, Kobessa ja Tokiossa – setti koostui 35 biisistä ja kesti kolme ja puoli tuntia. Kiertue päättyi joulukuun 30. päivänä, jonka jälkeen lensin takaisin heti seuraavana päivänä. Olen varma, ettei kukaan kutsu minua laiskaksi, jos en tee mitään pariin ensimmäiseen kuukauteen tänä vuonna!

Esiinnyt Euroopan-kiertueesi aikana Saksassa, Sveitsissä, Belgiassa ja Alankomaissa. Miksi päädyit näihin maihin?

HOTEI: Rakastan Euroopan ilmaa. Ehkäpä siksi, että vartuin kuuntelemalla saksalaista ja brittiläistä musiikkia – erityisesti musiikkia Saksasta, ensimmäisestä ulkomaanpysäkistäni. BOØWY äänitti yhden levyn historiallisella Hansaton Studiolla Berliinissä, ja siitä lähtien olen saapunut takaisin tähän maahan monesti. Olen kuunnellut paljon saksalaista progressiivista musiikkia, teknoa ja noisea. Suosikkilevyni on David Bowien Heroes. Sen jälkeen, kun minusta tuli sooloartisti, äänitin GUITARHYTHM II:n ja muuta Mountain Studiolla. Minut kutsuttiin Montreuxin jazzfestareille vuonna 2014. Kaikki oli todella kallista, mutta pidän Sveitsistä. Amsterdam on myös yksi suosikkikaupungeistani Euroopassa – todella taiteellinen ja pystyn nauttimaan vapaudesta. Lataan itseni täyteen energiaa aina, kun vierailen Amsterdamissa. Viimevuotinen keikka Paradisossa oli todella räjäyttävä! Mielestäni myös yleisö rakasti sitä. Ja Belgia – aion vierailla siellä ensimmäistä kertaa. Se on aina ollut toivelistallani. Olen niin innoissani, että voin mennä sinne tällä kertaa. Eurooppalaiset rockmusiikkifanit ovat mielestäni todella avoimia. Tämän kiertueen keikkapaikoilla on todella intiimi asetelma ja odotan innolla vuorovaikutusta yleisön kanssa.

Tällä Euroopan-kiertueella mukanasi on rumpali Zach Alford, kosketinsoittaja Okuno Shinya ja basisti Noko. Miten tutustuit ja päädyit työskentelemään näiden muusikoiden kanssa?

HOTEI: Zach oli David Bowien bändissä, ja olemme tehneet yhteistyötä siitä lähtien, kun vierailin Davidin keikalla Tokiossa – siitä on jo aikaa. Mielestäni meillä on yhteinen ymmärrys toisistamme sekä henkilökohtaisesti että musiikillisesti. Hänen rummutuksensa on melko raakaa, mutta onnistuu pysymään eleganttina. Mielestäni hän on nero; ei liian tekniikkapainotteinen, todella yksinkertainen. Ymmärrätte varmasti, miksi David Bowie rakasti häntä niin paljon, kun näette hänet esiintymässä. Okuno Shinya oli yksi viime vuoden kiertueen ydinjäsenistä. Hänen taitonsa on todella monipuolinen, klassisesta jazziin ja avant gardeen. Todella, todella lahjakas. Hänen mukana olemisensa bändissä vapauttaa minut taustanauhojen käytöstä! Tiedossa on raakoja soundeja. Ja Noko – kuten saatat muistaa, hän oli viime vuoden bändissä. Mielestäni hän on maailman tyylikkäin basisti, hän pukeutuu Vivien Westwoodin vaatteisiin! Olen sitä mieltä, että olen onnistunut muodostamaan todella lujan bändin; en malta odottaa, että annan teidän upottautua soundiimme!

Mitä toivot saavuttavasi tällä Euroopan-kiertueella?

HOTEI: Olen saavuttanut paljon Japanissa, mutta olen uusi artisti Euroopassa. Luotan kuitenkin vakaasti live-esiintymiseeni ja olen vakuuttunut, että voin sillä tavoin laajentaa kuulijakuntaani! Juju on siinä, miten saa yleisön kiinnostumaan. Yksi askel kerrallaan ja se on välttämätön askel kasvulle. Kyseessä ei ole helppo kiertue ja minulla on kiireinen aikataulu, mutta yritän nauttia siitä sydämeni kyllyydestä!

Sinulla on paljon kokemusta live-esiintymisestä pitkän musiikkiurasi ansiosta. Mitkä ovat ”oikean” live-esiintymisen elementit? Miten saat fanit vakuuttumaan, etteivät he pitkästy keikoillasi?

HOTEI: Lavalla ei voi piilotella yleisöltä. Siksi se on arvokas haaste. Mielestäni esiintymiseni on melko uniikki ja siitä voi nauttia nekin, jotka eivät ole kiinnostuneet kitarasta. Siksi yleisöni ikäjakauma on 10-vuotiaista kuusikymppisiin. Soundini on jotenkin nostalginen, mutta myös todella ”nykyinen”. Uskon interaktiiviseen esiintymiseen. Vain mina en esiinny: haluan tehdä yhteistyötä yleisön kanssa. Viime aikoina olen treenannut vahvuuttani hölkkäämällä.

Esiinnyit Zucchero Fornaciarin kanssa Sanremon musiikkifestareilla Italiassa helmikuun 11. päivänä. Miten sait tämän mahdollisuuden?

HOTEI: Tapasin Zuccheron yhteisen tuottajaystävämme kautta. Avustin kitaraosuuksissa hänen viimeisimmällä albumillaan, Black Catilla, jonka jälkeen ystävystyimme. Hän ei ole vain mahtava artisti, vaan myös upea persoona. Kutsuin hänet viime vuonna Tokioon, missä hän piti ensimmäisen Japanin-keikkansa. Mielestäni jokin ”klikkasi”, kun olimme lavalla; kuka tahansa jakaakaan lavan kanssani, omaa tendenssin rakastua minuun (hymyilee). Jos et usko sitä, kysy Mick Jaggerilta ja David Bowielta. Meillä on meneillään vaihto-ohjelma Zuccheron kanssa – hän kutsuu minua esiintymään kanssaan Italiassa ja minä olen kutsunut hänet keikoille Japaniin. Hänen kutsunsa Sanremon musiikkifestareille oli hämmästyttävä! Sen katsojaluvut saavuttivat 70 prosenttia Italiassa. Olenko nyt kuuluisa siellä? (hymyilee) Olen todella pettynyt, ettei meillä ollut treffejä Italiassa, mutta toivottavasti niille on aikaa lähitulevaisuudessa.

Jaoit Russian Rouletten musiikkivideon Facebook-sivullasi, kertoen sen olevan “ominainen teemakappale maailmalle, jossa elämme”. Voitko tarkentaa, mitä tarkoitat tällä?

HOTEI: Tämän kappaleen viesti on se, ettei kannata välittää siitä, mitä muut sanovat. Ole oma itsesi, elä elämääsi ja lopussa naurat. Eikö se sovi täydellisesti tälle netin hallitsemalle aikakaudelle? Kun soitan Japanin ulkopuolella, yritän laulaa englanninkielisiä biisejä, mutta olen näyttävästi saanut positiivisen vastaanoton tällä kappaleella. Mielestäni musiikin flow on todella vuoristoratamainen. Todella jännittävä. Tässä ovat lyriikat, jotta voitte laulaa mukana: Jibun shinjite, jibun tsuranuite. Laulakaa kertosäkeessä mukanamme!

Äänitit hiljattain yhdessä Steve Barneyn, Mark Nearyn ja Okuno Shinyan kanssa. Miten tämä äänityssessio sujui? Miksi päätit työskennellä näiden muusikoiden kanssa?

HOTEI: Se vain alkoi. Kaikki ovat todella ainutlaatuisia, lahjakkaita muusikoita. Kokeilen uniikkien yksilöiden kanssa työskentelyä nähdäkseni, syntyykö välillemme todella mielenkiintoista, ainutlaatuista kemiaa. Jokaisen yksilön musiikillisen hengen yhteistyö ylittää kielen, kansalaisuuden ja genren. Toivon oppivani jotakin tästä prosessista.

Voimmeko odottaa pian uutta julkaisua, kenties jo muutaman kuukauden sisällä?

HOTEI: (nauraa) Luulenpa, että managerini Japanissa ja Lontoossa ovat iloisia! Niin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Musiikin tekeminen on hauskaa, mutta samalla myös todella rankka prosessi. Sanotaan, että jotain on luvassa joskus myöhemmin tänä vuonna!

Onko jotakin teemaa tai konseptia, jota olet tutkinut tai toivot tutkivasi tulevilla julkaisuillasi?

HOTEI: Pidän enemmän sellaisen musiikin tekemisestä, joka ei ole kertakäyttökamaa, vaan kasvaa ihmisten sydämissä ja kestää pitkään. Nykyään on pääsy kaikenlaiseen musiikkiin, joten kappaleita skipataan kuuntelun aikana. Koko levyä ei kuunnella. Olen kehittämässä itselleni tapaa, josta en ole ylpeä. En skippaa yhtäkään biisiä, kun kuuntelen David Bowien Blackstaria. Löydän siltä levyltä joka kerta jotakin uutta, kun kuuntelen sitä. Toivon voivani tehdä jotakin sellaista tulevaisuudessa.

Millaisia suunnitelmia sinulla on loppuvuodeksi 2017?

HOTEI: Aion mennä Aasiaan ja Japaniin keikkailemaan. Luulenpa, etten ehdi viimeistellä uusinta levyäni kesän loppuun mennessä. Huhtikuisen Euroopan-kiertueen vastaanotosta riippuen saatan palata takaisin vanhalle mantereelle. No, jotakin ”salaista” on meneillään. En voi kertoa, koska se on salaisuus!

Jättäisitkö lopuksi viestin JaME:n lukijoille.

HOTEI: Japanilaisena olen todella ylpeä ja otettu siitä, että monet ihmiset ovat kiinnostuneet japanilaisesta musiikista ja kulttuurista. Musiikkini ei ole helppoa, mutta olen varma, että näette lävitseni, jos tulette katsomaan minua keikoilleni. Odotan innolla, että pääsen luomaan yhteyden niin monen yleisön kanssa kuin vain mahdollista. Se on unelmani. Tuokaa ystävänne mukananne! Nähdään pian!


JaME kiittää HOTEIta ja Pirate Smilea tämän haastattelun mahdollistamisesta.