Akey - drawing

Nelivuotiaasta asti pianoa soittaneella Akeylla on lehdistötiedotteen mukaan ollut sooloprojekti jo vuodesta 2007. Sessiomuusikkona ja elokuvamusiikin tuottajana kunnostautuneen taiteilijan debyyttialbumi drawing julkaistiin kuitenkin vasta tämän vuoden helmikuussa. Tiedotteessa albumin tyylillisiksi vaikuttajiksi mainitaan muun muassa islantilainen ambient-musiikki ja Juana Molina. Unenomaista tunnelmaa ja rikasta värimaailmaa lupaillaan myös, ja ainakin levyn lumoava kansitaide täyttää hyvin nämä luonnehdinnat.

Musiikillisesti drawing perustuu pitkälti elektronisille syntetisaattorisoundeille, joskin perinteistä pianoa hyödynnetään myös jonkin verran. Kuullaanpa yhdessä kappaleessa piristävänä vaihteluna jopa kitaran näppäilyä. Säksättäville rumpusekvenssereille tai tanssisalit täyttäville biitinjytkeille ei sen sijaan ole sovituksista löytynyt tilaa. Albumin äänimaailmat vellovat keveinä ja ilmavina. Pieniä perkussiivisia tehokeinoja hyödynnetään vain harvoissa ja valituissa kohdissa. Täysin instrumentaalinen ja avaruuspölyn lailla keijuva äänikudos vaatii keskittämään huomion aivan muihin asioihin kuin tyypillinen rytmimusiikki.

Ilmavien sovitusten lisäksi myös albumin sävellykset leijuvat utuisina kuulijan korville. Vahvojen ja toistoon perustuvien melodioiden sijaan musiikki koostuu siellä täällä häilyvistä teemoista ja lintuparven lailla sirkuttelevien syntikoiden leikkisistä vuoropuheluista. Musiikillisilta vaikutteiltaan puolituntinen albumi on huomattavan rikas. Tästä oivallisen osoituksen antaa aloituskappale thaw, joka ynnää unenomaiseen ambient-vellontaan viehättävästi jatsahtavia sähköpianon säveliä. Lisämuistutukseksi artistin ilmeisestä jatsitaustasta on viimeiseksi kappaleeksi jätetty vajaan minuutin mittainen pianotunnelmointi sunday afternoon.

Mielenkiintoisen lisänsä albumin tunnelmaan tuovat vaikutteet konkreettisesta musiikista. Where am I?ssa syntikkapulputuksen ohessa kuullaan niin linnunlaulua kuin teekuppien kilistelyäkin. Paikoillaan junnaava sävelkuvio solisee kuin metsäpuro, taukoaa aika ajoin kuin keskittyäkseen ihailemaan tiettyä kohtaa maisemassa ja jatkaa sitten taas virtaamistaan halki muistoissa vilisevien teekestien. Underwater swimming, 201107 ja 201107201205 edustavat selvästi futuristisempaa kraut-jumitusta. Näiden eteeristen avaruusmatkojen lomassa ryöstää mani mani huomion kitaramelodian tähdittämällä jatsifuusiolla. Ehkäpä parhaaksi yksittäiseksi kappaleeksi albumilta nousee kuitenkin veikeän zappamainen entrance exit, joka on koostettu sikin sokin päällekkäin liimatuista, niin oikein- kuin väärinkinpäin toistetuista piano- ja urku-loopeista. Taiten kyhätty äänikollaasi paukuttaa päätä seinään, kunnes niin seinä kuin pääkin leviävät ympäriinsä joka nurkan täyttäväksi huonepölyksi. Seuraavalla raidalla vague memory samat vääristyneet loopit tekevät paluun astetta aavemaisempina. Arkimanian huonepöly nousee nurkista ja kohoaa takaisin kohti ulkoavaruutta, mistä oli alunperin tullutkin.

Albumina drawing tarjoaa sangen monipuolisen kokoelman nykypäivän avantgardea. Vaikka tiettyjen yksittäisten kappaleiden välillä onkin selkeitä teemallisia yhteneväisyyksiä, jää albumi kokonaisuutena joltisen hajanaiseksi. Tätä voi tosin pitää täysin asianmukaisenakin ominaisuutena, onhan levy lehdistötiedotteen mukaan inspiroitunut niinkin hajanaisesta asiasta kuin arkielämän äänistä. Tämän epämääräisyyden ansiosta albumilta erottuu selvästi kaksi puolta. Toisella näistä ovat innovatiivisemmat ja kiinnostavammat kappaleet, toisella taas ne, jotka jäävät täytemateriaalin rooliin. Ensinnä mainittuun lukeutuvat hieno aloitusraita thaw, soundiltaan hyvällä tavalla muusta materiaalista poikkeava mani mani sekä entrance exitin ja vague memoryn muodostama miltei tarinallinen äänikokonaisuus.

Selvänä haasteena drawingilla on löytää käyttötarkoituksensa nykypäivän musiikinkulutustottumuksissa. Se ei sisällä iskeviä hittikappaleita, tarttuvia melodioita eikä kiihottavia rytmejä. Sen hauraat äänimaisemat tuskin kuulostavat oikein miltään nappikuulokkeista kuunneltuna linja-auton hurinassa. Se on musiikkia joko hiljaisen puuhastelun huomiotakiinnittämättömäksi taustamusiikiksi tai vaihtoehtoisesti intensiivisen keskittyneitä kuunteluelämyksiä varten. Jälkimmäinen tapa on erittäin suositeltava, sillä pimeässä silmät ummistettuina ja kaikesta tekemisestä vetäytyneenä drawing on todella lumoava pieni pysähtymiskokemus arjen äänten keskellä.