Sick. on osakalainen, kovan tason visual kei -bändi, joka täyttää marraskuussa vuoden ja valitettavasti jää tuolloin myös tauolle. JaME haastatteli bändiä ennen PhAntom.-minialbumin julkaisua yhtyeen perustamisesta, heidän musiikistaan, tulevista suunnitelmistaan ja muusta.
Koska tämä on ensimmäinen haastattelu kanssanne, olkaa hyvät ja esitelkää vieressä istuva jäsen jonkin hauskan faktan kera.
Shiki: Fukin iho on valkea, joten hänen sänkensä pistää aina esiin. Fuki: Takeshi pukeutuu aina johonkin outoon kissankorvahuppariin, mikä yllättää minut, ja heti seuraavana päivänä hänellä on taas se yllään ja näitä päiviä on joka viikko. Hänellä on luultavasti viisi samanlaista hupparia kotonaan. Takeshi: Olemme kaikki japanilaisia, ja Avel näyttää kasvoistaan ulkomaalaiselta, mutta hänen nänninsä ovat tummat. Avel: Tsukasa on ufo. Tsukasa: Shiki luultavasti ajattelee niin, että niin kauan kuin on hauskaa, kaikki käy. Sellainen laulajamme Shiki on!
Kertokaa meille Sick.:in konseptista.
Shiki: Jokaisen sisimmässä on asioita, joita ei voi päästää ulos ja tämän puolen tappaminen on teemamme. Konseptimme on mustavalkoinen; mikä on pinnalla ja mikä piilotettua, pimeys ja valo, me näemme tämän kaksinaisuuden tärkeänä. Ai niin, ajattelemme myös seksuaalisia asioita suurimman osan ajasta. (nauraa)
Mistä yhtyeen nimi Sick. juontaa juurensa?
Avel: Shiki halusi bändin nimen alkavan s-kirjaimella.
Onko sille syytä?
Shiki: Bändi, jossa olin aiemmin, alkoi myös s-kirjaimella, ja nimi päättyi ilman päätettä, joten halusin tästä jatkumon omalla tavallani. Halusin bändinimen, joka alkaisi myös s-kirjaimella. Ensin ajattelimme vain “sickin” kirjaimellista merkitystä, sairautta, ja myöhemmin lisäsimme siihen eri merkityksen. (huom: Sick. on akronyymi lauseelle “Screaming Inside Can Kill”)
Bändi perustettiin vasta hiljattain. Voisitteko kertoa meille hieman siitä, miten tapasitte ja perustitte Sick.:in?
Takeshi: Olin aikaisemmin metalcore-bändissä Avelin kanssa, ja aloimme puhua siitä, että haluamme heittäytyä visual kein vietäviksi. Kun osallistuimme visual kei -kopiobändin tapahtumaan, bändimme laulaja oli jo päättänyt lähteä bändistä. Shiki tuli luoksemme juttelemaan hetkeksi, sanoen haluavansa perustaa bändin kanssamme. Niin me kolme tapasimme. Sitten kitaristi ja pianisti liittyivät joukkoomme. Avel: (haastattelee Fukia) Miksi liityit? Fuki: Olin aiemmin visual kei -bändissä, mutta se hajosi. Shiki oli samaan aikaan toisessa bändissä, ja hänen yhtyeensä jäi aikaisemmin tauolle. Olin seurannut hänen valmistelujaan uutta bändiä varten, sitten aloimme jutella ja lopulta hän pyysi minua liittymään bändiinsä. Tsukasa: Menneinä vuosina hengailin paljon klubeilla ja soittelin huvikseni kopiobändeissä. Kun halusin perustaa vakavamman bändin, en löytänyt ketään, ja silloin Takeshi, joka oli ystäväni, ehdotti meidän perustavan yhtyeen yhdessä. Pidin heitä cooleina, joten halusin liittyä mukaan bändiin.
On harvinaista nähdä pianisti visual kei -bändissä. Miten päädyit visual kein pyörteisiin?
Tsukasa: En ajatellut erityisesti visual keitä, halusin vain perustaa bändin ja sitten oli Takeshi. Mutta minulla ei ole myöskään koskaan ollut ennakkoluuloja visual keitä vastaan, pidän esimerkiksi DIR EN GREYstä. En oikein pidä poppimaisesta visual keistä, mutta Sick. on selvästi erilainen, joten ajattelin sen olevan täydellinen minulle.
Millainen musiikki tai muut asiat inspiroivat teitä musiikinteossa?
Fuki: Se muuttuu kaiken aikaa. Minulla on erilaisia kausia, mutta nyt minua ovat inspiroineet Periphery, Born of Osiris ja Bring Me The Horizon. Shiki: Pidän maalauksista ja elokuvista, esimerkiksi Tim Burtonista. Pidän myös kauhuleffoista ja avaruuteen liittyvistä jutuista, ufoista; pidän okkultistisesta tunnelmasta ja se antaa minulle inspiraatiota. Musiikin suhteen pidän orkesterimaisesta elokuvamusiikista. Tällaisia bändejä ei ole kovinkaan monta Japanissa, mutta tykkään Crown The Empiresta ja Bring Me The Horizonista. Kuuntelen näitä bändejä ja mietin, että haluan meidän omaksuvan myös tällaisen maailmankatsomuksen. Avel: Pidän maalauksista, esimerkiksi Van Goghista ja Picassosta, ja ilmaisen sitä, mitä näen niissä. Fuki: Miten ilmaiset sitä? (nauraa) Avel: Soundillamme tietenkin! (nauraa) Takeshi: Fukilla on jo ideoita rumpujen suhteen kun teemme biisejä, ja on osia, joihin minun täytyy sopeutua, mutta todellakin laitan niihin aina jotain omaanikin. Japanilaisbändi Crossfaithin rumpali vaikutti haluuni ryhtyä rumpaliksi alun perinkin ja hän vaikuttaa minuun edelleen kappaleita kirjoittaessani. Hän on esiintyvä rumpali, hänen rumpunsa ovat bändin kohokohta, ja kun yleisössä ollessani näin hänet, ajattelin hänen olevan todella cool. Ajattelen siis biisejä enemmän sitä, miten esitän itseni yleisölle, miten näyttää coolilta – joten moshaan, karjun ja ilmaisen itseäni kasvoillani ja vartalollani. Jatkan itseni ilmaisua ja vastaan kitaristimme pyyntöihin samaan aikaan. Pidän juuri nyt suosituista metalcore-bändeistä, kuten esimerkiksi Asking Alexandriasta ja Miss May Ista. Fuki: (Takeshista) Hän ei ole iso, mutta hän harrasti taistelulajeja, joten hänellä on paljon voimaa. Takeshi: Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että Avel näyttää ulkomaalaiselta, mutta hän todellakin tulee japanilaisesta kodista. Japanilainen koti. (nauraa). Hän tuoksuukin suitsukkeilta (nauraa). Tsukasa: Pidän THE YELLOW MONKEYn Yoshii Kazuyasta. He ovat olleet tauolla pidempään kuin mitä ovat olleet toiminnassa, mutta kun he tekivät comebackin, he saivat myytyä isot keikkapaikat täyteen ympäri maata. Musiikki totta kai on hyvää, mutta keikat vaikuttavat vielä enemmän kaikkiin yleisössä oleviin, joten olen aina pitänyt häntä todella coolina. Suosikkirumpalini on X JAPANin Yoshiki. Hän käyttää läpinäkyvää rumpusettiä ja menee yleisön joukkoon, ja kaipaan sellaista suurta persoonallisuutta, joka erottuu edukseen.
Olette puhuneet hieman kappaleiden luomisprosessista. Miten se yleensä sujuu? Onko teillä jotain tiettyjä juttuja, joihin kiinnitätte huomiota prosessissa?
Fuki: Se on sanalla sanoen todella yksinkertainen prosessi. Minä ja Shiki mietimme biisejä ja siirrämme ne eteenpäin muille kolmelle jäsenelle. Shiki: Kiinnitämme paljon huomiota välisoittoihin kappaleissa, esimerkiksi ettei samoja ilmauksia ole ensimmäisessä ja toisessa säkeistössä tai että toisen säkeistön jälkeen on erilainen tunnelma. Fuki: Meillä on joitakin biisejä, joissa ei ole samaa ilmausta kahdesti. Tykkäämme pitää asiat jatkuvassa muutoksessa ja joskus annamme kappaleen päättyä outoon siirtymään. Shiki: Pohdimme myös, tuntuuko sointujen soundi hyvältä vai ei. Sanotaan, ettei kappaleen tunnetta tiedä, kunnes siihen on melodia, mutta olen sitä mieltä, että jos on todella hyvä sointu, sille on tiedossa cool melodia. Kun siis kirjoitamme biisejä, kiinnitämme huomiota siihen, tuntuuko sointujen sarja hyvältä kertosäkeessä.
Voitteko kertoa meille hieman sanoitustenne teemasta?
Shiki: Sanoitukset kertovat pääsääntöisesti niistä konflikteista ja huolista, joita kannan sisimmässäni, ja saattaa vaikuttaa siltä, että ne on kirjoitettu positiivisella asenteella, kun ne itse asiassa ovat negatiivisia. Saatan kuulostaa positiiviselta muiden ihmisten seurassa, mutta yksin ollessani ajattelen usein pessimistisesti. Vihasin sanojen löytämistä, mutta nyt pidän siitä todella paljon; se on mahtavaa japanin kielessä, jossa on samalta kuulostavia sanoja eri merkityksillä. Kiinnitän huomiota japanin kielen käyttöön, kun haluan käyttää sellaisia sanoja, ja käytän englantia tai japania niitä keskenään vaihdellen, riippuen kappaleen tunnelmasta. Varmistan, että myös englanninkielisten sanoitusten merkitys pysyy järkevänä, kun ne käännetään japaniksi.
Näin yhtenä päivänä japanilaisen ilmaislehden, johon olitte antaneet haastattelun kokonaan englanniksi. Huomaan teidän käyttävän englantia myös Twitterissä ja sanoituksissanne. Onko tälle jotain tiettyä syytä?
Shiki: Rehellisesti sanottuna olimme ajatelleet, ettei kukaan lukisi haastatteluamme, joten meillä oli pessimistinen näkemys siitä ja halusimme antaa yllättyneen vaikutelman, kun koko juttu onkin englanniksi. Fuki: Yhden bändin haastattelun tilalla oli vain musta sivu, jonka keskellä oli QR-koodi, joten lähestymistapa oli melko samanlainen. Halusimme luoda vaikutelman varsinaisen sisällön sijaan.
Julkaisette kolmannen minialbuminne PhAntomin syyskuussa. Mitä voimme odottaa tältä julkaisulta?
Shiki: Kiinnitimme paljon huomiota yksityiskohtiin. Aivan ensiksi lähdimme paikkailemaan jo olemassa olevien, noin kymmenen kappaleen puutteita. Kirjoitimme kappaleita esimerkiksi pohtien samalla, miten niitä soitettaisiin livenä, tai niin, ettemme työstäneet vain yhtä kappaletta valmiiksi asti, vaan lisäsimme myös mielenkiintoisia siirtymiä biisien väliin. Tavoittelimme tällä julkaisulla sitä, millaista on olla Sick. sekä lisäsimme jousisoittimia ja vahvistimme esiintymistämme. Teemme siis vaikeita asioita, mutta pääsemme näiden vaikeuksien yli jäsentemme voimalla. Nämä ovat vaikeita kappaleita, vaikka joukossa on myös yksinkertaisempiakin.
Mitä mieltä olet tästä, Takeshi?
Takeshi: Rummuissa ei ole järkeä. (nauraa) Ensimmäisellä minialbumilla tein mitä halusin; toinen oli väkivaltaisempi, metalcoreen taipuvainen, jolloin rumpujen osuudet olivat jo melko vaikeita. Pidän siitä mutta joka tapauksessa, toinen minialbumi oli nopeatempoinen ja väkivaltainen. Kolmannen minialbumin tiimoilta minulle kerrottiin, että ajattelisimme enemmän, miten ihmiset reagoisivat kappaleisiin keikoilla, joten ajattelin sen olevan hyvä juttu, mutta saamassani demossa ei ollut mitään järkeä. Kuin räjähtävä BPM 270 -biitti, tai… Fuki: Tuo kuulostaa hyvältä idealta keikkoja varten! Takeshi: Ei, ei todellakaan! Tai BPM 135 16-biittisellä triolilla, eli siis noin BPM 205? Kappaleissa oli symbaaliosuuksia, jollaisia voi kuulla Peripheryn biiseissä. Kolmannen minialbumin rumpuosuudet olivat todella vaikeita. Shiki: Välitän paljon sanoituksista ja siitä, että saan ne näyttämään näköisiltäni – kaikki kolmannen minialbumin kappaleet ovat siis hyvin shikimäisiä. Kaikki kappaleet ovat lopulta todella surullisia. Haluan välittää jotakin lyriikoiden avulla ja ajattelenkin etukäteen, millaisia kappaleiden tulisi olla, jotta ne saavat muotonsa. Aivan kuin avaisi lelulaatikon: jokaisella kappaleella on oma persoonallisuutensa. Toivon siis, että albumista voisi nauttia eri tavalla kuin yleensä, ja jatkamme Sick.:in olemuksen tavoittelemista yhä enemmän. Avel: Mitä tulee bassoon, soitin tähän asti sormillani, mutta vaihdoin bassoani ja aloin käyttää plektraa. Emme ole aloittaneet vielä miksausta, joten en tiedä, millainen lopputulos tulee olemaan. Oletan kuitenkin, että levyllä tullaan kuulemaan erilainen soundi vaihdettuani bassoa ja soittotapaani, joten toivon myös teidän odottavan sitä innolla. Fuki: Kitara oli ainutlaatuinen, mutta myös vaikea. Minun puolestani se oli toteutettavissa, mutta muut eivät välttämättä kykene soittamaan sitä. Annoin sille siis persoonallisuuden tällä tavalla. Shiki: Entä Peripheryn kitaristi? Fuki: Hän on peto. (nauraa) Shiki: Fuki, sinä olet peikko. (nauraa) Tsukasa: Se, mitä teen koskettimien kanssa, ei muutu, mutta huutoni on lisääntynyt reippaasti. Shiki: Ihan kuin meillä olisi nyt kaksi laulajaa. Olemme päättäneet näyttää sen myös musiikkivideolla, tehdä näkyväksi sen, että yksi meistä karjuu. Olemme päättäneet tuoda molemmat esille myös videolla. Avel: Keikoilla voi nähdä, kun hän karjuu, mutta videoilla on tähän mennessä näyttänyt siltä, että Shiki laulaa kaiken. Aiomme siis tehdä tämän selväksi musiikkivideolla.
Onko teillä ollut mielenkiintoisia sattumuksia äänityksen aikana?
Shiki: On yksi kappale, jonka olimme tehneet ennen Sick.:in perustamista, ja lisäsimme sen kolmannelle minialbumille. Se oli todella vaikea kappale kirjoitettavaksi, sillä se on outo, ja meillä oli vaikeuksia välisoittojen kanssa. Kaksi meistä, (Fuki ja Shiki), poltteli ties kuinka monta tupakkaa ja keskusteli kappaleesta ainakin kahdeksan tuntia, joten kun olimme valmiit, saavutuksen tunne oli uskomaton. Fuki: Kun saimme kappaleen aamulla valmiiksi, tuhkakuppi oli ääriään myöten täynnä. (nauraa) Tsukasa: Pidän siitä kappaleesta todella paljon, se on hyvä.
Voitteko kertoa meille, mikä on erityistä Sick.:ssä? Missä olette mielestänne varmasti parempia kuin muut bändit? Miksi ihmisten pitäisi tulla keikoillenne?
Shiki: Luulenpa, että luomamme maanläheinen tunnelma keikoilla on valttikorttimme. Avel: Ja keikoillamme kuultavat välisoitot ovat kieroutuneita. Jotkut näkemäni ulkomaalaiset bändit ovat rehellisesti sanottuna tylsiä. Rakastan näitä bändejä ja innostun kuullessani biisin, josta pidän, mutta usein se on yksi biisi, sitten toinen ja kolmas… eikä kokonainen show. Olen sitä mieltä, että kokonaisuudesta voi nauttia meidän keikoillamme; siitä, että koko keikka tuntuu yhdeltä biisiltä.
Kertokaa tulevaisuudensuunnitelmistanne.
Sick.: Julkaisemme kolmannen minialbumimme PhAntom.:in syyskuun 4. päivänä, ja jatkamme keikkailua Japanissa. Meillä pitäisi olla lisää jännittäviä uutisia teille, joten pitäkää silmällä ilmoituksiamme.
Jättäkää viesti lukijoillemme.
Sick.: Odotimme innolla Euroopassa keikkailua, mutta valitettavasti emme pysty toteuttamaan sitä tällä kertaa. Olemme todella pahoillamme aiheuttamastamme pettymyksestä. Haluamme ehdottomasti keikkailla ulkomailla tulevaisuudessa, joten odottakaa ja tukekaa meitä!
JaME kiittää Sick.:iä tämän haastattelun mahdollistamisesta.
Voit katsoa PhAntom.:illa olevan Pandemic.-biisin musiikkivideon alta:
