Vaihtoehtomusiikin ja -taiteen festivaali ILMIÖ on Turun festariskenen viehkeä outolintu. Tänäkin vuonna se veti puoleensa hipsterin jos toisenkin, sillä liput oli loppuunmyyty. Yksipäiväistä tapahtumaa vietettiin Uittamon paviljongin ympäristössä. Meren
rannalla ja metsän siimeksessä kuljettiin ihastelemassa ja ihmettelemässä muun muassa alueen luovaa koristelua, näytteillä olevaa kuvataidetta, nukketeatteria ja pienen piirin ylistämiä underground-bändejä. Rohkeimmat pulahtelivat sinilevävaaraakin uhaten
uimaan.
Japanilaislähtöinen mutta sittemmin Lontooseen asettunut Grimm Grimm (Koichi Yamanoha) sopi ympäristöön kuin nyrkki silmään. Kesäkuussa uuden Cliffhanger-albuminsa julkaissut artisti luo sopivan toismaailmallisia, mieltä kiehtovia
kappaleita juuri ILMIÖn kaltaiseen inspiroivaan ja hiukan eksentriseen ympäristöön.
Pääsimme haastattelemaan Grimm Grimmiä ennen keikkaa ja kyselemään niin artistin menneisyydestä kuin tulevaisuudestakin.
Kiitos haastattelumahdollisuudesta! Miten esittelisit itsesi jollekulle, joka ei vielä ole kuullut sinusta?
Grimm Grimm: Kiitos! Minulle on aina vaikeaa selittää musiikkiani, mutta se on... kokeellista poppia, ja pidän melodisuudesta. Musiikkigenret ovat outo juttu, eivätkö olekin? Yritän olla määrittelemättä musiikkiani liikaa.
Mitä artistinimesi Grimm Grimm tarkoittaa? Viittaako se Grimmin veljeksiin?
Grimm Grimm: On muutamia syitä, miksi valitsin tämän nimen. Ensinnäkin pidän sanojen sanomisesta kahdesti peräkkäin. Lisäksi se on tosiaan viittaus Grimmin satuihin ja myös erääseen japanilaiseen noise-artistiin.
Oletko muuten ensimmäistä kertaa Suomessa?
Grimm Grimm: Kyllä, mutta tykkäsin pienenä Muumeista, joten olen innoissani tänne tulosta.
Mikä on ensivaikutelmasi Suomesta?
Grimm Grimm: Jo matkalla lentokentältä majapaikkaani huomasin, että täällä on paljon metsää. Tykkään todella paljon metsistä. Varsinkin öisin metsässä on erikoiset vibat.
Nämä festaritkin ovat hyvin luonnonläheiset.
Grimm Grimm: Joo, ja nämä ovat myös mukavan kokoiset. Yleensä en pidä isoista festareista, koska niillä on liikaa ihmisiä telttailemassa ja muuta. Pidän kyllä telttailusta, mutta sellainen määrä ihmisiä tuntuu vähän ylivoimaiselta. Festareilla
on kyllä silti aina mukava soittaa. Englannissakin on kivoja tämän tyyppisiä festareita, kuten End of the Road tai Supernormal, jotka ovat DIY-henkisiä ja pidetään metsässä.
Millaisia musiikillisia vaikutteita sinulla on?
Grimm Grimm: Kasvoin 70-luvun musiikkia ja The Beatlesiä kuunnellen. Nuorena kuuntelin myös 80-luvun New Yorkin musiikkia. Myöhemmin innostuin japanilaisesta underground-musasta, varsinkin noisesta. Soitin myös yhdeksän vuotta alttoviulua.
Viulunsoitonopettajani kuitenkin menehtyi, minkä jälkeen liityin orkesteriin, mutta en tullutkaan toimeen sen kapellimestarin kanssa. Siksi vaihdoin kitaraan. Kuuntelin paljon klassista musiikkia, esimerkiksi Bachia, ja myös folkia.
Sanoisitko siis, että vaikutteesi ovat enemmän länsimaisia kuin japanilaisia?
Grimm Grimm: Kyllä japanilaiset kokeelliset underground-muusikot ovat minulle tärkeitä. Japanissa ero valtavirran ja underground-skenen välillä on todella suuri... En halua mennä liikaa politiikkaan, mutta atomipommien jälkeen Japanissa on mielestäni
katsottu amerikkalaista kulttuuria ylöspäin ja otettu siitä todella paljon vaikutteita. Underground-musiikissa kuitenkin on ollut hyvällä tavalla raaka ja rehellinen ote, joten se on vaikuttanut minuun paljon.
Tiedätkö mitään suomalaisia bändejä tai artisteja?
Grimm Grimm: Ystäväni antoi minulle muutama kuukausi sitten kokoelman suomalaista kokeellista musiikkia. En muista bändien nimiä, mutta siinä oli paljon deathmetallia ja noisea, ja se on tosi hyvä! Pidän äärimmäisyyksiin menevästä musiikista, se
osoittaa omistautumista ja on kiehtovaa.
Oletko muuten aina halunnut muusikoksi?
Grimm Grimm: Joskus mietin, miksi ihmeessä teen tätä. Musiikillahan ei enää oikein tee rahaa. Varmaankin kuitenkin jos joku kertoisi minulle, että kuolen kahden kuukauden päästä, haluaisin soittaa musiikkia jäljellä olevan ajan. Koskaan ei voi
tietää, milloin kuolema tulee, joten yritän tehdä elämässä sitä, mitä todella eniten haluan.
Kauanko olet asunut Iso-Britanniassa? Miten päädyit sinne asumaan?
Grimm Grimm: 13 vuotta. Olin Japanissa töissä eräässä matkapuhelimia valmistavassa tehtaassa ja tein musiikkia siinä sivussa. Tuntui, että musiikkia tekemällä pelkästään menetin rahaa, ja mitä enemmän tein töitä, sitä köyhempi olin. En hirveästi
kyseenalaistanut sitä silloin, mutta olihan se vaikeaa. Tehtaalla istuin erään vanhan rouvan vieressä, kun hän yhtenä päivänä yllättäen ehdotti, että mitä jos muuttaisin Lontooseen! (nauraa) Niin sitten lopulta kävikin.
Millaisia eroja Japanin ja Iso-Britannian välillä on? Onko jotain, mitä kaipaat Japanista?
Grimm Grimm: Briteissä on todella erilaista. Pidän Lontoosta, koska siellä tapaa todella outoja tyyppejä. (nauraa) Japanissa yksilöllisyyttä tärkeämpää on se, mihin kuuluu ja mitä edustaa. En oikein koskaan sopinut joukkoon Japanissa. Lontoossa
olen tosin edelleen tuntenut itseni muukalaiseksi, joten kyse ei taidakaan olla siitä, missä olen, vaan enemmän siitä, kuka olen. (nauraa) Kaipaan Japanista kuitenkin perhettäni, ystäviäni ja ruokaa. Käyn kuitenkin onneksi Japanissa suunnilleen kerran
vuodessa.
Mielestäni musiikkisi kuulostaa todella brittivaikutteiselta. Se tuo mieleen brittiläiset shoegaze-bändit.
Grimm Grimm: Oho, todellako? En ole tähdännyt siihen, ja nuorena kuuntelin enemmän amerikkalaista kuin brittiläistä musiikkia. Pidän kyllä shoegazesta ja tunnen sitä tekeviä muusikoita. Jotkuthan pitävät shoegazea Margaret Thatcherin pääministerikauden
tuotteena, jossa kenkiintuijottelu liittyy artistien murennettuun itsetuntoon. Se on vähän häiritsevää. Minulla ei kuitenkaan ole mitään sen genren musiikkia tekeviä vastaan, en vain ole tähdännyt siihen itse.
Entä miten teet kappaleesi, millainen prosessi se on?
Grimm Grimm: Yleensä melodia tulee mieleen ensin. Saatan olla vaikka suihkussa tai kävelemässä kadulla kavereideni kanssa, kun se tapahtuu. Sitten piiloudun johonkin vessaan äänittämään puhelimella ideani. Niistä ei tosin aina jälkikäteen saa oikein
mitään tolkkua. (nauraa) Lyriikoihin saan inspiraation asioista, joita ympärilläni olevat ihmiset sanovat. Kirjoittelen ystävieni sanomia asioita ylös ja kokoan niistä myöhemmin kappaleita. Niiden ei mielestäni tarvitse olla selkeitä tarinoita. Jokainen
säe voi olla vaikka eri lauseesta, mutta kun ne laittaa yhteen, ne voivat välittää tietynlaista tunnelmaa.
Pidätkö enemmän yksin vai muiden kanssa työskentelemisestä?
Grimm Grimm: Soitin bändissä vuosia. Näen asian niin, että bändissä ollaan niin kuin samassa veneessä. Jos kartanlukija katsoo karttaa väärin, voi laiva mennä karille ja upota. (nauraa) Mielestäni on hyvin kaunista, kun bändissä on hyvät henkilökemiat
ja ihmiset työskentelevät yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Se on niin kuin yhdessä jyrkänteeltä hyppäämistä. Kuitenkin kun bändimme hajosi, minulla oli tunne, etten halua aloittaa uutta bändiä, ja siksi halusin kokeilla tehdä jotain itsekseni.
Käytätkö nyt soolomateriaalissasi sessiomuusikoita tai teetkö muuten yhteistyötä muiden kanssa, vai pyritkö tekemään kaiken itse?
Grimm Grimm: Yleensä teen töitä yksikseni, mutta jonkin verran myös ystävieni kanssa. Jos vaikka pidän ystäväni lauluäänestä, saatan pyytää häntä tekemään yhteistyötä. En oikein osaa tehdä töitä sellaisten muusikoiden kanssa, joita en tunne. Haluan
ystävystyä ensin.
Onko sinulla unelmia tai tavoitteita musiikillista uraasi ajatellen?
Grimm Grimm: Enpä tiedä. Luulen, että haluan lähinnä tutkiskella musiikkia ja että ihmiset kuuntelevat sitä, mitä teen. Olen kuitenkin menettänyt kiinnostukseni menestymiseen. Tuntuu siltä, että jos tavoittelee menestystä, mikään ei koskaan riitä.
On paljon menestyneitä muusikoita, joilla näyttää olevan kaikkea, mutta he ovat oikeasti onnettomia. Minä haluan mieluummin olla onnellinen kuin menestynyt. En kieltäydy saamistani mahdollisuuksista, mutta kyse on kuitenkin puhtaasti siitä, että haluan
välittää musiikkiani kuuntelijoille. Nykyisin onkin mahtavaa, miten kauas musiikki voi matkustaa digitalisaation vuoksi. Se on minulle merkityksellistä.
Mitä voimme odottaa tämän illan keikaltasi?
Grimm Grimm: Eräs muusikkoystäväni sanoi, että hän haluaa ihmisten muistavan kuulemansa vielä seuraavana päivänä. Pyrin samaan. Musiikkini on niin kuin lastenlaulut, joita ei voi kerran kuultuaan koskaan unohtaa.
Mitä tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
Grimm Grimm: Olen äänittänyt uusia kappaleita ja pohtinut jousisoitinten tuomista mukaan musiikkiini. Suunnitelmani on siis tehdä jälleen uusi albumi.
Tämän haastattelun luettuaan jotkut saattavat haluta tutustua musiikkiisi. Mitä kappalettasi suosittelisit ihan ensimmäisenä kuunneltavaksi?
Grimm Grimm: Vaikea kysymys! (miettii) Kirjoitin viime vuonna kappaleen Take Me Down to Coney Island. Se on aika abstrakti, mutta se kertoo siitä tunteesta, kun tapaa uuden ihmisen ensimmäistä kertaa, mutta tuntuu siltä kuin hänet olisi
tavannut joskus kauan sitten ennenkin. Tai kun menee uuteen paikkaan, mutta se tuntuu tutulta. Se kertoo siitä, kun menneisyys, tulevaisuus ja nykyisyys törmäävät, ja voimakkaasta yhteydestä paikkoihin ja ihmisiin. Tällä uudella albumilla olen ammentanut
inspiraatiota tyttöystäväni kuolemasta. Kun hän kuoli, ajattelin paljon sitä, miten tapasimme. Hänen kuolemansa oli todella surullinen asia, mutta samalla tunsin myös myönteisiä tunteita mieleeni tarttuneista muistoista.
Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoillemme?
Grimm Grimm: Joskus huomaan, että tunnen jonkin melodian mutta en tiedä sen säveltäjää. Olisi upeaa, jos unohtaisitte, kuka minä olen, mutta kuuntelisitte silti musiikkiani. Ajatelkaa vain, että biisit on tehnyt joku tyyppi yksin huoneen nurkassa.
(nauraa)
Illan vaivihkaa hämärtyessä tuli Grimm Grimmin esiintymisen vuoro. Paikkana toimi metsikössä sijaitsevien portaiden yläpäähän rakennettu Portaat-niminen lava. Se toi kontrastia luontoympäristöönsä kiiltävillä, värikkäillä ja läpikuultavilla
pinnoillaan ja lavan ympäristön puihin kiinnitetyillä loisteputkillaan ja maahan asetetuilla värivaloillaan, mutta toisaalta lavarakenteiden harmaaksi kulunut kierrätyspuu ja lavan yläosaan ripustettu eläimen pääkallo sitoivat kaiken hämmentävän kauniiksi
kokonaisuudeksi. Keikoilla harvemmin tulee istuttua mättäillä mäntyjen katveessa, mutta miljöö osoitti heti tuovansa kokemukseen jotain muuta kuin jonkin rock-klubin mustat seinät.
Artisti oli ilmeisen odotettu, sillä lavan eteen alkoi kerääntyä kuulijoita jo hyvissä ajoin ennen keikan alkua, ja soundcheckin aikana joukko tiivistyi tiivistymistään. Tunnelma oli rauhallinen ja keskittynyt, kun artisti alkoi tuottaa vuoroin leijuntaa,
vuoroin kovaa runttausta. Grimm Grimmin musiikki osoittautui toisaalta lastenlaulumaisen naivistiseksi, toisaalta syvän melankoliseksi. Tässä kohtaa olikin helppo ymmärtää yhteys Grimmin satuihin, jotka ovat toisaalta kaikkien tuntemia lastensatuja,
toisaalta alkujaan hyvinkin väkivaltaisia pelottelukertomuksia.
Keikka oli soljuva, lähes meditatiivinen virta runsaasti kaiutettua, eteerisen melodista laulua, surinaa, kilinää, pulputusta, koneellisia komppeja ja toisaalta hyvinkin folkahtavaa kitaraa. Lyriikat olivat kuin tuulessa ajelehtivia lausahduksia,
irrallisia mutta kuitenkin jollain oudolla, vaikeasti selitettävällä tavalla puhuttelevia. Menneiden vuosikymmenten kaiut sekoittuvat noisen, shoegazen, ambientin, naivistisen popin ja folkahduksen suloiseksi sekamelskaksi, jonka jatkuvan virran keskeyttivät
vain artistin lyhytsanaiset kiitokset kappaleiden välissä.
Paikalta poistuessa tuntui, kuin olisi leijunut sentin verran irti pudonneiden neulasten peittämästä polusta.
Settilista:
1. Tell The Truth 2. Kazega Fuitara Sayonara 3. Walk into to the Cold Water With You 4. Ballad of Cell Membrane 5. Hybrid Moments 6. Hazy Eyes Maybe 7. Oh! Omen 8. Afraid 9.
Take Me Down To Coney Island
