We Are X: YOSHIKI fanien haastateltavana Helsingissä

18. lokakuuta 2017 Helsingin Finnkino Tennispalatsin loppuunmyyty sali, johon mahtuu 346 katsojaa, täyttyi X JAPANin ja YOSHIKIn faneista, jotka kokoontuivat katsomaan X JAPANin historiaa käsittelevää We Are X -dokumenttia ja tapaamaan artistia itseään. Elokuvan jälkeen YOSHIKI vieraili paikalla vastaamassa fanien kysymyksiin puolen tunnin ajan ja jakoi nimikirjoituksia vielä hyvän aikaa senkin jälkeen. JaME sai mahdollisuuden äänittää elokuvan jälkeisen haastattelutilaisuuden, jota juonsi Imperiumin Mape Ollila.

(YOSHIKI saapuu yleisön eteen.)

Tervetuloa Suomeen, YOSHIKI. Olemme odottaneet sinua jo pitkään.

YOSHIKI: (yleisölle:) Kiitos, kun tulitte.


Juontaja: Voitko kertoa lyhyesti, millainen kokemus tämän dokumentin tekeminen oli sinulle henkilökohtaisesti?

(YOSHIKI ja juontaja seisovat tuoliensa edessä. YOSHIKI aloittaa vastaamaan, mutta kysyy sitten aikovatko he istuutua. Juontaja sanoo odottaneensa YOSHIKIn istuutuvan ensin. Hetken selvittelyn jälkeen he istuutuvat.)

YOSHIKI: Sen tekeminen oli todella rankkaa. Tai enhän minä sitä tehnyt, olin vain dokumentin kohde. Päätös tehdä dokumentti oli tietenkin todella vaikea, koska menneisyytemme on erittäin kivulias, liian järjetön ollakseen totta. En edes alun perin halunnut tehdä tätä elokuvaa. Agenttini Amerikassa ehdotti tämän tekemistä noin kymmenen vuotta sitten, mutta kieltäydyin. Se olisi ollut liian vaikeaa minulle. En halunnut avata tuota ovea menneisyyteen. Mutta lopulta minut saatiin vakuutettua, että tarinamme voi pelastaa ihmisiä. Se on hyvä syy tehdä tämä elokuva, joten teimme niin.


Kysymys yleisöstä: 80-luvulla X JAPAN coveroi konserteissaan Hanoi Rocksin Tragedy-biisiä. Tiesitkö tuohon aikaan mitään suomalaisesta musiikista? Miksi päädyit valitsemaan juuri tämän kappaleen coveroitavaksi?

YOSHIKI: Se on kaunis kappale. X - meitä kutsuttiin silloin nimellä X – on saanut vaikutteita punk rockista, ja minusta tuntui, että myös Hanoi Rocksissa oli tätä samaa punkhenkisyyttä.


Kysymys yleisöstä: Miten opit soittamaan rumpuja niin hyvin? Kävitkö siihen kouluja vai opettelitko itse soittamaan?

YOSHIKI: Aloitin pianon soiton, kun olin 4-vuotias. Jos aloittaa pianonsoitosta, joutuu opiskelemaan myös musiikinteoriaa. Ennen rumpuja soitin myös trumpettia. Niinä aikoina, kun aloitin rumpujen soiton, en varsinaisesti soittanut rumpuja, minä vain hakkasin niitä. (kaikki nauravat) Koska menetin isäni noihin aikoihin, olin erittäin surullinen ja vihainen, joten tahdoin vain lyödä jotakin. Rumpujen hakkaaminen oli tavallaan terapeuttista. Koska tunsin jo musiikinteoriaa ennestään, ajattelin, että miksipä en samalla tekisi varsinaista musiikkiakin. Opetin pitkälti itse itseni soittamaan rumpuja.


Juontaja: Sinua kutsuttiin 80-luvulla Japanin nopeimmaksi rumpaliksi. Siihen tuskin kykenee vain rumpuja hakkaamalla.

YOSHIKI: Niin, mutta kyllä minä pystyn edelleenkin soittamaan melko nopeasti! (kaikki nauravat) Olin juuri niskaleikkauksessa viisi kuukautta sitten, joten juuri nyt en pysty soittamaan rumpuja, koska olen vielä toipilaana, mutta haluan löytää keinon soittaa niin nopeasti ja voimalla kuin vain pystyn.


Juontaja: Olet omien sanojesi mukaan huono kitaristi.

YOSHIKI: Koska olen aika huono soittamaan kitaraa. (kaikki nauravat) Itse asiassa soitan oikeastaan kitaraa lähes kaikissa X JAPANin nauhoitetuissa kappaleissa, niin myös tulevalla albumillamme. Osaan soittaa kitaraa vain studiossa. En ole kovin hyvä soittamaan lavalla, mutta olen soittanut sielläkin muutaman kerran. Olen ihan kohtuu taitava kitaristi. (kaikki nauravat)


Juontaja: Koska sovitat ja sävellät myös klassista musiikkia, sinun on pakko osata soittaa myös jotakin muuta. Mitä salaisia taitoja sinulta löytyy? Mitä muita soittimia soitat?

YOSHIKI: Osaan soittaa vähän viulua. Soitin myös trumpettia viisi vuotta. Lopetin sen soittamisen eräänä päivänä, koska äitini otti minusta kuvan osallistuessani musiikkikilpailuun. Näytin kuvassa aivan sammakolta. (kaikki nauravat) Sen jälkeen totesin, että nyt riittää.


Juontaja: Onko totta, että silloin kun vielä soitit trumpettia, se auttoi sinua valtavasti astmasi kanssa?

YOSHIKI: Itse asiassa kyllä. Minulla oli astma, joten instrumenttivalinta oli aika erikoinen. Lääkäri sanoi, etten ikimaailmassa pystyisi soittamaan trumpettia, ja koska olin tuolloin jo uhmakas, niin minähän yritin soittaa trumpettia. (kaikki nauravat)


Kysymys yleisöstä: Onko yhtään X JAPANin kappaletta tai tekemääsi klassista sävellystä, joka on sinulle tärkeä mutta jota ei sinusta nosteta tarpeeksi esille?

YOSHIKI: Itse asiassa kaikki ne kappaleet muistetaan hyvin – jopa sellaiset, jotka olen jo unohtanut. Olen onnellisessa asemassa, koska niin moni tuntee kappaleitani. Tein itse asiassa myös kappaleen KISSin tribuuttialbumille…


Juontaja: Kiss My Ass. (kaikki nauravat albumin nimelle)

YOSHIKI: Niin. Muutin kauan sitten heidän kappaleensa Black Diamondin pianokonsertoksi. Olin täysin unohtanut sen, kunnes joku mainitsi siitä tänään.

(Kysymyksen esittämisen sijaan yleisöstä ojennetaan YOSHIKIlle Suomen lippu ja kangaskassi.)

YOSHIKI: Mikä tämä on? (avaa lipun) Oo, lippu!


Fani: Voisitko avata sen?

YOSHIKI: Herranen aika. (yleisö nauraa) Muumi! (aplodit) Kiitos!


Juontaja: Tuo Muumi toikin mieleen: onko totta, että rakastit pienenä tiikerileluja?

YOSHIKI: Kyllä, mutta rakastan Muumeja enemmän.

(YOSHIKI avaa lipun, johon fanit ovat kirjoittaneet viestejä, ja kiittää lahjasta.)



(suomeksi) Tällä tavalla sitä satavuotiasta Suomea juhlitaan. (täsmentää YOSHIKIlle:) Tämän vuoden joulukuussa on maamme satavuotisjuhla.

YOSHIKI: Tiedän! Aiotteko juhlia?


Juontaja: Meidän täytynee tyytyä tällä hetkellä vain kilistämään vesilaseja.

YOSHIKI: Tiedän, mitä pitää sanoa! (suomeksi:) Kippis!


(Seuraavaksi yleisöstä kysyttiin suomeksi, millaisia hiustuotteita X JAPAN käyttää. Kysymys kuitenkin käännettiin väärin, jolloin se muuttui muotoon: ”Millaisia hiusmuotoilutuotteita X JAPAN -franchise sisältää?” YOSHIKI ei kuullut kysymystä vaan pyysi toistamaan sen, jolloin juontaja vielä tarkensi kysymystä ehdottomalla vastausvaihtoehdoiksi sampoota ja hoitoaineita. YOSHIKI kuitenkin kuuli vuorostaan kysymyksen väärin ja ymmärsi sen koskevan hiustuotteiden (hair products) sijaan terveystuotteita (health products).)

YOSHIKI: Onko meillä X JAPAN -sampoota? En usko niin. Ai niin, mutta meillä oli X JAPAN -kondomeja. Muistaakseni lahjoitimme osan tuotoista AIDS-järjestölle.


Juontaja: Teet nykyään paljon hyväntekeväisyystyötä järjestösi kautta. Voitko kertoa tästä enemmän.

YOSHIKI: Koska menetin isäni lapsena, niin tavallaan ymmärrän heidän kärsimystään. Halusin tukea kaikkia niitä lapsia, jotka ovat sairastuneet, menettäneet vanhempansa tai muuta. Siispä perustin useita vuosia sitten oman järjestöni. Siitä lähtien olen auttanut ihmisiä, jotka ovat kohdanneet jonkinlaisen onnettomuuden. Vuonna 2011 tuin tsunamin uhreja, pääasiassa Japanissa. Viime viikolla lahjoitin myös rahaa Amerikan hurrikaanin uhreille, joten olen tehnyt vastaavaa hyväntekeväisyystyötä jatkuvasti.


Kysymys yleisöstä: Kipu ja kärsimys ovat iso osa sekä dokumenttia että X JAPANia itsessään. Uskotko, että on välttämätöntä tuntea tuskaa voidakseen luoda koskettavaa musiikkia? Sellaista, joka saa ihmiset jatkamaan eteenpäin?

YOSHIKI: En usko, että kauniin tai koskettavan musiikin luomiseksi täytyy tuntea kipua. Toivon, ettei minun olisi tarvinnut kokea kaikkea tätä kipua, elää sen kanssa, mutta niin tapahtui. Siitä lähtien olen ollut masentunut ja päätin ilmaista suruani, kiukkuani ja kaikkea kirjoittamalla lyriikoita ja säveltämällä musiikkia. Se on vähän niin kuin vaihtokauppa. Mutta niin… Joskus taide saattaa syntyä kivusta ja kärsimyksestä.


Kysymys yleisöstä: Jos sinun pitäisi valita, niin mitä sellaista soitinta soittaisit, jota et vielä ole soittanut tai jota et osaa soittaa, ja miksi?

YOSHIKI: Voin siis valita minkä tahansa soittimen, jota en pysty soittamaan? Tällä hetkellä en pysty soittamaan rumpuja niskaleikkaukseni takia. (kaikki nauravat) Rummut ovat mielenkiintoinen instrumentti. Niiden avulla voin ilmaista tunteitani. Sitä paitsi rummut pystyy rikkomaan. (kaikki nauravat) Kitaroiden rikkominen ei tunnu samalta. Niistä kuuluu vain ”KONK!” (kaikki nauravat) Rummuissa on paljon rikottavaa. Koetin myös rikkoa pianon kerran. (kaikki nauravat) Se oli todella vaikeaa. Valitsen siis rummut.


Juontaja: Vaikutat melko dualistiselta persoonalta, koska ilmaiset pehmeämpää puoltasi pianon avulla – musiikki aivan kuin soljuu sinun ja pianon välillä – ja sitten taas rummut ovat vihan tunteita, raivoa, varten. Voiko tämän kahtiajaon tehdä näin yksinkertaisesti, vai onko persoonasi moninaisempi kahta instrumenttia soittavana muusikkona?

YOSHIKI: En tiedä? Ei se ole niin vaikeaa soittaa molempia.


Juontaja: Mutta se ei ole kovin yleinen soitinyhdistelmä.

YOSHIKI: Niin no, aloitin pianon ja rumpujen soiton hyvin nuorena. Voinhan minä tehdä sekä japanilaista että ranskalaista ruokaa, joskus myös kiinalaista.


Juontaja: Kiinalainen ruoka olisi sitten varmaan trumpetti?

YOSHIKI: Oikeastaan jos totta puhutaan, niin en osaa kokata mitään. (kaikki nauravat)


Kysymys yleisöstä: Nyt kun uusi albuminne on tuloillaan, onko mahdollista, että pitäisitte signeeraussessioita Euroopassa?

YOSHIKI: Uusi albumimme on pian valmis. Tiedän, että olen sanonut samaa jo kauan, mutta… (kaikki nauravat, YOSHIKI mukaan lukien) Olen tosissani tällä kertaa! Albumi on 99,5-prosenttisen valmis, joten minun täytyy enää vain lisätä viimeinen silaus ja miksata se. Olemme siis hyvin lähellä, mutta koska nyt on ollut kaikenlaisia asioita tehtävänä, niin on ollut vaikea löytää aikaa. Olisipa minulla äänitysstudio lentokoneessa. (kaikki nauravat) Mutta niin, saamme sen valmiiksi hyvin pian, toivon mukaan ennen vuoden vaihdetta. Meillä on kuitenkin takaraja julkaisulle, joten minun täytyy saada se valmiiksi viimeistään ensi keväänä. (aplodit) Olen nyt kertonut ympäri Eurooppaa, että albumi tulee ulos ensi keväänä, joten jos se ei tule, niin olen maailman suurin valehtelija. (kaikki nauravat)


Juontaja: Ettet vain kaivaisi kuoppaa itsellesi?

YOSHIKI: Tällä kertaa olen hyvin, hyvin tosissani!

Juontaja: (puhuu yleisölle:) Itse asiassa YOSHIKI kertoi päivällä, että albumista puuttuu enää yksi kappale, jota ei ole aivan kokonaan nauhoitettu. Julkaisu on siis hyvin lähellä. Sen lisäksi YOSHIKI lupasi, että ensi vuonna järjestetään Euroopan-kiertue.

(Seuraa haltioituneet aplodit; YOSHIKI ei kuitenkaan varmista tietoa, mutta kertoi aiemmassa haastattelussa, johon JaME osallistui, että Euroopan-kiertue on mahdollinen, jos hänen terveydentilansa vain sallii sen.)


Kysymys yleisöstä: Koska kärsit kivuista vuosien rumpujen soittamisen jälkeen, niin onko sinulla jonkinlaista mantraa tai vastaavaa, joka auttaa sinua puskemaan läpi kivun?

YOSHIKI: Kannan sisälläni paljon kipua, joka alkoi isäni itsemurhan jälkeen. Olin todella vihainen, ja minulla oli itsetuhoisia ajatuksia kaiken aikaa. Halusin tavallaan tuhota itseni, tuhota kehoni. Sen vuoksi hakkasin rumpuja niin lujaa. Loppujen lopuksi sainkin jännetulehduksen, rannekanavaoireyhtymän… Jouduin myös kahteen leikkaukseen, joten onnistuin siis aika hyvin. (naurahtaa) Mutta se ei ole ainoa motivaationi. Kuvittelin jokaisena hetkenä, jokaisella lavalla, että kyse oli viimeisistä päivistäni. Jotta voi luoda taidetta, täytyy antaa kaikkensa, joten myös se motivoi minua. Samoin halusin antaa kaikkeni mahtavien faniemme edessä. Tämän tyyppisiä kannustimia. Se, miten selvisin… Fyysinen kipu ei ole mitään verrattuna henkiseen kipuun, sisäiseen ahdinkoon. Joten ehkä yritin, olen yrittänyt, kompensoida – turruttaa henkisen kivun fyysisellä, mutta se ei ole mahdollista. Olen yhä tässä ja yritän edelleen. Kuten sanoin, olin hiljan niskaleikkauksessa. Olin todella peloissani, jos totta puhutaan, mutta jotenkin selvisin siitä. Lääkärini sanoi, etten saa soittaa rumpuja enää koskaan. Ajattelin vain, että aivan varmasti soitan. (kaikki nauravat) Se on rock’n’rollia.



Juontaja: Onko kuolemantoiveesi lieventynyt yhtään ajan myötä?

YOSHIKI: Hmm, en tiedä. On minulla edelleenkin jonkinlainen pieni kuolemantoive – tai ehkei ihan pienikään – mutta ihmiset haluavat kuolla ennemmin tai myöhemmin. Haluan vain elää jokaisen hetken täysillä. Usein sitä, mitä meillä on, pidetään itsestäänselvyytenä. Esimerkiksi minä pidin itsestäänselvyytenä, kun hide ja Taiji kuuluivat yhä yhtyeeseen, mutta nyt se on ohi – he ovat poissa. Siitä lähtien en ole pitänyt mitään itsestään selvänä. Kaikki, mitä meillä on tällä hetkellä, on ihme. Sitä ei koskaan tiedä, onko elossa enää huomenna. Miksi emme eläisi tätä hetkeä niin täysillä kuin vain voimme? Kuolemantoiveeni on siis tavallaan positiivinen kuolemantoive. (kaikki taputtavat)


Kysymys yleisöstä: Dokumentissa yksi suurista tavoitteistasi oli päästä esiintymään Madison Square Gardenille. Mikä kannustaa sinua jatkamaan eteenpäin ja minkälaisia suuria tavoitteita sinulla on tulevaisuudelle?

YOSHIKI: Madison Square Gardenilla soittaminen oli unelmamme, mutta vain yksi niistä. Taijilla ja hidellä oli kova hinku menestyä ulkomailla. Minulla myös, totta puhuen. Tavallaan emme siis ole vielä tavoittaneet mitään. Emme ole saavuttaneet kaikkia unelmiamme vielä, joten haluan jatkaa yrittämistä. Niin kauan kuin teen musiikkia – X JAPAN tekee musiikkia – voimme levittää Taijin ja hiden perintöä. He olivat uskomattomia, karismaattisia muusikkoja, joten haluan antaa tämän heille. Haluan levittää musiikkiamme laajemmalle. Tavoitteemme juuri nyt… Anna kun mietin hetken… Haluamme olla yhtä suosittuja Suomessa kuin Muumit. (aplodit)


Kysymys yleisöstä: Onko mahdollista, että X JAPAN tekisi yhteistyötä BABYMETALin kanssa?

YOSHIKI: Rakastan BABYMETALia. Näin heidät kerran, kun satuin olemaan Lontoossa. He ovat uskomattomia. Koko bändi on uskomaton. Tapasin heidät kerran backstagella. He itse asiassa tulivat katsomaan yhtä keikoistamme muistaakseni viime vuonna. Joka tapauksessa rakastaisin tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. BABYMETALilla on itse asiassa muutamia kappaleita, jotka kuulostavat hyvin X JAPANin kaltaisilta. Olisi upeaa, jos voisimme tehdä yhteistyötä. Siinä on vain yksi ongelma: kun viimein saamme valmiiksi X JAPANin uuden albumin, kun viimein meillä olisi aikaa työskennellä heidän kanssaan, he eivät ole enää "babyjä"! (kaikki nauravat)


Kysymys yleisöstä: Kaikki varmasti haluavat tähän kysymykseen vastauksen: tuleeko X JAPAN koskaan esiintymään Suomessa?

YOSHIKI: Miksei? (suuret aplodit) Olen nyt kiertänyt Eurooppaa ja tavannut fanejamme, ja teistä on huokunut tietynlainen energia – vähän kuin antaisitte minulle rohkeutta jatkaa eteenpäin. Rakastaisin siis palata tänne uudestaan rokkaamaan kanssanne. (aplodit)


Kysymys yleisöstä: Kuinka tärkeää luottamus on bändinne sisällä?

YOSHIKI: Todella, todella tärkeää. Jos luottamusta olisi ollut enemmän, niin ehkä ToshIa ei olisi aivopesty. Lopulta hän palasi luoksemme kuin ihmeen kaupalla. Bändin johtohahmona minun täytyy varmistaa, että voimme luottaa toisiimme. Se on erittäin tärkeää. Eikä vain bändissä vaan missä tahansa – ystävyydessä, missä tahansa. Luottamus on minusta kaikista tärkeintä.


Juontaja: Oli miten oli, kyse on kuitenkin perheestä.

YOSHIKI: Nimenomaan.


Juontaja: Onko jotain, mitä haluaisit sanoa faneillesi?

YOSHIKI: Kiitos paljon, kun tulitte katsomaan elokuvaamme. Kuten tiedätte, meillä on tapana sanoa: ”We are X.” (suom. “Me olemme X.”) Emme viittaa sillä vain bändimme viiteen jäseneen vaan myös hideen ja Taijiin. Lisäksi fanimme tukivat meitä kaikkien noiden vuosien ajan, kun kävimme läpi myötä- ja vastoinkäymisiä. Heidän takiaan palasimme yhteen. Ilman fanejamme X JAPANia ei olisi olemassa, joten te kaikki olette osa perhettämme. Tästä syystä sanomme aina: ”We are X!” Kiitos todella paljon.


(YOSHIKI päättää tilaisuuden huudattamalla hetken yleisöä kysymällä kerta toisensa jälkeen ”We are…?”, johon fanit vastasivat ”X!”.)


Videokuva tapahtumista on löydettävissä Ilta-Sanomien sivuilta.