Arkistojen kätköistä: DJ Khimaira Ateenassa

Toukokuun 15. päivänä vuonna 2009 DJ Khimaira vieraili Ateenassa ja Underworld-klubilla, jossa hän myös esiintyi. Khimaira kasvatti mainettaan eurooppalaisessa industrial/EBM/goottiskenessä hitaasti mutta varmasti, tosin suurin osa yleisöstä ei vaikuttanut tuntevan skeneä. Ilta oli tarkkaan suunniteltu. Tapahtuman avanneet DJ:t olivat paremmin tunnettuja j-rockia ja animemusiikkia sisältävistä seteistään, vaikkakin tykittivät nyt ilmoille industrial-soundeja, luoden koko loppuillan vallinneen tunnelman onnistuneesti.

DJ Khimaira ilmestyi lavalle aikaisin, pukeutuneena tavaramerkikseen muodostuneeseen mustaan ja punaiseen vinyylipukuun, dramaattinen meikki kasvoillaan ja vaikuttavat rastat päälaellaan. Laitteiden läpikotaisen tarkastuksen jälkeen hän vietti aikaa tutustumalla klubille saapuneeseen yleisöön ja signeerasi heille julisteita ja lehtisiä.

Kun Khimaira kiipesi lavalle – mahtavalle parvekkeelle klubin yläpuolelle – sykkivä intro vavisutti klubin lattiaa ja yleisö tajusi täysin, ettei tiedossa ollut anime- tai visual kei -iltaa. Hänen settinsä noudatti EBM/industrial-setin tuttua rakennetta – rankaisevia biittejä ja satunnaisia melodisia taukoja – hyvin sijoitettuja koukkuja unohtamatta. DJ itse oli jatkuvasti kiireinen hääriessään laitteistonsa kanssa ja näytti erittäin ammattimaiselta. Tosin hän nyökytteli tahdikkaasti, paljastaen ihastuksensa musiikkiin. Kiihkeä biitti pakotti suurimman osan kummastuneesta yleisöstä tekemään suhteellisen menestyksekkään yrityksen tanssia EBM-tanssiliikkeiden mukaan. Musiikki selvästi kiinnosti kaikkia, vaikkakaan yleisö ei heittäytynyt yhtä villiksi kuin se.

Yksi kappale seurasi toistaan. Settinsä ensimmäisen tunnin jälkeen Khimaira soitti hurmiollisen remixin Fear of the Darkista. Tämä oli ehdottomasti illan käänteentekevä kohta. Ihka ensimmäistä kertaa vakituiset klubikävijät villiintyivät japanilaisen musiikin fanien tapaan ja joukot sekoittuivat eloisasti toistensa lomaan. Hälinä muuttui vieläkin äänekkäämmäksi seuraavan remixin, elektro-dancella terästetyn Metallica-balladin, kajahtaessa ilmoille – eikä se jättänyt ketään kylmäksi. Kappale liidätti seuraavan biisin kimppuun. Moni muodosti huulillaan sanat ”born to live, born to die, born to be crucified” hymyillessään samalla hyväksyvästi. Setti päättyi hieman myöhemmin kauniisiin, kaikuviin melodioihin, jättäen yleisön haluamaan lisää kahden tunnin päästä.

Illan loppuun mennessä klubin tunnelmaa dominoivat tyytyväiset tunteet. Yleisö ei koostunut tyypillisistä levottoman synkän teknon tai EBM-skenen faneista, mutta jokainen nautti illasta omalla tavallaan: söpöt lolitat lähtivät paikalta äkillisen industrial dance -kiinnostuksen kera ja vakikävijät löysivät uuden kiinnostuksenkohteen japanilaisista artisteista.



Settinsä jälkeen DJ Khimaira jutteli hetken kanssamme pyrkimyksistään Euroopassa, japanilaisesta goottiskenestä, musiikin havainnoinnista ja muusta.


Hyvää iltaa, haluaisitko esitellä itsesi lukijoillemme?

DJ Khimaira: Olen tokiolainen Khimaira. Olen soittanut japanilaisilla klubeilla yli kuusi vuotta, mutta viime aikoina olen siirtynyt Euroopan puolelle, sillä musiikkini sopii paremmin tänne. Haluan jäädä Eurooppaan pysyvästi. Musiikkini ei ole vain EBM/industrial/goottia, vaan se kapsahtaa myös hard style -skeneen. Jatkoa ajatellen minulla on todella tärkeä esiintyminen toukokuun 22. päivänä suurimmalla eurooppalaisella klubilla, Belgian Technic Factoryssa.

Miten alun perin kiinnostuit DJ:n hommista?

DJ Khimaira: Ihastuin klubimusiikkiin kauan ennen kuin hurahdin EBM/goottiskeneen. Nautin esimerkiksi trip hopin, teknon ja abstractin kuuntelemisesta tai sitten tuon ajan tiskijukkien tuotannosta. Sattumalta löysin japanilaisen New Church -yökerhon, missä minut esiteltiin Eve of Destinyn nokkamiehelle, Haruhiko Ashille. Silloin tutustuin myös tähän tyyliin ensimmäistä kertaa. Esiinnyin ensimmäistä kertaa DJ:nä Tokyo Dark Festivalissa vierailevana tähtenä vuonna 2002.

Millainen suhteesi Tokyo Dark Castleen ja Tokyo Decadanceen on nykyään?

DJ Khimaira: Tätä sattuu usein: ihmiset erehtyvät luulemaan minua Tokyo Decadancen jäseneksi. Totuus kuitenkin on, etten ole koskaan esiintynyt Tokyo Decadancen kanssa. Tilaisuuksia on toki tarjottu ja tunnenkin SiSeNin ja Andrianin, mutten ole koskaan esiintynyt heidän kanssaan – vielä. Jos joskus tulevaisuudessa olosuhteet ovat oikeat, saatankin esiintyä yhdessä heidän kanssaan.

Koska olet keikkaillut ahkerasti monen vuoden ajan niin Japanissa kuin Euroopassakin, olet varmasti huomannut eron yleisöissä. Voisitko kertoa meille, mikä on huomattavin eroavaisuus?

DJ Khimaira: Tarkoitatko klubiskenessä ylipäätänsä vai EBM:ssä ja industrialissa?

EBM:ssä ja industrialissa erityisesti.

DJ Khimaira: Itse asiassa. Tämä eroavaisuus oli pääsyy siihen, miksi lähdin Japanista ja siirryin Eurooppaan: Japanissa toki oli synkkä skene, joka kutsui itseään gootiksi, mutta rehellisesti sanottuna he eivät olleet sitä ollenkaan. He ovat enemmänkin j-gootin hybridi, jossa on elementtejä visual keistä ja j-rockista tai cyber-kidseistä, mitä Tokyo Decandancen SiSeN edustaa. Heillä on oma tyylinsä ja ulkonäkönsä, mutta minulle japanilainen skene ei ole aivan sitä, mitä haluan, joten tein päätöksen jatkaa toimintani kehittämistä Euroopassa.

Soitat suurimmaksi osin länsimaalaisia musiikkigenrejä, joten veikkaan, että olet saanut vaikutteita eniten Euroopasta. Mutta onko ketään DJ:tä, jota ihailet?

DJ Khimaira: Jos minun täytyy miettiä sitä, ihailuni kohteet löytyvät suurimmaksi osin muista genreistä. Totta kai tykkään varhaisesta Tiestosta. Sitten on saksalainen Paul Van Dyk. Rakastan joitakin DJ:itä, jotka soittavat myös housea. Trance… Carl Cox. EBM:n puolella ei ole niinkään montaa tiskijukkaa, joita ihailisin. Yleensä pidän DJ:istä, jotka liikkuvat retron, progressiivisen, trancen ja teknon genreissä.

Mitä taasen tulee DJ:nä olemiseen, pidätkö enemmän läppäreistä vai vinyyleistä?

DJ Khimaira: Aloitin DJ-urani vinyylillä. Sekoitin trip hopia, esimerkiksi Massive Attackia. Kuusi kuukautta myöhemmin vaihdoin tyyliäni. En ole varma – luultavasti lähitulevaisuudessa soitan myös läppärilläni, digitaalisesti. Läppäreistä on tulossa koko ajan merkittävämpiä.

Valmisteletko soittolistaasi vai sekoitatko kappaleita lennosta?

DJ Khimaira: Veikkaan, että teen niin kuin muutkin DJ:t eli minulla on jo valmiina joitakin remixejä. Mutta kappalevalikoiman teen hetken mielijohteesta.

Postailet usein säkeistöjä ja sanoituksia MySpacessa. Onko sinulla suunnitelmissa julkaista niitä vaikkapa runoina tai biiseinä?

DJ Khimaira: En voi sanoa mitään varmasti tai antaa siitä lausuntoa. Voin tosin sanoa, että lähitulevaisuudessa haluan perustaa oman EBM-ryhmäni. Hoidan lauluosuudet itse ja ryhmä kuvastaisi tavallista EBM-tyyliä.

Millainen rooli psyykkisellä havainnoinnilla on elämässäsi?

DJ Khimaira: Ehdottoman iso rooli. Kaikki luovuus tulee alitajunnastamme, vielä enemmän, kun kyse on musiikista. Esimerkiksi kuvataiteet. Voimme visuaalisesti havaita maalauksen ja tämä auttaa meitä ymmärtämään sitä tiettyyn tasoon asti. Sen sijaan musiikkia ei voi nähdä tai koskettaa, joten voimme vain kokea sen korvissamme. Ajattelen siis, että musiikki on todellakin yhteydessä johonkin korkeampaan toimintoon. Kun sävellän musiikkiani, saatan tuntea inspiraation tulevan muista paikoista, jostain tuolta puolen.

Mitä muita esityksiä olisit kiinnostunut tekemään DJ-keikkojen lisäksi?

DJ Khimaira: Soitin aiemmin death/black metal -bändissä. Sävelsin musiikkia kitaralla ja vastasin lauluosuuksista. Äidinpuoleinen isoisäni oli musiikin professori yliopistossa. Lapsesta lähtien minut pakotettiin opettelemaan pianonsoittoa ja aloitin myös klassisen kitaransoiton 11- tai 12-vuotiaana. Jopa DJ:nä ollessani miellän miksaamisen samaksi kuin soittimen soittamisen. Se on joka tapauksessa lähellä soittimen soittamista. Lähitulevaisuudessa soitan kitaraa ja hoidan vokaaliosuudet itse. Joten kaikki esiintymiseni liittyvät musiikkiin, tavalla tai toisella.

Tyylisi on selvästi erottuva katseenvangitsija. Onko se oma luomuksesi ja miten tärkeä se on?

DJ Khimaira: Aloin käydä EBM/industrial-tapahtumissa Japanissa joskus vuonna 2002. Siitä lähtien tyylini on ollut melko samanlainen kuin nykyäänkin. En halua tehdä ihmisiin vaikutusta tai saada heiltä ylimääräistä huomiota. Minä vain rakastan tällaista tyyliä – se on minun spontaani ilmeeni.

Voisitko kertoa meille hieman tulevaisuudensuunnitelmistasi?

DJ Khimaira: Minulla on kaksi managementtia Euroopassa. Belgiassa kuulun Râmen Eventsiin. Saksalainen agentuurini on Diva Music, joka sijaitsee Kölnissä. Niinpä tulen luultavasti saamaan lisää tilaisuuksia esiintyä niin Benelux-maissa kuin Saksassakin.

Jättäisitkö lopuksi viestin JaME:n lukijoille?

DJ Khimaira: Suhtaudun melko avoimesti eri asioihin. Jotkut gootti/EBM-skenen fanit eivät ole innostuneet visual kei- tai j-rock-skenestä, mutta se ei päde minuun. Älkää siis epäröikö minut nähdessäni. Niin kauan kuin olette halukkaita juttelemaan kanssani sekä kuuntelemaan musiikkiani, kaikenlaiset tyylit ovat tervetulleita. Käykää katsomassa keikkakalenterini ja olkaa paikalla.

JaME:n lukijat fanittavat totta kai monia eri genrejä japanilaisessa musiikissa; he eivät pidättäydy vain visual keissä.

DJ Khimaira: Aha, okei, sitten odotan teidän tapaamista. Aion myös tehdä omaa musiikkiani. Teen itselleni pian uudet nettisivut, joten käykää katsomassa ne, kiitos.

Odotamme sitä innolla, kiitos sinulle.


JaME kiittää Râmen Eventsin Aurélie Vandecasteelea, Nozomi Ongakua ja totta kai DJ Khimairaa tämän haastattelun mahdollistamisesta.