Intohimoinen tangoharrastaja
Anna Saeki on jatkanut musiikkiuraansa jo 30 vuoden ajan. Viime vuonna hän juhlisti tätä virstanpylvästä kiertueen ja
Yakushin ~30Años~ -nimeä kantavan juhla-albumin muodossa.
Vuonna 2009 tehdyssä haastattelussa tapasimme hänet Ranskassa viikko Maison de la Culture du Japon à Parisissa (MCJP) pidettyjen konserttien jälkeen. Laulaja jutteli tuolloin kanssamme uransa alkuaskelista, matkoistaan ja tulevaisuudentoiveistaan.
Esittelisitkö itsesi niille lukijoille, jotka eivät sinua vielä tunne?
Anna Saeki: Olen
Anna Saeki, esiinnyin juuri Pariisissa. Kyseessä oli jo yhdeksäs esiintymiseni tässä kaupungissa kymmenen vuoden sisällä, ja olen hyvin iloinen saadessani olla täällä ihailijoideni seurassa.
Milloin ja miten kohtasit tangon ensimmäisen kerran?
Anna Saeki: Aloittaessani urani laulajana kuuntelin paljon erilaista musiikkia. Sattumalta kuulin continental-tyylin tangon nimeltä
Il pleut sur la route. Silloin kohtasin tangon ensimmäisen kerran ja yhtäkkiä olin hyvin yllättynyt bandoneónin, harmonikan kaltaisen instrumentin akustisesta äänestä. Sanoitukset olivat nostalgiset, paikoin surumieliset, ja kertoivat rakkaudesta. Tunsin suurta intohimoa tätä toivoa herättävää musiikkia kohtaan. Ja vaikka genre on Japanissa vielä niin nuori ja uusi, ajattelin tangon miellyttävän omaa sukupolveani ja sitä vanhempia kuulijoita.
Syntyikö sinulle tämän kautta ajatus musiikin tekemisestä?
Anna Saeki: Ei, olin jo päättänyt musiikin tekemisestä ennen tangon löytämistä. Musiikki on ollut osa minua lapsuudesta asti. En ollut ammattilainen, mutta soitin joitakin teoksia. En suunnitellut työskenteleväni musiikkialalla; minun oli määrä päätyä pikemminkin muotiteollisuuteen. Minut valittiin Miss Sapporoksi vuonna 1987 ja se oli varmaankin se käänne, mikä sai minut kiinnostumaan viihdealasta. En osannut odottaa sitä ollenkaan. Ystäväni auttoi minua suuresti, ja hänen ansiostaan onnistuin tavoitteessani.
Matkasi ympäri maailmaa, esiintymisasusi ja jopa laulutapasi heijastelevat haluasi tehdä musiikistasi universaalia. Oliko kulttuurien sekoittaminen yksi niistä asioista, joihin keskityit uraasi aloittaessasi?
Anna Saeki: Kyllä, Japanin ulkopuolella esiintyminen oli unelmani.
Japani on viime vuosina avautunut entistä enemmän ulkomaisten kulttuurien vaikutukselle. Vaatteet, ruoka, musiikki ja muut laajentavat vaikutustaan. Miten sinä näet tämän muutoksen? Vaikutatko mielestäsi itse tähän kehitykseen?
Anna Saeki: Musiikin suhteen Japani on saanut paljon vaikutteita amerikkalaisesta popista ja rockista. Maassamme on perinteinen, juurillemme ominainen kulttuuri, ja mielestäni on tärkeää pitää perinteitä yllä jopa muihin kulttuureihin mukautettaessa. Henkilökohtaisesti laulan tangoa yhtä hyvin japaniksikin, mikä mahdollistaa minun toimivan siltana eri maiden välillä. Laulaessani yritän välittää tunteeni sanojen takaa ja välittää rakkauteni. Olin melkoisen vakuuttunut yleisön reaktioista. He reagoivat samankaltaisesti, olin sitten missä maassa tahansa. Mielestäni kieli ei määrittele musiikkia, vaan rakkaus.
Joulukuussa 2007 äänitit albumin argentiinalaisen laulajan Mercedes Sosan kanssa, joka on hyvin suosittu Latinalaisessa Amerikassa. Miten päädyit laulamaan hänen kanssaan ja millaisia tunteita tämä yhteistyö sinussa herätti?
Anna Saeki: Se oli oikein mukavaa, olin hyvin iloinen. Äänitin albumini
Concierto De Annan kaksi vuotta sitten ja annoin silloin paljon haastatteluja mediaan. Minulta kysyttiin suosikkiartistiani Argentiinasta ja vastasin
Mercedes Sosa. Sanoin niin, koska äänittäessäni
Omoi-albumin nautin suuresti hänen laulunsa
Alfonsia y el marin tulkitsemisesta. Hän sai tietää kunnioituksestani median kautta ja ehdotti tapaamista. Lauloin tämän laulun hänelle japaniksi ja hän piti siitä suuresti. Sen jälkeen lauloimme yhdessä useita kertoja lavalla ja sitä kautta sain mahdollisuuden levyttää hänen kanssaan albumin.
Onko tämä yhteistyö vaikuttanut musiikkiisi?
Anna Saeki: Hänen ansiostaan löysin argentiinalaisen kansanperinteen, yhden argentiinalaisen musiikin eri puolista. Aluksi olin huolissani, koska en ollut koskaan laulanut tätä musiikkityyliä, mutta minulle tärkeä henkilö -
Popi Spatocco, suuri säveltäjä- ja sovittajanimi Argentiinassa - itki nähdessäni minun laulavan. Se antoi minulle hieman lisää itseluottamusta ja sai minut totuttautumaan ajatukseen, että pystyisin laulamaan omalla tavallani. Kun lauloin
Zamba Para No Moririn hänen edessään, sekoittaen japania ja espanjaa, hän kuvaili tunteiden jääneen jäljelle ja ettei kielellä ole paljoa merkitystä. Minulle se on musiikin konsepti.
Olet laulanut hyvin nuorista lapsista ja taaperoista koostuneelle yleisölle. Miten päädyit esittämään tällaisen konsertin? Mitä tunteita se sinussa herätti ja miten esitys sujui?
Anna Saeki: Tiedätkös, minulla on ihailijoita nyt jo kolmessa tai neljässä sukupolvessa. (nauraa) Jopa lapsista tulee luontaisesti ihailijoitani. He ovat joskus jopa kateellisia, kun heidän vanhempansa tulevat katsomaan konserttiani eivätkä he itse pääse paikalle. Lasten on melko hankalaa tulla esiintymisiini, joten halusin antaa heille mahdollisuuden kuulla ja nähdä minut livenä lavalla. Lasten reaktioiden seuraaminen oli hurjan hupaisaa. He olivat hyvin suoria ja energisiä, eivätkä lakanneet huutamasta "Anna! Anna!" (nauraa) Oli aivan taianomaista nähdä, ettei tangomusiikki ole ainoastaan aikuisia varten, vaan myös lapset voivat arvostaa tätä musiikkia yhdessä vanhempiensa kanssa.
Pariisin konserteissa sinulla oli nuori ihailija, seitsemänvuotias poika. Toisena iltana hän ojensi sinulle lavalla kukkakimpun, mikä oli hyvin liikuttava hetki. Mitä tunsit silloin?
Anna Saeki: Eric tuli ensimmäisenä iltana ja pyysi isovanhempiaan mukaan seuraavana päivänä. Hän jopa pyysi saada nähdä minut kolmantenakin päivänä, mutta se ei ollut mahdollista. Liikutuin suuresti kuullessani tuon. Tulen niin iloiseksi siitä, että minulla on nuoria ihailijoita... Heitä on Argentiinassakin, mutta Ranskassa tämä oli ensimmäinen kerta. Hänen ansiostaan luulen, että saattaisin esittää Ranskassa konsertin lapsille, niin kuin tein Japanissa. Mitä luulet?
Tuohan on itse asiassa mahtava idea, se onnistuisi varmasti hyvin!
Anna Saeki: Luotan siis apuusi. (nauraa)
Matkustat paljon ja pystyt siten kohtaamaan yleisöjä monissa eri maissa. Mitkä eroavaisuudet ovat jääneet parhaiten mieleesi?
Anna Saeki: Ei niissä ole paljoakaan eroa... Vaikea sanoa. Japanilaiset ovat mielestäni varautuneempia, hieman niin kuin ranskalaiset nyt MCJP:ssä. (nauraa) Mutta sanoisin saksalaisten ja argentiinalaisten eroavan muista yleisöistä siinä, että he mekastavat jaloillaan ja äänillään. Se on melko huomiota herättävää, mutta ajan saatossa eroavaisuudet hämärtyvät ja jopa japanilaiset ovat joskus meluisia.
Urasi aikana olet ollut myötävaikuttamassa tangon promootioon ympäri maailmaa ja etenkin Aasiassa. Yhdistät ihmisiä. Mihin suuntaan arvelet kehittyväsi? Onko sinulla muita tavoitteita?
Anna Saeki: Minulla on tänä vuonna paljon projekteja työn alla. Uusin albumini ilmestyy tässä kuussa Argentiinassa ja lisäksi esiinnyn ensimmäistä kertaa Kolumbiassa ja Perussa. Siitä on kiittäminen ihailijaa, joka tuli useisiin konsertteihini New Yorkissa ja otti yhteyttä ihmisiin Kolumbiassa saadakseni minut sinne esiintymään. Lopuksi palaan La Faldaan Argentiinaan esiintyäkseni festivaalilla ja äänittääkseni seuraavan albumini
Electric Tangon, mikä tulee olemaan aivan eri maailmasta kuin rakkaat edelliset albumini.
Ja onko sinulla viestiä ihailijoillesi?
Anna Saeki: Teen parhaani jatkaakseni rakkauden viestini välittämistä maissa, joissa vierailen. Jos ette tunne tangomusiikkia, liittykää seuraani tutustumaan sekä siihen että myös uuteen universumiini, argentiinalaiseen kansanperinteeseen. Saatan vierailla maassanne, joten tulkaa katsomaan minua! Toivottavasti näemme pian.
JaME kiittää Anna Saekia tämän haastattelun mahdollistamisesta.
