Kolmatta kertaa Suomessa esiintyvä Boris esitti Dear-albuminsa kokonaisuudessaan, ja näytti samalla, miten haitari taipuu dronemetalliin.
Kolmannen kerran Suomessa vieraillut metalliyhtye Boris kerää fanikuntaa monista leireistä. Tälläkin kertaa Nosturi täyttyi niin ulkoisesti selvistä metallifaneista kuin kuin muunlaisesta väestä. Viime syksynä yhtye esitti Pink-albuminsa kokonaisuudessaan loppuunmyydylle Tavastialle. Tällä kertaa kuulijoita ei ollut paikalla aivan yhtä paljon, mutta juhlakiertue ja Dear-albumi selvästi löysivät yleisönsä.
Lämppäribändinä esiintyi kotimainen Ph (ex Mr. Peter Hayden). Yhtye ei esitellyt itseään mitenkään, vaan marssi mustanpuhuvana lavalle ja aloitti keikkansa. Puhetta ei keikalla muutenkaan kuultu liikaa, sillä jokainen kappale sulautui seuraavaan todella tyylikkäästi. Ph ei selvästikään halunnut olla vain lämppäribändi, vaan veti keikan kuin he olisivat olleet illan pääesiintyjä.
Eikä niin vahvalla kappalemateriaalilla olisi kannattanutkaan vähätellä itseään. Bändi sai vielä vähälukuisen yleisön täysin pauloihinsa ja viimeisen biisin loppurymistelyissä nähtiin jopa rockmusiikkiin kuuluvaa vaaraa, kun yhtyeen basisti heitti bassonsa lattialle ja soitti pedaalilautaansa ilmassa. Todella vahva aloitus illalle, vaikka bändin soittovolyymi olisikin voinut olla vieläkin isompi.
Boriksen soittoajan lähentyessä ihmiset alkoivat valua lavan eteen. Jo soundcheckissä kuullut kitaran ja basson jyrinät kertoivat, ettei keikka ole tälläkään kertaa erityisen hiljainen. Pienen odottelun jälkeen yhtye marssi lavalle ja aloitti soittonsa. Vaikka keikka olikin juhlakiertue, se ei näkynyt erityisen paljon settilistassa. Tai ehkä näkyikin, olihan keikan tarkoitus juhlistaa myös tänä kesänä julkaistua Dear-albumia. Siksi bändi soittikin sen alusta loppuun ilman turhia spiikkejä.
Dear on levynä hidas, raskas ja pakahduttava. Keikalla tämä vain korostui, kun äänimassat vyöryivät kuulijoiden ylle ja hukuttaen kaiken alleen. Lavan edessä se hukutti myös laulun valitettavasti. Mutta Borista ei niinkään mennä vain kuuntelemaan, vaan enemmänkin tuntemaan yhtyeen luoma voima. Keikalta jäi useampiakin kohokohtia käteen.
Alkulevyn sludge-henkisen vyörytyksen aikana rumpali Atsuo rikkoi kapulansa ja heitti sen yleisöön. Ei ollut ihmekään, ettei kapulat kestäneet, sillä sen verran kovalla voimalla bändin showmies rumpujaan takoi. Levyn kaunein kappale, kitaristi Watan osittain laulama Beyond, osoitti, että bändi hallitsee dynamiikan täydellisesti. Sen raskaat purkaukset kuulostivat yhtä upeilta kuin levyllä. Beyondin jälkeen tapahtui keikan erikoisin tilanne, kun Wata hylkäsi kitaransa ja soitti seuraavan kappaleen kokonaan sähköhaitarilla kitaraefektien läpi. Todella toimiva idea ja osoitus Boriksen kiinnostavasta sovitustajusta! Haitari kuulosti hetkittäin nimittäin jopa raskaammalta kuin yhtyeen kitaravallit.
Levyllä vaisuksi jäänyt The Power nousi myös keikalla aivan uusiin ulottuvuuksiin ja ilmeettömänä esiintyvä Wata ja kaksikaulaista kitara-basso-yhdistelmäänsä piiskaava Takeshi näyttivät liikkuvan ja aidosti jammailevan kappaleen mukana. Harvinainen näky, sillä yleensä Boriksen koko show on rumpalin vastuulla.
Levyn toiseksi viimeinen kappale Dystopia/Vanishing Point osoittautui myös koko keikan parhaimmistoon. Herkän alun jälkeen kappaleen ympärille kasattiin hiljalleen basson ja kitaran jyrisevää massaa ja lopulta se purkautui Watan ehkäpä kauneimpaan kitarasooloon. Keikan encorena kuultiin vielä Farewell, joka soi myös viime vuonna Tavastialla. Se on Boriksen uran hienoimpia kappaleita, joten faneja ei varmastikaan haitannut kuulla sitä uudelleen.
Kokonaisuutena Nosturin keikka jätti autuaan tyytyväisyyden. Monet levyllä heikommilta kuulostaneilta jutuilta toimivat keikalla paremmin ja yhtye oli kovassa iskussa. Toivottavasti Boris jatkaa ahkeraa Suomessa vierailuaan, eikä lopeta ainakaan hetkeen, vaikka albumin lehdistötiedote sellaisia ajatuksia alun perin maalailikin.
Settilista:
D.O.W.N -Domination of Waiting Noise-
DEADSONG
Absolutego
Beyond
Kagero
Biotope
The Power
Memento Mori
Dystopia -Vanishing Point-
Dear
Encore:
Farewell
