Musiikkifestivaali Kymijoen Lohisoitto järjestettiin tänä kesänä jo 23:tta kertaa. Monipuolisesta ja tasokkaasta tarjonnastaan ylpeä festivaali oli tänä vuonna saanut yhdeksi vierailijakseen japanilaisen lyömäsoitintaiteilija
Kuniko Katon. Kansainvälistä menestystä ja laajaa arvostusta urallaan niittäneen perkussionistin kerrotaan lukeutuvan sukupolvensa parhaimpiin. Lukuisia albumeita levyttänyt sekä ympäri maailmaa konsertoinut ja opettanut mestari oli tänä kesänä saatu esiintymään Kotkan Merikeskus Vellamoon.
Muun muassa museona toimiva merikeskus ei olekaan ihan mikä tahansa konserttipaikka.
Katon konsertti järjestettiin merikeskuksen suurenmoisessa venehallissa. Valtavaa hallia koristaa ihka aitojen veneiden näyttely; purjeveneitä, soutuveneitä ja monenmoisia muita purtiloita roikkuu jopa korkealla hallin katosta.
Katon esiintyessä hänen ympärillään lepäsi pari uhkeaa purjevenettä ja takanaan avautui seinän laajuinen perämoottorinäyttely. Lieneekö kaikki maailmankolkat kiertänyttä taiteilijaa koskaan missään nähty aivan näin ainutlaatuisissa puitteissa?
Upealta näyttävän ympäristön lisäksi myös salin akustiikka oli ilmeisen otollinen marimban syville sävelille. Monipuolisena perkussiotaiturina tunnettu
Kato keskittyi tämän illan konsertissa vain marimbaan, jonka lisäksi hyödynnettiin ajoittain lavaelektroniikkaa, kuten taustanauhoja. Noin puolet kahden tunnin ja väliajan mittaisesta konsertista oli pyhitetty
Johann Sebastian Bachin erilaisten teosten marimbasovituksille. Nämä
Kato esitti täysin soolona ilman elektroniikan apuja. Uudempaa musiikkia ohjelmistossa edustivat Arvo Pärtin ja Steve Reichin sävellykset. Näissä
Katon marimba sai tietokoneavusteisesti seurakseen muun muassa tunnelmallista syntetisaattoripulputusta sekä erilaisia kelloja.
Lavaelektroniikan suomien mahdollisuuksien ansiosta konsertti oli polveileva sekoitus teknistä virtuositeettia ja keskittynyttä tunnelman luontia. Visuaalisesti näyttävimmillään ja teknisesti hämmästyttävimmillään esitys oli Bach-numeroiden aikana, jolloin
Kato taituroi marimbaansa samanaikaisesti neljällä malletilla. Soittimen kieliin osuvat iskut olivat täsmällisiä, kuin mekaanisen soittorasian aiheuttamia. Samanaikaisesti malletteja pitelevät kädet ja keho, johon ne ovat yhdistyneet, liikehtivät sellaisella suvereenilla sulavuudella, ettei vertailukohdaksi voi valita kuin pirskahdellen virtaavan veden. Sangen vetinenhän on myös marimban täyteläinen sointi.
Katon virheettömästi musiikkia seuraava eloisa tanssahtelu yhdessä soittimen pysähtymättömän pisaroinnin kanssa loi samanlaisen rauhoittavan vaikutelman kuin väkevästi ja vääjäämättä virtaavan joen tuijottaminen. Lähes ilmekään värähtämättä mestari omistautui koko kehollaan musiikille, jonka lumouksesta hän palautui tähän todellisuuteen vain vastaanottaakseen usein sangen pitkiksi venyneet aplodit ohjelmanumeroiden välissä.
Aivan yhtä suurella hartaudella esitti
Kato myös ne ohjelmanumerot, joissa sävelten vuo ei ollut niin vilkas kuin vikkelyyttä vaativissa Bach-sovituksissa. Konsertin uudempia sävellyksiä tuki myös uudempi tekniikka. Parempi tosin lie sanoa, että esityksen kokonaisuutta tuki marimban ja lavaelektroniikan yhteispeli. Ajoittain kuulijan ensisijainen keskittyminen saattoi kohdistua taustanauhalta kuuluviin säveliin
Katon maalaillessa kokonaisuuden koristeeksi viipyileviä sointuja ja sametinpehmeitä tremoloita. Tunnelma näissä numeroissa oli unenomainen ja usvainen. Syviin äänimaisemiin oli helppo hukkua, mutta mielenkiinnossa ne jäivät jälkeen villeistä Bach-versioinneista.
Bachia ja uudempaa musiikkia oli konsertissa viisaasti annosteltu vuorotellen, niin että kokonaisuutta hallitsi tunnelmien virkistävä vaihtelevuus. Musiikki oli konsertissa kuin luonnonvoima. Se sykki sinne tänne, hämmästytti ja elähdytti. Virtuoosimainen virheettömyys ja pulppuilevaa elinvoimaa hyökyvä olemus yhdistyvät
Kuniko Katon esiintymisessä merkillisellä tavalla. Pitkään ja hartaasti raikuneiden loppuaplodien perusteella artisti onnistui lumoamaan itse kunkin Lohisoittoaan tässä tilaisuudessa juhlineen.
Ohjelma:
Johann Sebastian Bach,
Das wohltemperierte Klavier 1: Preludi nro 1 C-duuri (BWV 846).
Steve Reich,
New York Counterpoint (1985/2012), marimballe sovittanut
Kuniko Kato.
Johann Sebastian Bach,
Soolosellosarja nro 5 c-molli (BWV 1011).
***
Arvo Pärt,
Cantus in memoriam Benjamin Britten (1977/2012), marimballe sovittanut
Kuniko Kato.
Arvo Pärt,
Fratres (1977/2012), marimballe ja vibrafonille sovittanut
Kuniko Kato.
Johann Sebastian Bach,
Viulusonaatti nro 2 a-molli (BWV 1003).
Arvo Pärt,
Spiegel im Spiegel (1978/2012), marimballe ja kelloille sovittanut
Kuniko Kato.
Livekuvat © Sami Norrbacka.
