Haastattelussa ZIZ

ZIZ on bändi, jolla on faneja Japanin lisäksi myös ulkomailla. Vaikka bändin johtaja Közi saakin osakseen eniten huomiota, ZIZ koostuu taitavista muusikoista, jotka kaikki ansaitsevat yleisön kiinnostuksen. Basisti Sugiya oli poissa haastattelupäivänä. Lukekaa haastattelu, niin saatte vastauksia henkilökohtaisiin kysymyksiin sekä miten yhtye tekee musiikkiaan, näiden lisäksi puhutaan hieman menneestä. Nauttikaa!


Voisitteko aluksi esitellä ZIZin niille, jotka eivät ole vielä kuulleet teistä. Onko teillä jotain tiettyä teemaa tai konseptia?

Közi: Ei ole konseptia tai genreä, joka määrittelisi musiikkiamme. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei konseptittomuus ole konseptimme. Kaikki viisi ZIZin jäsentä ovat olleet osallisina monissa eri projekteissa ennen tätä ja kun päätimme soittaa yhdessä, selvisi, että me kaikki teemme kappaleita ilman tiettyä genreä. Sekoitimme ne ja eikö se olekin tismalleen ZIZiä? Uskallan siis sanoa sen olevan konseptimme.

Chargeeeeee...: Konseptimme on tehdä musiikkia yhdessä. Emme ole sellainen bändi, jossa vain yksi henkilö on vastuussa kaikista biiseistä. Teemme musiikkia yhdessä. Niin tämä bändi toimii.

Milloin päätitte alkaa soittaa soittimianne? Miksi päätitte soittaa juuri sitä? Kertokaa meille siitä.

Chargeeeeee...: Yläasteen toisella luokalla. Olin 14-vuotias, muistaakseni. Ystäväni perusti bändin eikä minulla ollut kiinnostusta siihen, mutta hän oli todella hyvä ystäväni, joten tuin häntä aina niin paljon kuin mahdollista. Hänen bändissään oli todella, todella surkea rumpali. Kaikki näkivät sen (nauraa). Pyysin häneltä, josko voisin soittaa hieman. Ei minulla ollut harmainta aavistustakaan siitä, miten rumpuja soitetaan, mutta minusta tuntui, että voisin olla paljon parempi kuin hän. Kappaleet olivat melko helppoja, ja kun kokeilin soittamista, tajusin pystyväni siihen. Niin se alkoi. Tuolloin siskoni kuunteli LUNA SEAta ja sillä oli myös minuun suuri vaikutus. Minusta tuli rumpali sellaisessa ympäristössä. Olen hyvin kiitollinen ystävälleni.

Jiro: Minun kohdallani suurimman vaikutuksen teki KISS. Rakastin heitä todella paljon. Yläasteen kolmannella luokalla minulla oli ystävä, joka soitti kitaraa ja kävin kerran hänen kotonaan. Hän piti usein huoneessaan tapaamisia tyypeille, jotka halusivat oppia soittamaan kitaraa. Kun näin heidän soittavan, ajattelin, kuinka upeaa se oli. Opimme toisiltamme, kuinka soittaa, perustimme eri bändejä ja niin edelleen. Meillä oli todella hauskaa yhdessä. Olen myöskin kiitollinen ystävilleni! (nauraa) Jos puhutaan artisteista, joilla on ollut suuri vaikutus minuun, sanoisin KISS ja Nirvana, mutta rakastan myös japanilaista musiikkia! Shōwa Kayō! (alkuperäinen japanilainen popmusiikki, joka oli suosittua Japanin Shōwa-kaudella)

Közi: Maekawa Kiyoshi, niinkö? (nauraa)

Jiro: Kyllä, kyllä! Pidän todella paljon niiden biisien melodioista.

Közi: Voin itse asiassa tuntea Shōwa Kayōn tunnelman Jiron tekemissä biiseissä.

Jiro: Rakastan esimerkiksi Uzaki Ryuodoa, Candiesia ja Pink Ladyä. Pidän myös Yamaguchi Momoesta. Jos puhutaan soundista, suosikkejani ovat Paul Stanley ja Gene Simmons. Kun vierailin ystäväni luona ensimmäistä kertaa, halusin kovasti käydä hänen isoveljensä huoneessa, sillä hän oli iso KISS-fani, mutta minua kiellettiin. Vähät välitin kielloista ja kun menin huoneeseen… näin KISS-julisteilla vuoratut seinät ja ajattelin, että VAU!

Közi: Heidän visuaalinen vaikutuksensa on todella vahva, mysteerinenkin.

Jiro: Kun näin kuvan KISSin jäsenistä pitelemässä lentävää V:tä (Gibsonin sähkökitaramalli, joka oli KISSillä vakiokäytössä) ja hyppimässä, ajattelin haluavani olla kuin he! Heidän livelevyllään Alive II:lla on ollut todella suuri vaikutus minuun.

Yugami: Japanissa lapset saavat rahaa lahjaksi uuden vuoden alussa. Yhtenä vuonna sain rahaa todella paljon. Olin silloin kuudennella luokalla ala-asteella. Päätin siis ostaa kitaran, mutten tiennyt sen soittamisesta yhtään mitään.

Közi: Aika hyvä idea kuudesluokkalaiselta! (nauraa)

Yugami: Isoveljeni piti BOØWYsta. Siksi päätin ostaa samanlaisen kitaran, mikä heidän kitaristillaan HOTEIlla on. Mutten osannut soittaa, joten yläasteelle saakka en tehnyt sillä mitään. Yläasteen toisena vuonna ystäväni päättivät perustaa bändin, mutta koska kaikki soittivat tuolloin kitaraa, päätin soittaa bassoa. Soitin bassoa siihen saakka, kunnes bändi lopetti. Sen jälkeen ajattelin tehdä jotakin muuta, joten aloitin koskettimien soittamisen ja soitin niitä kaiken aikaa, kunnes liityin ZIZiin. Eräänä päivänä ZIZin jäsenet kuitenkin kysyivät minulta, miksen soittaisi kitaraa. Ajattelin, että miksei, kokeillaan! Jos puhutaan minua inspiroineesta musiikista, niin ainakin punk, tekno, noise ja kokeellinen musiikki. Soittajista taasen ala-asteaikoina BOØWYn HOTEI ja BUCK-TICKin Imai. Ja kaikkein tärkein levy minulle on HOTEIn GUITARHYTHM.

Jiro: GUITARHYTHM on paras! Oikeasti!

Közi: Minulle taasen basso oli ensimmäinen soittamani soitin, ei kitara. Aivan kuten Yugami sanoi – kaikki halusivat soittaa kitaraa ja mitä tuli keikkoihin, silloin ei ollut ketään, joka olisi osannut soittaa bassoa (nauraa). Mutta yläasteella, juuri silloin kun losangelesilainen metallimusiikki oli suosionsa huipulla Japanissa, oli yksi tyyppi, jolla oli sähkökitara. Hän oli Watanabe Seiji (nauraa). Hän soitti usein Mötley Crüen tai Rattin biisejä keikoilla. En koskaan ajatellut, että voisin itse esiintyä hänen laillaan, mutta kun näin hänen soittavan epävireistä kitaraansa, halusin soittaa juuri niin kuin hänkin. En osannut tehdä edes kämmenhiljennystä, mikä on aivan perusjuttuja. Niin, sillä tavoin aloin itse asiassa haaveilla oman bändin perustamisesta.

Aluksi soitin bassoa pitkän aikaa. Esiinnyin esimerkiksi kaupungin nuorisotalolla, soitin monissa kopiobändeissä kotikaupungissani Niigatassa. Lauloin myös tuolloin, sillä bändeissä ei ollut vakituisia jäseniä. Tein siis eri juttuja bändeissä. Aloitin kitaransoiton bändissä, kun muutin Tokioon. Olin 18-vuotias. Siitä lähtien olen aina soittanut kitaraa, mutta joinakin aikoina olen myös tanssinut (nauraa). Kun lopetin sen ja aloitin soolourani, olin tilanteessa, missä minun täytyi laulaa. En koskaan ajatellut aikovani laulaa, mutta niin aloitin urani vokalistina. Sen jälkeen Jiro ja Chargeeeeee… liittyivät tiimiini. Voit kysyä heiltä, mutta en todellakaan osaa laulaa. (nauraa) Oikeasti.

Itse asiassa aloin nauttia laulamisesta ZIZin perustamisen jälkeen, eli aivan vastikään. Mutten osaa vieläkään laulaa hyvin. Minun on vaikea valita, kuka on ollut inspiraationlähteeni. Jos minun täytyy sanoa, sanoisin saaneeni vaikutteita kaikista, joiden kanssa olen työskennellyt. Mutta jos puhutaan ihmisistä, joita en ole koskaan tavannut, niin rakastan David Bowieta. Olen ihaillut häntä aina vain enemmän, nyt kun olen itsekin laulaja. Pidän sekä hänen musiikistaan että tavastaan olla.


VIIDETTÄ VUOSIPÄIVÄÄ JUHLISTAVASTA ZIRCO TOKYO -KEIKASTA JA UUDESTA MINIALBUMISTA




Millainen vaikutelma teille jäi viidettä vuosipäiväänne juhlistavalta keikalta, joka pidettiin Zirco Tokyossa toukokuun 27. päivänä?

Chargeeeeee...: Emme ole koskaan soittaneet niin pitkää keikkaa sitten ZIZin perustamisen emmekä ole koskaan esittäneet niin montaa kappaletta yhden illan aikana. Julkaisimme uuden minialbumimme päivää ennen keikkaa ja kaikki sen kappaleet olivat settilistalla. Emme tietenkään voineet soittaa kaikkia kappaleita, jotka olemme viiden vuoden aikana tehneet, mutta onnistuimme enemmän tai vähemmän näyttämään repertuaarimme yleisölle.

Soititte siis ensimmäistä kertaa niin pitkän keikan, niinkö?

ZIZ: Kyllä! (nauravat)

Chargeeeeee…: Kun näimme settilistamme, olimme äimänkäkenä kappaleiden määrästä. (nauraa)

Se on ollut varmasti rankkaa! (nauraa) Miten kauan keikka kesti?

ZIZ: Se oli! (nauraa) Keikka kesti noin kaksi ja puoli tuntia.

Jiro: Sormeni ja jalkani alkoivat krampata kesken keikan! (nauraa)

Közi: Minulla oli myös ongelmia krampin kanssa! (nauraa)

Chargeeeeee…: Tuo on todellista uupumusta! (nauraa)

Oliko mitään ongelmia keikan aikana?

Közi: No, meillä kaikilla oli pieniä ongelmia tai mokasimme, mutta koska tunnelma oli niin lämmin, yleisön reaktio mukaan lukien, kukaan ei kiinnittänyt huomiota pieniin virheisiin. Pystyimme heittämään nautinnollisen keikan. Jokaisen keikan aikana on aina jotain ongelmaa. Ongelmaeksperttimme on tämä tyyppi (katsoo Jiroa).

Jiro: Tyyliin “Oho! Tänään kävi taas näin!” (nauraa)

Közi: Mutta oikeasti, yleisömme vastaanotti meidät silti suurella lämmöllä näiden viiden vuoden jälkeen.

Chargeeeeee…: Se oli todella pitkä keikka, mutta minulle se oli vain silmänräpäys.

Oliko jotain, mikä teki tästä keikasta erilaisen aiempien vuosien keikkoihin nähden? Paitsi tietenkin 27 biisiä pitkä settilista.

Közi: Jokaisella meistä on omat muistonsa, mutta minulle se oli henkilökohtaisesti todella intensiivinen keikka. Tein omasta mielestäni parhaani laulajana.

Myyntipöydällänne oli myynnissä mielenkiintoinen kone…

Jiro: Ai, myyntiautomaatti?

Onko se teillä aina mukana keikoilla?

Chargeeeeee...: Se on ollut mukanamme kolmen tai neljän vuoden ajan.

Mitä sen sisällä on?

Közi: Bändin jäsenten erilaisia, käsintehtyjä juttuja.

Mietimme, mikä se on. Sen edessä oli pitkä jono.

Jiro: Kelloja, korvakoruja, kaikki käsintehtyjä.

Chargeeeeee…: Jiro tekee niitä eniten! (nauraa)

Haluaisimme kokeilla sitä!

Jiro: Meillä on se esillä jokaisella keikallemme, joten kokeilkaa ihmeessä!

Chargeeeeee...: Kokeilkaa ensi kerralla!

Haluaisimme kysyä lava-asuistanne. Miten valitsette ne?

Chargeeeeee...: Meillä ei ole tarvetta näyttää yhtenäisyyttä pukeutumalla tuunattuihin, yhteensopiviin vaatteisiin. ZIZ on todella monipuolinen.

Közi: ZIZin riveissä saa pukeutua miten haluaa.

Puhutteko keskenännne, millaisia vaatteita haluatte käyttää tulevilla keikoilla?

Yugami: Mielestäni teimme niin ennen ensimmäistä keikkaa. Viisi vuotta sitten meillä oli pienenä konseptina pukeutua mustiin vaatteisiin ja nahkaan. Siinä kaikki. Minä esiinnyn samoissa vaatteissa, joissa olen lähtenyt kotoa. (nauraa)

Közi: Sinun pitäisi sitten esiintyä skeittilautasi kanssa (nauraa).

Teillä ei siis ole mitään ideaa siitä, mitä vaatteita kukin aikoo käyttää?

Közi: Aivan niin. Saamme tietää siitä vasta keikkapaikalla.

Chargeeeeee...: Koskaan ei ole ollut tilannetta, että olisimme pukeutuneet samoihin vaatteisiin kuin bändikaverikin.

Miten löydätte lempityylinne? Onko teillä suosikkibrändiä tai -suunnittelijaa?

Jiro: Pukeudun usein valkoiseen, enkä oikein halua näyttää ”rockhenkiseltä”. Valitsen vaatteeni niin.

Közi: Näytät “keijutyylisi”! (nauraa)

Jiro: Aivan, aivan, aivan!

Közi: Vanha keiju! (nauraa)

Chargeeeeee...: En halua käyttää paljon rahaa keikkavaatteisiin. Jos omaa hyvän tyylitajun, voi näyttää todella tyylikkäältä halvoissakin vaatteissa. En pidä oikeana ajatustapaa, jonka mukaan cool on kallista. Siksi ostan melkein kaikki keikkavaatteeni Forever21:sta, H&M:sta ja vastaavista.

Yugami: Käytän samoja vaatteita, joita käytän arkisinkin. Arkivaatteita! (nauraa)

Vuosipäiväkeikkanne aikana soititte niin monta eri biisiä, ja kuulimme montaa erilaista genreä, esimerkiksi punkia ja jopa reggaeta. Onko jäsenten musiikillisten mieltymysten monipuolisuus syy musiikkinnekin monipuolisuuteen?

Közi: Kyllä. Vaikka joku esimerkiksi tekee tosi punkahtavan biisin, sovitamme sen yhdessä ja jokainen jäsen lisää oman tyylinsä siihen, joten lopputuloksena meillä on todella mielenkiintoinen sekoitus. Emme koskaan viimeistele kappaletta lisäämättä jotakin jokaiselta jäseneltä. Jokainen meistä kulkee omaan musiikilliseen suuntaansa. Itse asiassa ZIZ-biisin sovittaminen on aika vaikeaa (nauraa). Olemme työskennelleet tällä tavoin aivan alusta lähtien, ja olen sitä mieltä, että kaikkien elementtien liittäminen yhteen on todella jännittävä lopputulos.

Viime aikoina monet bändit ovat keskittyneet pääasiassa musiikkinsa tunnelmaan melodioiden sijaan. Huomasimme keikallanne, että teillä on monia biisejä, joissa faninne voivat laulaa mukananne. Ajatteletteko sitä, kun teette biisejänne?

Jiro: Yritän tehdä kappaleita, jotka voi soittaa vain yhdellä kitaralla!

Yugami: Joskus äänitän näytteen lauluosuuksista kappaleita tehdessäni, mutta jätän sen usein Közin huoleksi ja hän tekee kappaleesta itselleen helposti laulettavan. Laulunäytteiden tekemiselle ei siis ole suurtakaan tarvetta. Közi tekee omat melodiansa. Hän on melodiamaakari!

Chargeeeeee...: En melkeinpä valmistele lauluosuuksia ollenkaan. Ehkä kerran pyysin Köziä laulamaan tavalla, jolla halusin hänen laulavan, mutta yleensä jätän sen hänen huolekseen.

Közi: Olen se, joka laulaa loppujen lopuksi. Vaikka sävellyksen luonne olisi todella epämääräinen, olen pohjimmiltani enkan mies (toim. huom. enka on nostalginen japanilainen musiikkigenre, jonka ajatellaan muistuttavan tyylillisesti perinteistä japanilaista musiikkia). Siksi melodioissani on niin pehmeä kosketus. Vaikka siis en voisi laulaa luomani melodian mukaan, en voi sille mitään; lauluni menevät aina luonnollisesti tähän suuntaan. Kun en voi laulaa, minä vain huudan kuin vauva (nauraa).

Jokaisella teistä on erilainen musiikkimaku ja erilaisia ideoita. Kuulimme sen myös uudella minialbumillanne. Miten saatte kappaleenne kuulostamaan ”ZIZ-biiseiltä”? Mikä on salaisuutenne?

Chargeeeeee...: Olin yllättynyt, mutta kyse ei ole kaiken luomisesta yksin. Kun tein kappaleen demoversion, se ei olisi todella ”ZIZ” keikalla. Mutta kun annoin sen jäsenille, Yugami lisäsi siihen kosketinsoitinosuuden ja olin niin äimistynyt, kuinka biisiiin tuli zizmäinen tuntu. Ja kun Jiron kitara lisättiin kappaleeseen, siitä tuli vielä zizmäisempi. Kun Közin laulu liitettiin vielä kappaleeseen, se muuttui todella paljon. Siitä tuli ZIZ-biisi! Askel askeleelta biisistäni tuli zizmäinen. Kun liitimme toistemme osuudet yhteen äänityksessä, biisistä tuli ZIZ-biisi. Niin se menee aina.

ZIZin jäsenet ovat todella yksilöllisiä muusikoita, ja tunnutte kunnioittavan tätä yksilöllisyyttä todella paljon, eikö?

Közi: Eikö bändi ole juuri sellainen? On myös bändejä, joissa vain yksi henkilö tekee kaiken, mutta ZIZ on erilainen. Jokainen jäsen tekee haluamaansa musiikkia ja tuo oman alkuperäisen osuutensa bändimme soundiin. Palaan hetkiseksi bändin konsepti -aiheeseen, mutta nyt kun ajattelen, niin ZIZ on bändi, joka tekee musiikkia sekoittaessaan yksilöllisten jäsentensä soundin.

Zizmäinen soundi siis tulee siis tästä sävellyksen sovittamisen prosessista?

Chargeeeeee...: Kyllä!

Közi: Vaikka emme koskaan teekään kappaleita jamittelusessioiden ja vastaavien aikana, musiikissamme on silti tunne siitä, että se on luotu ryhmässä. Luulenpa sen johtuvan tästä luomisen vapaudesta.

Yugami: Tietyn kappaleen säveltäjä selittää muille jäsenille vastikään tehdyn kappaleen mielikuvan. Sitten jaamme kappaleen ja soitamme omat osuutemme haluamallamme tavalla. Se on meidän tyyliä.

Chargeeeeee...: Emme ole koskaan kieltäneet toisiamme tekemästä jotakin tai määritelleet ZIZin musiikkia luomisprosessin aikana. Silloinkin, kun tein todella oudon biisin, se oli kaikkien mielestä ok. Voin tehdä mitä vain tehdessäni musiikkia ZIZille. Olen aina varma siitä, että millaisen kappaleen teenkin, siitä tulee oikea ZIZ-biisi jäsentemme yhteistyön ansiosta. Siksi olen todella iloinen tehdessäni ZIZille biisejä. Minun ei tarvitse ajatella liikaa sitä, mikä on oikein ja mikä ei.

Voimmeko kysyä hieman yhdestä kappaleesta? Yksi nettisivujemme jäsenistä pitää todella paljon kappaleestanne SANITY. Mikä inspiroi kappaleen teossa?

Jiro: Tein kappaleen melodian ja Yugami hoiti sovituksen.

Közi: SANITYn lopullinen versio oli todella erilainen verrattuna ensimmäiseen. Reggae-osuudet ja vastaavat ovat kaikki Yugami-sensein tekemiä. Ajattelimme kappaleen olevan aika hyvä!

Chargeeeeee...: Niihin aikoihin kun perustimme ZIZin, menimme Jirolle ja hän ehdotti, että tekisimme kappaleen ja äänitimme hänen kitaraosuutensa. Sen jälkeen Yugami sanoi tehneensä sovituksen – niin kappale tehtiin.

Közi: Siitä tuli todella erilainen sovituksen jälkeen! (nauraa)

Olette julkaisseet vastikään uuden levyn, mutta oletteko jo ajatelleet tulevia julkaisuja?

Chargeeeeee...: Emme ole aloittaneet mitään vielä.

Yugami: Mutta luulenpa, että meillä jokaisella on jo joitakin ideoita.

Onko teillä jotain kappaleita, joita ette ole soittaneet julkisesti tähän päivään mennessä?

Yugami: Tietysti on paljon biisejä, joita ei ole käytetty. Kun äänitimme uutta minialbumia, jokainen meistä teki kaksi tai kolme biisiä.



Mikä on TEZL MOZL No. 5:n nimen merkitys?

Közi: Meritähti. Kun näin meritähden ensimmäistä kertaa, se inspiroi minua visuaalisesti. Kun hain lisää tietoa sen elämäntavasta, olin yllättynyt, kuinka outo olento se on. Ajattelin tämän nimen sopivan uudelle minialbumille monella tapaa todella hyvin.

Kansi ja flyerit ovat väriltään syvänpunaisia. Onko mitään syytä punaisen valitsemiselle?

Közi: Ei erityistä. Jokainen graafinen aspekti ja mielikuva ovat Yugami-sensein heiniä.

Yugami: Käytimme vain punaista tällä kertaa. Minulle punainen väri tarkoittaa Köziä, ja käytin sitä perustana, kaiken keskipisteenä. Tuossa suuressa punaisessa perustassa on viisi ihmistä. Tämä on värin merkitys ja siksi valitsin punaisen vuosipäiväämme juhlistavalle levylle.


HENKILÖKOHTAISET KYSYMYKSET JA PUHETTA MENNEESTÄ




Vuonna 2012 julkaisitte yhteislevyn Ken Moriokan kanssa. Voitteko kertoa meille lisää tästä yhteistyöstä?

Közi: Soitimme muutamissa tapahtumissa yhdessä ja aiemminkin meillä oli ollut monia tilaisuuksia tavata toisemme, joten meistä tuli ystäviä. Totta kai hän oli Soft Ballet'n Ken Morioka, jota olen rakastanut todella kauan. Kerran ajattelimme, kuinka hienoa olisi tehdä jotakin yhdessä – siitä se ajatus sitten lähti.

Onko teillä suunnitelmissa tehdä vastaavaa yhteistyötä jonkun toisen artistin kanssa tulevaisuudessa?

Közi: Jos sellaiseen on hyvä tilaisuus, niin totta kai. Olemme aina avoimia sellaisille ideoille.

Chargeeeeee...: Jos joku pyytää meitä, haluaisin tehdä yhteistyötä.

Jiro: Olisin todella iloinen, jos olisi mahdollisuus tehdä jotakin ulkomaalaisten artistien kanssa.

Közi: Kyllä, mutta luulenpa, että kommunikoinnissa olisi vaikeuksia.

Kenen kanssa haluaisitte tehdä yhteistyötä, jos siihen olisi mahdollisuus?

Yugami: Minulle ei tule mieleen ketään.

Közi: Minäkään en tiedä, mutta olen varma, että Jirolla on joku mielessään!

Jiro: Gene Simmons! Haluan soittaa Gene Simmonsin kanssa!

Közi: Mikset lähetä hänelle sähköpostia? ”Heippa!”

Jiro: (Chargeeeeee...:lle) Entä Tommy Lee?

Chargeeeeee...: Pidän hänestä todella paljon ja melkeinpä mikä tahansa musiikki sopii ZIZille, joten se voisi mahdollisesti toimia, mutten olen varma… En tiedä, kenen kanssa haluaisin tehdä yhteistyötä nyt. Henkilökohtaisesti haluaisin palavasti tehdä jotakin Mötley Crüen kanssa, mutten ole varma ZIZin osallisuudesta siinä.

Oletteko koskaan ajatelleet lopettavanne musisointia?

Yugami ja Chargeeeeee...: Emme koskaan!

Jiro: Minä olen!

Közi: Minä myös.

Mikä motivoi teitä jatkamaan?

Chargeeeeee…: Pidän musiikista.

Yugami: Se on hauskaa!

Chargeeeeee...: En ajattele rumpuja musiikin osana. Emmekö elä elämää päivä kerrallaan? Siksi sanoisin, että rumpujen soittaminen on enemmänkin osa päivääni kuin elämääni, ja jos nauttii siitä todella paljon, siitä tulee iso osa päivää; se tekee elämästä parempaa, synkimpinäkin hetkinä. En voi lopettaa rumpujen soittamista, koska pidän mielessäni sen, että se on yksi asioista, jotka tekevät elämästäni täydellisen. Siksi olen joka päivä kiitollinen siitä, että minulla on rumpuni.

Entä ne jäsenet, jotka halusivat lopettaa?

Jiro: Turhautumisen takia. Oli aika, jolloin en voinut esimerkiksi säveltää yhtään uusia biisejä tai kirjoittaa sanoituksia. Soitin monissa bändeissä ja kun jäsenet lähtivät niistä, minun täytyi ryhtyä laulajaksi, vaikken ollut koskaan aiemmin laulanut. Aloitin nollasta. Lopetin jopa musiikkiaktiviteetit joksikin aikaa. Noina päivinä oli kuitenkin aina ystäviä, jotka auttoivat minua ja kysyivät, haluaisinko soittaa heidän kanssaan hieman. Itse asiassa olin aikeissa lopettaa musisoinnin, ennen kuin liityin Közin sooloprojektibändiin, mutta sitten menin ystäväni keikalle ja Közi oli siellä myös.

Közi: Kyllä! Hän ei tehnyt silloin yhtään mitään! (nauraa)

Jiro: Aivan, aivan. Emme olleet nähneet toisiamme pitkään aikaan, joten päätimme mennä juomaan yhdessä seuraavana päivänä. Közi kysyi, haluaisinko soittaa hänen vastikään aloittamassa sooloprojektissaan. Siksi olen nyt tässä. Olen todella kiitollinen ystävilleni.

Közi: Tarinani on samanlainen Jiron kanssa… Minulla oli joitakin vaikeuksia ja rakkauteni musiikkiin ei ollut minulle tarpeeksi jatkaakseni sen tekoa. Mutta aivan kuten Jiron tapauksessa, lähelläni oli aina joku, joka halusi auttaa. Kaikkea ei voi tehdä yksin. Se ei koske vain musiikintekoa, vaan kaikkea elämässä. Kyse on ympärillä olevista ihmisistä. Henkilökohtaisesti ajattelen Chargeeeee…:n tapaamisen olleen suuri askel minulle. Kun aloitin soolourani, en tehnyt montaakaan keikkaa, en käynyt keikoilla enkä tuntenut montaakaan ihmistä. Ajattelin sen olevan melko pelottavaa, joten aloin käydä tuntemattomien bändien keikoilla. Tällä tavoin löysin Chargeeeee…:n. Kun näin hänet, mietin, kuka hän on.

Chargeeeeee...: Ja me tapasimme.

Közi: Siitä on kymmenisen vuotta, eikö? Kaikki nuo uudet yhteydet ja tapaamiset saivat jo kadonneen motivaationi palaamaan äkisti. On selvää, että suuri motivaatio oli alussa läsnä, mutta vaikein juttu on ylläpitää sitä. Mutta siitä lähtien, kun minulla on ollut ZIZ, en ole koskaan ajatellut lopettamista. Voin sanoa näin, koska olen kokenut tuon kaiken, minulla on nyt se, mitä minulla on. Nyt minusta tuntuu, että haluan tehdä parhaani ZIZin kanssa kuolemaani asti.

Chargeeeeee... on osallisena monissa projekteissa ZIZin lisäksi. Onko ZIZissä soittaminen erilaista muihin bändeihin verrattuna?

Chargeeeeee...: Kaikilla ZIZin biiseillä on sekvensointi, joten soittaessani kuuntelen klikkiraitaa, mutten halua sen kuulostavan siltä kuin seuraisin. Haluan antaa musiikillemme aidon bändigrooven tunnun. Kun vain soittaa seuraamalla klikkiraitaa, musiikista tulee todella keskinkertaista, mitä todellakin haluan välttää ZIZin kanssa. Nyt kun ajattelen asiaa, soitan tavalla, joka saa aistimaan rock’n’rollin musiikkiamme kuunnellessa.

Nyt haluaisimme kysyä teiltä kysymyksen, joka on lukijoiltamme. Mitä mieltä olette vanhasta ja uudesta visua kei -skenestä?

Yugami: En oikein ymmärrä visual keitä. Vanhaa tai uuttakaan. Kuuntelin LUNA SEAta ja X JAPANia yläasteella ja minun mielestäni niiden ja esimerkiksi BOØWYn tai Unicornin välillä ei ole mitään eroa. Ne ovat kaikki japanilaisia rockbändejä. Jos joku kutsuu meitä visual keiksi, ajattelen, että niinkö, mutten näe eroa.

Közi: Elämässäni oli aika, jolloin en pitänyt siitä, että ihmiset kutsuivat minua visual kei -tyyppiseksi. Toisaalta, ymmärrän heitä, koska olin kuitenkin todella suositun MALICE MIZERin jäsen. Kun aloitimme toimintamme, ei ollut olemassa sanaa visual kei. Se keksittiin myöhemmin. Ja minulla oli joskus todella vaikeaa sen takia.

Onko visual keillä tulevaisuutta?

Közi: En koskaan luokittele musiikkia genreihin, joten kun minulta kysytään visual kein tulevaisuudesta, en tiedä, mitä sanoa. (nauraa) Kuuntelen musiikkia, josta pidän, eikä genrellä ole mitään väliä. Sama pätee musiikinteosta puhuessamme. Siksi en välitä, miten musiikkiani kategorisoidaan. Kun minulta kysytään visual kein tulevaisuudesta, sanon, etten tiedä enkä välitä.

Mutta Közi, olit MALICE MIZERin jäsen. Yhtye oli yksi visual kein tärkeimmistä bändeistä, eikö?

Közi: Totta kai se oli mahtavaa, mutta samaan aikaan termi “visual kei” voi olla kahlitseva. Monet ihmiset tuomitsevat sinut ja luokittelevat sinut saman tien. Vaikuttaa siltä, että visual kei sekä anime, cosplay, goottilolitamuoti – kaikki mitä kutsumme japanilaiseksi kulttuuriksi – on vain länsimaalaisen kulttuurin kääntöpuoli. No, ehkä Mana oli se joka, aloitti lolitabuumin (nauraa).

Mitä mieltä muut ovat? Mikä on mielipiteenne tästä skenestä Közin lisäksi, joka soitti yhdessä kaikkein tärkeimmistä visual kei -bändeistä?

Yugami: Közi on vanha ryyppykaverini. Tulemme hyvin toimeen, hänestä on tullut veljeni.

Közi: Ryyppäsimme paikoissa, joilla ei ollut mitään tekemistä musiikin kanssa (nauraa).

Yugami: Kävimme usein ulkona yhdessä. Pidämme myös samoista asioista. Tiesin, että hän oli MALICE MIZERin Közi, mutten kuunnellut heidän musiikkiaan tuolloin, joten en ollut kauhean tietoinen siitä. Vaikutelma ystävästä oli minulle suurempi.

Jiro: Minulle termi “visual kei” oli läsnä vain menneisyydessä. Közillä ja minulla oli monia erilaisia kokemuksia silloin. Oli aika, jolloin esiinnyin meikin ja muun kera, mutta myös aika, jolloin esiinnyin t-paidassa ja farkuissa.

Közi: Oliko se silloin, kun rakastit Kurt Cobainia?

Jiro: Kyllä, halusin olla Kurt Cobain! (nauraa) Tein monia erilaisia asioita, joten visual kei tai ei, en ollut tietoinen siitä. Halusin vain tehdä musiikkia ystävieni kanssa! Eikö se ole mahtavaa?

Közi: Se oli silloin se, mutten tähtää visual kein edustajaksi.

Jiro: KISS ei esimerkiksi ole visual keitä, eihän? Mutta rakastin heitä ja oli selvää, että haluan meikata ja esiintyä.

Közi: Mutta niin, olen todella kiitollinen. Visual kein ansiosta musiikkini saavuttaa monia, monia ihmisiä.

ZIZ tarkoittaa siis vapautta teille. Voitte tehdä musiikkia ilman sidoksia menneeseen.

Közi: Kyllä, luulen niin ainakin omalla kohdallani.

Mutta myös muiden jäsenten kohdalla, eikö? Heidän ei tarvitse tehdä musiikkia olematta sidoksissa visual keihin.

Közi: Aivan, aivan. No, Chargeeeee… ja Yugami eivät ole niinkään tietoisia tästä “sidoksesta”. Jiro oli aktiivinen skenessä kauan ennen minua ja hän näki, kuinka se muuttui vuosien aikana, joten luulenpa hänen ymmärtävän sitä paljon.

Joten ZIZ on oikeastaan bändi, joka liittää yhteen menneisyytesi ja tulevaisuutesi, Közi.

Közi: Todella hyvin sanottu! (nauraa)

Mitä toiveita teillä on tulevaisuutta ajatellen?

Yugami: Haluan soittaa ulkomailla.

Közi: Minä myös.

Yugami: Haluan myös jatkaa musiikintekoa tällä vapaudella, mikä meillä on, ja edetä omaan tahtiimme ilman kiirettä.

Jiro: Haluaisin myös soittaa ulkomailla. Haluan ulkomaalaisten faniemme näkevän keikkamme ja pitävän hauskaa kanssamme.

Közi: Kyllä, haluan teidän kutsuvan meidät. Aion tehdä parhaani ulkomaille pääsyn kanssa ja juhlistaa myös kuudetta vuosipäiväämme ensi vuonna.

Yugami: Haluaisin saada yhä useammat ihmiset kuuntelemaan levyjämme.

Lopuksi haluaisimme pyytää teitä jättämään viestin eurooppalaisille faneillenne.

Chargeeeeee...: Siitä on jo viisi vuotta, kun ZIZ esiintyi Euroopassa. Olemme olleet Ranskassa, muttemme Englannissa tai Puolassa, joten ensi kerralla haluaisimme kovasti soittaa myös niissä maissa. Olemme nyt parhaassa mahdollisessa kunnossa: meillä on paljon motivaatiota ja keikoistamme on tullut todella hyviä. En halua näyttää ulkomaalaisille faneille viiden vuoden takaista ZIZiä. Haluan näyttää, millaisia olemme nyt. Ottakaa yhteyttä promoottoreihin: kutsukaa meidät esiintymään! (nauraa)

Közi: Haluan esiintyä niin Euroopassa kuin Amerikassakin. Taistelemme päämäärämme puolesta, mutta jos joku kutsuu meidät luokseen, me tulemme. Jos ei, emme voi tulla keikkailemaan, joten kuunnelkaa uusi levymme ja pyytäkää meidät keikalle!

Jiro: Haluaisin ZIZin olevan aktiivinen bändi Japanin ulkopuolellakin, kaikkialla maailmassa. Kutsukaa meidät kotimaahanne!

Yugami: Soittakaa meille! (nauraa)





JaME kiittää ZIZiä tämän haastattelun mahdollistamisesta. ZIZin uusi EP TEZL MOZL NO. 5 on saatavilla iTunesista!