Perfumen kauan odotettu Future Pop on jo toinen Yasutaka Nakatan tänä vuonna julkaisema albumi. Se esittelee tuottajansa kaikki uusimmat temput. Siinä missä Nakatan soololevy oli enemmän tuotannollinen taidonnäyte, Perfumen albumi koettaa olla hitikkäämpi poplevy.
Albumin nimi antaa täydellisen kuvan siitä mistä levyssä on kyse. Se on sanaleikki future bassista, viime vuosien trendikkäimmästä EDM-suunnasta. Kuivat rummut, valtavat syntetisaattorivallit ja hitaat dropit ovat sen tunnusmerkkejä. Nakatan sooloalbumi oli myös vahvasti future bass -vaikutteinen. Genre on kokenut inflaation ja sitä tekevät niin soundcloud-tuottajat hikisissä yksiöissään kuin ammattilaiset kalliissa studioissaan.
Nakata yhdistää Future Popilla Perfumen aiempaa tyyliä tähän trendikkääseen genreen. Se ei vain ole oikeastaan millään tavalla kiinnostavaa. Perfume on koko uransa ajan kulkenut ikään kuin valtavirran popin trendien harjalla, tuoden siihen samalla jotain uutta.
Singlenä julkaistu If you wanna love me on erinomainen esimerkki siitä, mistä levyssä on kyse. Se sulautuu yhteen Nakatan soololevyn White Cube -kappaleen kanssa. Biisi on iso, sen teksti on täysin yhdentekevää höttöä ja tanssibreikissä soundit surisevat komeasti. Se ei vain ole kovin hyvä biisi.
Sama linja jatkuu lähes koko levyn ajan. Kerran pureskellusta future bass -purkasta erottuvat lähinnä Tokyo Girlin tarttuva poppismeno sekä hävyttömän epäkaupallinen Fusion-jumitus, jossa soitetaan yhtä riffiä reilun neljän minuutin ajan. Muutamassa kappaleessa kuullaan yhtyeen aiemmasta tuotannosta tuttuja, japanilaisesta perinnemusiikista vaikutteita ottaneita melodioita, jotka muistuttavat siitä, mistä bändi on lähtöisin.
Suuren osan aikaa soundit ovat melko tylsiä ja kertosäkeet eivät iske samalla tavalla kuin aiemmilla levyillä. Kun Nakata rauhoittuu future bass -innostuksensa kanssa, levy on paikoitellen ihan siedettävää poppia. Levyn paras biisi on Tenku, joka kuulostaa suoraviivaiselta syntikkapopilta. Sen kertosäe on todella tarttuva ja riffit hyviä. Kun Nakata ei yritä tehdä trendikkäitä kappaleita, joissa kertosäkeen sijasta on vain droppi, hän onnistuu yhä olemaan hyvä tuottaja. Koska yhtyeen musiikkiin kuuluu laulusoundien voimakas muokkaaminen, edes laulumelodioista ei voi saada tunnetta ihmisyydestä tai aitoudesta. Se ei ole aiemmin haitannut, sillä sävellykset eivät ole tuntuneet näin pahasti automaattiohjauksella tehdyiltä.
Levyssä ongelmallista on, että se kuulostaa Nakatan uuden soololevyn jatkeelta. Future bass ei itsessään genrenä ole huono, mutta sitä tehdessä on todella helppo kuulostaa tylsältä. Perfumen albumi sortuu tähän. Nimen tulevaisuusuho ei toimi, sillä albumi tuntuu vanhalta. Perfume ei ole ollut mitään muuta kuin Yasutaka Nakatan projekti, mutta nyt se tuntuu aiempaa selvemmältä.
Future Pop on Perfumen kaikkein epäkiinnostavin albumi ja sen sävellykset tuntuvat keskeneräisiltä. Tätä en suosittele ainakaan hyväksi paikaksi aloittaa yhtyeeseen tutustumista.
