Vuonna 2009
Elegy valmistautui kesäfestarikiertuettaan ja ensimmäisen yhteisen vuotensa juhlintoja varten, mutta kertoi meille myös yhtyeen alusta, jäsenten keskinäisestä dynamiikasta, musiikillisista tavoitteistaan, miten he ovat muuttuneet vuoden aikana ja muusta.
Voisitteko esitellä itsenne?
GOCCHO: Olen kitaristi,
GOCHHO. Syön riisini mieluiten natton kera (mädätettyjä soijapapuja).
MIYUKI: Olen laulaja,
MIYUKI. Pidän riisistä raa’an kananmunan ja furikaken kera (kuivatettuja mausteita, joita yleensä ripotellaan riisin päälle).
SHIN: Olen rumpali,
SHIN. Pidän riisistä ihan sellaisenaan.
SHADE: Olen basisti,
SHADE. Minä pidän riisistä… tai siis, lempiruokani on sipuli.
Miten keksitte yhtyeen nimen, Elegyn?
MIYUKI: Nimesin bändin “
Elegyksi”, koska teimme alkuaikoinamme paljon surullisia, synkkiä biisejä. Yläasteella tykkäsin kovasti
Masayoshi Yamazakista, kuuntelin paljon hänen tuotantoaan ja yhdessä hänen kappaleessaan,
Sonoramassa, mainittiin sana ”
Elegy”. Kiinnostuin sanasta ja ajattelin sen sopivan meille, joten annoin yhtyeelle nimeksi
Elegy.
Mikä on bändinne konsepti?
MIYUKI: Mitä tulee biiseihin, niin yritän tehdä niistä niin aitoja kuin mahdollista. En halua niiden olevan siivoja ja söpöjä, vaan välittävän ennemminkin aitoja tunteita.
GOCCHO: Siinä missä
MIYUKI tavoittelee todellisuutta lyriikoissaan, minä sovitan ja lähetän ne kuulijoillemme tekemällä musiikista purevampaa kuunneltavaa.
Voisitteko kertoa meille siitä, miten yhtye perustettiin?
MIYUKI: Pakkasin laukkuni autoon ja saavuin Nagoyasta Tokioon perustaakseni bändin Kanton alueella. Vein “bändiläisiä etsitään” -ilmoituksia musiikkikauppoihin löytääkseni jäseniä bändiini, ja sitten
GOCCHO otti minuun yhteyttä. Tapasimme ensimmäisen kerran metroasemalla, ja yhtäkkiä
GOCCHO huusi minua nimeltä, ”Hei,
MIYUKI!”. Aluksi hän näytti pelottavalta tyypiltä mustuneen silmänsä takia, ja ajattelin hänen tappavan minut, jos en perustaisi bändiä hänen kanssaan – päätin siis suostua. (nauraa) Sen jälkeen etsimme rumpalia ja laitoimme ilmoituksen siitä nettiin, jota kautta löysimme
SHINin. Ihan kuin olisimme olleet netin treffipalstalla. (nauraa)
SHIN: He nappasivat minut. (nauraa)
MIYUKI: Ja
SHADE oli jo ystävämme.
SHADE: Niin, olimme bändikavereita aiemmassa bändissä. Liityin
Elegyyn entisen basistin lopetettua.
MIYUKI: Houkuttelin hänet mukaan sanomalla, että meillä on hänelle hyviä uutisia… (nauraa)
SHADE: Silloin oli aika myöhä. Hän soitti minulle 24h-ravintolaan ja pyysi minua liittymään bändiinsä.
MIYUKI: Ennen sitä bändimme valittiin yleisöäänestyksen perusteella esiintymään TV-aseman järjestämään Indies Festival -tapahtumaan Zepp Nagoyassa. Siitä on noin kolmisen vuotta.
Miltä teistä tuntui, kun teitä pyydettiin liittymään bändiin? Ajattelitteko voivanne aloittaa aktiivisen toiminnan pian perustamisen jälkeen? Olitteko huolissanne siitä?
GOCCHO: Ei, emme ollenkaan. En soittanut bändissä ensimmäistä kertaa tytön kanssa, joten tulin hyvin toimeen ryhmässä. Aluksi soitimme
JUDY AND MARYn biisejä tottuaksemme bändimme soundiin, eikä siinä ollut mitään ongelmaa.
SHIN: Minä olin hieman levoton. Vaikka tapasimme netissä, minun täytyi tavata heidät kasvotusten edes kerran. En tiennyt, millaisia nämä ihmiset olisivat, joten laitoin ylleni asialliset vaatteet, mutta
GOCCHO tulikin tapaamiseen ihan tavallisissa vaatteissa, sellaisissa joita pidetään kotona, ja sandaaleissa. Söimme yhdessä ja hän vei minut kotiinsa, sillä hän oli unohtanut tuoda musiikkidemon mukanaan. Niin tapasimme ensimmäisen kerran, joten olin huolissani siitä, miten tulisimme toimeen.
MIYUKI:
SHIN, sinä pysyit seisaallasi silloinkin, kun
GOCCHO antoi sinulle zabutonin (japanilainen tyyny, jota käytetään lattialla istuttaessa), eikö niin? (nauraa)
SHIN: No, ihmettelin, että mihin tämä tapaaminen oli menossa. (nauraa)
GOCCHO: Silloinkin, kun pyysin häntä istuutumaan, hän ei koskaan tehnyt niin.
SHIN: Koska olin peloissani. (nauraa)
SHADE: Minä tunsin
MIYUKIn jo entuudestaan ja kävin
Elegyn tapahtumissa ennen heidän debyyttiään. Tiesin rumpali
SHINin, sillä olimme jutelleet muutamia kertoja, joten en ollut ollenkaan huolissani. Olin enemmänkin toiveikas sen suhteen, miten yhtyeen jäsenet tulisivat lopulta toimeen keskenään.
MIYUKI: Olen huoleton tyyppi, joten mitään ongelmaa ei ollut. Kaikki meni hyvin.
Miten te kuvailisitte toisianne?
MIYUKI:
SHADElla ei ole suuntavaistoa lainkaan ja sama pätee myös hänen puheeseensa.
SHADE: Olen todella huono suunnistamaan.
Oletko parantajatyyppi?
MIYUKI: Niinhän se onkin!
SHADE: Olen vastuussa myös parantamisesta. (nauraa)
MIYUKI:
SHIN on se, jota kaikki rakastavat.
GOCCHO: Hän on hassu.
MIYUKI: Muutama päivä sitten kuulin hänen löytäneen riisiä hiuksistaan. (nauraa)
SHIN: Kun syön, ruokaa läikkyy usein yli.
GOCCHO: Hän läikyttää aina. (nauraa)
SHADE: Häntä rakastetaan niin paljon, ettei ruuan roiskiminen ole lainkaan ärsyttävää.
MIYUKI: Hän on sellainen tyyppi, jolle haluaa sanoa “syö hyvin”, ihan kuin äiti lapselleen. Lapset rakastavat häntä. Lapsifanimme rakastavat häntä myös.
SHIN: Niin, tukkani takia.
MIYUKI: Hän vaikuttaa todellakin olevan pidetty. Hänestä huokuu hyvän tyypin aura.
GOCCHO:
MIYUKI on se tyyppi, joka haluaa tehdä kaikkea. Hän osaa tehdä mitä vain, joten hän tekee kaikkea itsekseen, jotta mitään ei jäisi muiden tehtäväksi. Hän työntää nokkansa joka asiaan.
MIYUKI: Ja tappeli hiljattain
SHADEn kanssa siitä.
SHADE: Aivan.
Hän on se, joka laittaa pyörät pyörimään? Kuin naispomo, johon voitte luottaa?
MIYUKI: Niinkö? Minä?
GOCCHO: Ei hän yleensä ole sellainen, mutta kun kyse on musiikista ja bändistä,
MIYUKI on luova.
MIYUKI: Kiitos teille kaikille, sananne imartelevat minua. (nauraa)
GOCCHO on johtaja, joka ei puhu liikoja.
SHADE:
GOCCHO on hiljaisin, mutta hän pitää meidät joka tapauksessa kasassa.
Hän on vastuuntuntoinen.
SHADE: Ja joskus myös kärsimätön.
MIYUKI: Niinpä! Hän nousee autosta ennen kuin se edes pysähtyy. Hän sanoo ”mennään”, vaikka auto vasta peruuttaa. (nauraa)
SHADE: Jopa syödessämme hän maksaa aina ennen meitä. Hän kuulostaa ihan tuottajaltamme
M:ltä.
MIYUKI: Hän lopettaa puhelun silloin kun vielä puhun, hän vain lyö luurin korvaan saatuaan asiansa sanotuksi. (nauraa)
Oletteko hyviä laatimaan aikatauluja?
GOCCHO:
SHADE pitää huolen aikatauluista,
SHIN tekee ja valmistelee materiaalit,
MIYUKI tekee biisit ja sanoitukset ja minä pidän kaiken koossa. Mitä tulee tekniseen puoleen, jokainen meistä tekee oman osansa.
Milloin ja miten päätitte alkaa tehdä omaa musiikkianne? Oliko teillä mitään käsitystä sen aloittamisesta?
GOCCHO: Olen soittanut bändissä harrastusmielessä yläasteikäisestä lähtien enkä ajatellut tehdä siitä itselleni ammattiuraa kuin vasta korkeakoulussa. Mutta kun tapasin
MIYUKIn ja kuulin hänen laulavan, minut valtasi vahva tunne siitä, että voisimme saada tämän bändin toimimaan. (nauraa)
MIYUKI on muuttanut tapaa, jolla näen bändin.
MIYUKI on siis se, joka johdatti minut musiikin pariin.
Hänellä on vaikuttava ääni, jota kerran kuultuaan ei voi unohtaa.
MIYUKI: Niinpä! Älkää koskaan unohtako sitä. (nauraa)
Millaisia haaveita teillä oli lapsena? Haaveilitteko muusikon urasta jo silloin?
MIYUKI: Ollessani tarhaikäinen mihin piti valita toive tähtijuhlaa varten. Kysyin äidiltäni, mitä minun pitäisi kirjoittaa ja hän sanoi, että minun pitäisi ryhtyä laulajaksi. Joten kirjoitin niin. (nauraa) Siitä lähtien olen halunnut olla laulaja. Kävin karaokessa tarhaikäisenä, ala-asteella ja yläasteella ja opin kaikki biisit ja harjoittelin. Kun valmistuin lukiosta, perustin bändin ja ajattelin tämän olevan sitä, mitä halusin.
Luulenpa, että äitisi tiesi, että pidät laulamisesta.
MIYUKI: Niin, ehkä!
Lauloiko äitisi?
MIYUKI: Vain harrastusmielessä, hän esiintyi karaokeluokkansa esityksissä.
Musiikki siis ympäröi sinua.
MIYUKI: Rakastan vanhoja hittibiisejä, joita äitini kuunteli.
Siksi kappaleesi ovat niin tunteikkaita. Ne ovat kuin vanhat hittibiisit. Mitä kappaleita hän kuunteli?
MIYUKI: Äitini kuunteli
Sachiko Nishidaa ja
Mimi Hiyoshia. (alkaa laulaa hänen kappalettaan)
Oi, biiseissäsi on mukana niin paljon tunnetta. Se on aika uutta, sillä nykyään ihmiset eivät tiedä sellaisia biisejä. Vartuit sellaisessa ympäristössä, joten laulutapasi on tasainen ja luja.
SHIN: Minun käännekohtani oli se, kun tapasin nämä kaksi (
MIYUKI ja
GOCCHO). Pidin heidän tekemistään kappaleista, joten halusin soittaa rumpuja niissä.
Oletko soittanut rumpuja pitkäänkin?
SHIN: Kyllä. Aloitin lukioikäisenä ja soitin bändissä, mutta näiden kahden tapaaminen oli se isoin juttu.
SHADE: Kiinnostuin musiikista vasta ensimmäisenä lukiovuotenani, sitten aloin soittaa kitaraa seuraavana vuonna ja ajattelin usein haluavani olla ammattilainen. Sillä tavoin siis, tähtäsin eteenpäin askel kerrallaan ja siksi olen nyt tässä. (nauraa)
Milloin vaihdoit soittimesi kitarasta bassoon?
SHADE: Vaihdoin kitaran bassoon noin puoli vuotta sen jälkeen, kun aloitin kitaransoiton.
MIYUKI: Ei ollut basistia, joten pyysimme häntä soittamaan bassoa. (nauraa)
SHADE: Ei ollut basistia ja minulla oli isot kädet (nauraa), joten minua pyydettiin soittamaan bassoa. En tosin tehnyt niin mielelläni, sillä basso ei erotu edukseen ja oli vaikea ymmärtää, mitä soitin.
Mutta osaat soittaa myös kitaraa, niinkö?
SHADE: Kyllä. Tykkään
SIAM SHADEsta tosi paljon!
MIYUKI: Siksi hänen nimensä on
SHADE.
SHADE: Pidän heistä paljon ja kuuntelin heidän musiikkiaan joka päivä lukioikäisenä, joten
SHADEsta tuli yksi lempinimeni.
Soitit siis hard rockia?
SHADE: No, minä vain matkin heitä kotona.
GOCCHO: Halusin olla peliohjelmoija. Lapset pitävät peleistä, tiedättehän. Minäkin pidän peleistä, minulla oli iso kasa erilaisia pelejä. Työ vaikutti kuitenkin epäterveelliseltä, joten päätin jatkaa tenniksen peluuta harrastuksenani.
SHIN: Aiemmin halusin olla paloautonkuljettaja. Halusin ajaa. (nauraa) Haaveilin siitä usein lapsena.
MIYUKI: Aivan, ymmärrän. Minä halusin olla lapsena Volkswagen Beetle. Sanoin, että minusta tulee isona auto. (nauraa)
SHADE: Pelasin jalkapalloa, tosin olin aina vaihtopenkillä. (nauraa) Koska kuuluin lapsena jalkapallokerhoon, minun olisi sanottava haluavani olla jalkapalloilija. (nauraa)
Mitkä ovat musiikilliset vaikuttimenne? Saatteko musiikin lisäksi vaikutteita jostain muustakin?
GOCCHO: Vanhempani pitivät japanilaisista hittibiiseistä –
Yumi Matsutouyasta,
Miyuki Nakajimasta,
Anzenchitaista ja muista, he soittivat näiden artistien musiikkia usein automatkoilla. Pidin paljon musiikista ja ala-asteella ollessani vaikutuin
B’z-yhtyeen musiikista ja sanoituksista, kuuntelin kyseistä bändiä kaverini ansiosta. Sain enemmän vaikutteita biiseistä kuin soittimista.
Kuuntelet siis enemmän japanilaisia kuin länsimaalaisia kappaleita?
GOCCHO: Kuuntelen myös länsimaalaista musiikkia, mutta kuuntelen melodioita. En ajattele, että onpa tuo kitara tai rummut cool. Kuuntelen biisien sävelmiä ja kuuntelen biisissä olevien äänien asemaa, resonanssien rakennetta.
MIYUKI, äitisi vaikutti sinuun paljon, eikö niin?
MIYUKI: Minun mielestäni äitini on vaikuttanut minuun kaikessa, myös musiikin suhteen. Olen oppinut myös perinteistä japanilaista tanssia tarhaikäisenä, joten vastaavia tanssikuvioita nähdään myös lavalla. Minulla on “jun-natori”.
GOCCHO: Mikä se on?
MIYUKI: Olen perinyt sen nimen. Ammattilaisnimeni on ”Yoshiyuki”.
Tanssitko vielä?
MIYUKI: En enää. Lopetin kuudennella luokalla perhesyiden takia.
Haluaisin nähdä sinun tanssivan kimono päällä lavalla.
MIYUKI: Minäkin! Rakastan tanssimista.
GOCCHO: Laulaja Yoshiyuki. (nauraa)
Nykyisessä esiintymisessäsi sekoittuu siis kaikkia lapsuudessa saamiasi vaikutteita, esimerkiksi japanilaista tanssia?
MIYUKI: Niin ajattelen.
SHIN: Kun olin lukiossa,
X JAPANin
YOSHIKI teki minuun suuren vaikutuksen, joten rock vei minut täysin mennessään. Silloisen bändini jäsenet pitivät amerikkalaisesta rockista ja hard rockista, joten kuuntelin sellaista musiikkia kaiken aikaa. Rock on siis vaikuttanut minuun musiikillisesti.
Soititko tuolloin nopeita osuuksia?
SHIN: Kyllä, kotona.
Kotona?
SHIN: Yritin lisätä eristeitä, mutta se oli silti meluisaa.
GOCCHO: Japanilaiskotien rakenteen takia. (nauraa)
SHIN: Kuuntelin sekä japanilaista että ulkomaalaista musiikkia. Kun menin musiikkikouluun, aloin kuunnella jazzia ja muuta sentyyppistä musiikkia.
SHADE: Minä kuuntelin ensin
SIAM SHADEa, sitten kuuntelin japanilaista valtavirtamusiikkia. Suurimmaksi osin kuuntelin visual kei -biisejä, sitten ylipäätään japanilaisia bändejä ja länsimaalaisia bändejä, joista
SIAM SHADE oli sanonut pitävänsä, esimerkiksi
Aerosmithia. Sain vaikutteeni heiltä. Opin ala-asteella myös sanonnan “jatkaminen on voimaa”. Ei vain musiikin saralla vaan jonkin jutun jatkamisen suhteen. Sanonta on vaikuttanut minuun suuresti, sillä minulle musiikki, bändi ja basson soittaminen ovat vaikeimpia juttuja, mutta sama sanonta pätee myös musiikin ulkopuolella.
Miten teette biisinne? Miten kursitte kappaleet kokoon ja onko jokainen mukana sävellystyössä?
MIYUKI: Minä hyräilen. Äänitän hyräilyäni ja lähetän sen meilitse.
Sovitatko sen?
MIYUKI: Kyllä. Joskus
GOCCHO tuo mukanaan jotakin ja sanoo tehneensä tällaisia sointuja, joiden mukaan hän pyytää minua laulamaan. Sitten laulan, äänitän ja annan sille muodon.
Ettekö tee kappaleita yhdessä?
MIYUKI: Joskus teemme myös niin.
SHADE: Ensin
MIYUKI ja
GOCCHO tekevät demon.
MIYUKI tekee alkuperäiset kappaleet,
GOCCHO tekee niihin lisäyksiä ja muokkauksia, sitten me kehittelemme niitä studiolla. Näin se yleensä menee.
Lisäättekö sanoitukset myöhemmin?
MIYUKI: Hyräillessäni lisään joitakin sanoituksia, mutta siinä on joitakin tyhjiä kohtia, aivan kuin sanat olisivat täytettä. Pohdin siis, mitä sanoja minun pitäisi käyttää lähettääkseni sanomani, kuin täyttäisin nuo tyhjät kohdat.
Onko sinulla sanoja varastoituna valmiiksi?
MIYUKI: Minulla on vihko, johon kirjoitan sanoja. En katso vihkoa samalla kun laulan, mutta kun keksin melodian, nuo sanat tulevat mieleeni kuin itsestään niitä muistellessani. Joskus keksin myös melodian, kun katson sanoituksia.
Se riippuu siis biisistä?
MIYUKI: Kyllä. Teen mitä haluan. Ja luen paljon kirjoja. Olen levoton öisin enkä pysty nukkumaan, joten luen kirjoja.
Miten pitkään sinä yleensä nukut?
MIYUKI: Kun en saa nukutuksi, nukun yleensä kolme tuntia yössä, mutta joskus saatan nukkua kymmenenkin tuntia. Pisin nukkumisaikani on ollut 19 tuntia. Se vaihtelee. Minun pitäisi nukkua säännöllisemmin, mutta… teen parhaani. (nauraa)
Voitko kertoa japania ymmärtämättömille faneillenne, millainen sanoma kappaleissanne on?
MIYUKI: Mitä tulee sanoituksiin, kun esimerkiksi laulan kukasta, en laula vain siitä, kuinka kaunis kukka on, vaan kuvittelen itseni kukaksi ja kirjoitan. Esimerkiksi jos kirjoitan jostakusta, omaksun tuon henkilön persoonan ja menen hänen päänsä sisään, ja kukista kirjoittaessa asetun kukan asemaan, sillä haluan kirjoittaa todella realistisesti. Olemme elämämme aikana joskus todella iloisia, mutta toisinaan myös todella masentuneita, joten haluan ilmaista näitä molempia puolia rehellisesti, piilottelematta mitään. Minun täytyy siis edetä vielä syvemmälle.
Levyjenne synkän ja valoisan puolten välillä on suuri eroavaisuus.
MIYUKI: Kyllä.
MIYUKI, sehän tarkoittaa siis sitä, että iloisuutesi ja surullisuutesi välillä on suuri ero?
MIYUKI: Luulen niin. Tunteeni vaihtelevat suuresti. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö tekisin niiden välimaastossa kulkevia kappaleita.
Kummasta teemasta pidät enemmän, arkipäiväisestä elämästäsi vai sisäisestä maailmastasi?
MIYUKI: Riippuu biisistä. Jotkut niistä kertovat arkielämästäni ja toiset taasen sisäisestä maailmastani. Minulla on biisi nimeltä
Chikyuu no uragawa no anata e (Laulu sinulle, joka olet maailman toisella puolella), ja olen kirjeenvaihdossa hindutytön kanssa, joka kasvaa tukalassa, sisällissodan ja köyhyyden vallitsemassa paikassa. Tuen häntä, lähetän hänelle kirjeitä ja tein hänelle biisin. Kirjoitan myös arkipäiväisestä elämästäni. Muutama päivä sitten kirjoitin biisin rikkoutuneesta lasista. Joten se siis vaihtelee. Jos rajoitan itseni vain yhteen teemaan, kirjoittamisestani tulisi liian kapea-alainen enkä pystyisi ilmaisemaan kaikkea sitä, mitä haluan sanoa, joten minulla ei ole vain yhtä teemaa. Kirjoitan mitä haluan.
Onko teillä heti konsepti mielessänne alkaessanne työstää uutta levyä?
MIYUKI: En ole sellainen tyyppi, joka tekee biisejä vasta sitten, kun levyjulkaisusta on tehty päätös. Teen kasan biisejä ja valitsemme niistä.
GOCCHO: Meillä on biisejä, joissa on konsepti mukana alusta lähtien. Ystävämme meni hiljattain naimisiin, joten teimme biisin hänelle..
Levynne nimi on Shiro kuro contrast
(mustavalkoinen kontrasti). Mitä se tarkoittaa?
MIYUKI: Ilmaisemme vahvasti molempia puolia, synkkää ja valoisaa. Indie-aikoinamme pidimme tapahtuman, jota kutsuimme Shiro kuro contrastiksi. Pidin nimestä todella paljon, sillä
Elegy soittaa todella pirteitä ja synkkiä biisejä, jotka hiljentävät yleisön. Olemme hurjia molemmilla puolilla, joten ajattelin tämän lauseen ilmaisevan nykyistä
Elegyä parhaiten.
SHADE: Kun liityin bändiin, “valkoisia” ja “mustia” biisejä oli jo olemassa, eikä minulla ollut syytä olla huolissani tai valittaa niistä. Olin sitä mieltä, että tällainen jakauma oli mielenkiintoisempi.
SHIN: Lähestymistapamme vaihtelee täysin biisin mukaan, joten meillä on valtava jakauma kappaleiden välillä: iloiset biisit, joissa
MIYUKI tanssii villisti sekä biisit, joissa bändin jäsenet lakkaavat liikkumasta.
Voitteko kuvitella MIYUKIn kuvaileman maailman?
GOCCHO: Kyllä, voin nähdä sen. Mielestäni jokaisella on positiivisia ja negatiivisia hetkiä. Esimerkiksi miehillä ja naisilla on täydellisiä eroja. Edes ne eivät ole mustavalkoisia, vaan ne saattavat olla pinkkejä ja punaisia. Olisi tylsää, jos maailmassa olisi vain miehiä, mutta maailma on mielenkiintoisempi, sillä täällä on sekä miehiä että naisia. Samalla tavalla myös
Elegyllä on kahdenlaisia biisejä, joten voin ymmärtää.
MIYUKI, muutat ääntäsi kappaleiden mukaan. Muutatko laulutapaasi sovittaaksesi se kappaleen tunnelmaan?
MIYUKI: Kirjoitan sanoitukset, joten minusta tulee silloin luonnollisesti minä. Tämä on hieman ohi aiheen, mutta pidän zazenista (istuen tapahtuva meditaatio zenbuddhalaisuudessa) ja harjoitan sitä kotonani ollakseni ”en mitään”, ja kun elämämme intro alkaa, se on juurikin sitä. Minusta itsestäni tulee olematon kirjoittaessani sanoituksia. Kuin vaihtaisin kanavaa joka kerta.
Vaihdat siis kanavaa kappaleiden välillä, niinkö?
MIYUKI: Menen sisälle kappaleeseen sen sijaan, että yrittäisin muuttaa itseäni.
Muutatko laulutapaasi, jos tunnelmasi lavalla on erilainen?
MIYUKI: Kerran esiinnyimme ollessani todella masentunut, se oli oneman-keikka. Backstagella tunnelmamme oli synkkä, mutta kun ensimmäisen kappaleen intro alkoi, muutuin. Yllätyin itsekin ja ajattelin, että “tein sen”! Tykkään keskittyä ja pidän itsestäni silloin. En siis vaihda laulutapaani ympäristöni mukaan. Fyysiset asiat, kuten esimerkiksi kurkkuni kunto, vaikuttavat minuun enemmän kuin henkiset asiat.
Järjestätte Otome kai -tapahtumaa (tyttökerho). Voitteko kertoa meille siitä?
MIYUKI: Se on vain tytöille tarkoitettu kerho, jossa yritämme saada toiveet toteutumaan ja löytää uusia unelmia niiden naisten kanssa, joilla on jo jonkinlaisia tavoitteita tai unelmia. Työskentelemme ahkerasti saadaksemme heidät ajattelemaan, että he onnistuvat tavoitteissaan ja unelmissaan. Sitten on myös ihmisiä, jotka eivät ole vielä löytäneet unelmaansa, joten me kaikki kokoonnumme yhteen ja yritämme löytää näitä unelmia yhdessä. Nyt kerhostamme löytyy niin 2- kuin 63-vuotiaita jäseniä. Iällä ei ole väliä, kunhan kerhon jäsen on nainen. Se on ok, sillä olet ”otome”.
Olette mukana yhteisöpalveluissa, ettekö olekin?
MIYUKI: Kyllä. Joka toinen kuukausi pidämme Otome Festivalin, jossa tavallaan esitellään heidän töitään. Näyttely sisältää piirroksia, helmitöitä, valokuvia tai teatteriesityksiä, muotinäytöksiä ja niin edelleen. Niin, joku leipoo leivoksia ja tuo niitä tapahtumaan. Jokainen genre on hyvä, emmekä rajoita mitään.
Elegy tekee biisejä samalla tavalla: kaikki, jotka haluavat tehdä jotakin, kokoontuvat yhteen ja soittavat yhdessä. Alun perin Otome kai oli ”Nabe-juhla” (juhla, missä ihmiset tekevät japanilaista pataruokaa ja syövät yhdessä). Vain tytöt saivat osallistua juhlaan ja juttelimme erilaisista asioista, esimerkiksi rakkaistamme, tulevaisuudestamme, töistämme ja niin edelleen. Kun vain tytöt ovat paikalla, olemme niin hauskoja ja vahvoja, että tunnemme, kuinka jännittävää se on. Halusin siis jakaa tämän muiden kanssa ja ajattelin, että voisin muuttaa tapahtuman joksikin, joten siitä se lähti.
Se on hienoa. Kyse ei ole vain ystävien kokoontumisesta, vaan teet myös nettisivun, jolla ihmiset voivat verkostoitua, ja erilaiset ihmiset voivat löytää yhteyden toisiinsa ja tehdä unelmistaan totta. Miten Otome kai ja Elegyn toiminta vaikuttavat toisiinsa?
MIYUKI: Otome kaissa on mukana ammattilaisia, mutta myös opiskelijoita sekä kotirouvia, ja heidän on vaikea julkaista töitään. Haluan heidän ilmaisevan itseään levyjemme kansissa, valokuvissa ja
Elegyn fanituotteissa. Haluamme heidän käyttävän
Elegyä. Toivomme, että bändi kasvaa heidän kanssaan ja että he voivat nauttia
Elegyn hyödyntämisestä.
Netissä voi tavata ihmisiä ympäri maailman, mikä on todella jännittävää. Minun mielestäni on mielenkiintoista nähdä, millaisia mielikuvia heillä on Japanista ja kuinka ne eroavat japanilaisten mielikuvista, ja kuinka sillä tavoin voi löytää Japanista joitakin uusia ja syvempiä osia.
MIYUKI: Haluan tehdä niin! Ensiksi haluan pitää Otome Festival -areenakiertueen Japanissa. Nyt toimimme aktiivisesti vain Shibuyassa, mutta meidän täytyy mennä isommille keikka-areenoille, muuten kaikki ihmiset eivät pääse mukaan.
Tämän vuoden syyskuussa Elegy juhlistaa yksivuotista uraansa. Miten ajattelette bändin konseptin ja tavoitteiden muuttuneen vuoden aikana?
GOCCHO: Ne muuttuvat yhä enemmän ja enemmän. Ensimmäinen tavoitteemme oli debyyttimme, sitten se muuttui siksi, mitä halusimme tehdä debyyttimme jälkeen. Minä haluan meidän konsertoivan Budokanin lisäksi jossain muuallakin, missä kukaan muu ei ole aiemmin esiintynyt.
MIYUKI: Miten olisi Machu Picchu?
GOCCHO: Joo, Machu Picchulla tai Ayers Rockilla. (nauraa) Haluan keikkailla siellä, missä kukaan muu ei ole esiintynyt, mutten nyt. Haluan nyt muuttua hiljalleen.
Elegyn osalta haluan tehdä niin aina.
SHADE: Liityin tähän bändiin perustamisvaiheessa, joten arvontuntoni on muuttunut vuoden aikana. Ennen debyyttiämme soitin indies-bändissä, jonka toiminnassa tuotimme itse levyjä ja osallistuimme muiden bändien kiertueille. Mutta liityttyäni
Elegyyn olen toiminut paljon tasaisemmin tavoitellessani jotakin suurempaa ja ajattelen, mitä meidän pitäisi tehdä musiikin lisäksi, joten olen todella kiireinen joka päivä. Ennen debyyttiämme olin ajatellut muusikon työtä vain musiikin tekemisenä, mutta nyt meidän täytyy tehdä paljon asioita musiikin lisäksi, esimerkiksi aikataulujemme hallinnoimista. Sen suhteen ajattelutapani on muuttunut suuresti.
SHIN: Ajattelin aiemmin, että me toimimme vain nelihenkisen bändin jäseninä, mutta tavattuani erilaisia ihmisiä ja vietettyäni aikaa heidän kanssaan, olen oppinut tiimin tärkeyden, se on minulle isoin juttu. Tästä lähtien meidän pitäisi tehdä perusteellista taustatyötä, joka minun mielestäni yhdistää suuremmat tavoitteemme, kuten
GOCCHO sanoi. Haluan siis tehdä tiimin itsevarmuudesta lujemman. Se on vuoden aikana muuttunut paljon, mutta haluan tehdä tästä yhteydestä vieläkin vahvemman.
MIYUKI: Mutta minä olen ainoa, joka ei ole vielä käynyt
SHINin kotona.
Käyttekö toistenne luona useinkin?
MIYUKI: No, yleensä minä olen se, joka kutsuu muut luokseni.
SHADE: Tavallisesti kokoonnumme
MIYUKIn kotona.
MIYUKI: Tästä lähtien minä menen käymään muiden luona. Se on tiimityötä.
Riitelettekö?
MIYUKI: Kyllä me riitelemme.
GOCCHO: Usein.
SHADE: Kun riitelen
MIYUKIn kanssa, tappelemme työskentelytavoista. Kun annoimme demot toisillemme ja juttelimme siitä, mitä niiden kanssa tehdään, hän sanoi, että ”eikö olekin parempi, että demot jaetaan tällä tavalla”. Sitten hän sanoi minun työskentelytapani olleen parempi, mikä ei ollut huono juttu, mutta se oli joskus ärsyttävä. Kun kärsivällisyyteni petti, käskin häntä olemaan hiljaa (nauraa) taksissa, kun
SHIN ei ollut paikalla. Sen jälkeen meillä oli hätäkokous perheravintolassa keskiyöhön saakka. (nauraa)
MIYUKI: Niin teimme.
SHADE: Lopulta siitä tuli hyvä riita.
Koska te molemmat olette samassa veneessä.
GOCCHO:
SHINillä ja minulla on täysin päinvastaiset luonteet, joten mielipiteemme eroavat toisistaan. Vaikka sanon haluavani tehdä näin,
SHIN sanoo jonkin toisen tavan olevan paljon järkevämpi, ja riitelemme joskus. Mutta lopulta mielestäni jokin toinen tapa olisi parempi, sillä erilaisten mielipiteidemme ansiosta voin nähdä asiat uudella tapaa.
Saatte siis hommat toimimaan?
GOCCHO: Kyllä, sillä olemme samassa veneessä.
Ettekö riitele musiikkiin liittyvistä asioista?
MIYUKI: Emme riitele siitä niinkään paljon. Sovittamisesta sanomme joskus, että miksi joku soittaa tuota soundia tuossa kohtaa, mutta tulemme toimeen, kun kysymme muiden kuin bändiläisten mielepidettä asiaan. Tunnelma ei muutu pahaksi.
GOCCHO: Jos joku riitelee, muut yrittävät saada hänet rauhoittumaan. Eikö meillä olekin hyvä tasapaino? Se on tiimityötä.
Mitä aktiviteetteja haluatte tehdä tulevaisuudessa? Millaista musiikkia haluatte tehdä?
SHADE: Haluan tehdä musiikkia, josta pidän todella paljon, joten kun soitan
Elegyssä, haluan ilmaista musiikkiani. Kun teen biisejä ja ilmaisen itseäni, haluan tulla paremmaksi ja treenata
Elegyn kanssa. Ja haluan soittaa
Elegyn kanssa myös Budokanilla.
SHIN: Meistä tulee paljon enemmän tiimi kuin bändi, joten jos voimme tehdä keskinäisestä suhteestamme vahvemman, tunteemme saavutuksista voi voimistua keikkaillessamme ja järjestäessämme Otome Festival -tapahtumia, kuten lukiotapahtumia. (nauraa) Tulevaisuudessa tavoittelen siis keskinäisen suhteemme vahvistamista.
MIYUKI: Tähän mennessä olen osallistunut moniin radio-ohjelmiin ja olen viettänyt paljon aikaa niiden parissa, mutta vähensin niitä ja nyt minulla on enemmän aikaa tehdä biisejä, joten haluan tehdä niitä vielä lisää. Tarkemmin sanottuna haluan tehdä biisejä, jotka voivat muuttaa kuulijan elämän. Haluan tehdä biisejä, jotka todella saavat joko japanilaisen tai ulkomaalaisen kuulijan liikuttumaan tai ihmiset sanomaan, kuinka heidän elämänsä muuttui heidän kuultuaan sen kappaleen. Pysyn siis kotona ja teen biisejä. (nauraa)
GOCCHO: Nyt kuuntelemani biisit ovat erilaisia kuin ne, joita kuuntelin vuosi sitten. Tekemämme biisit ovat erilaisia ajasta riippuen, mutta kun
MIYUKI laulaa, niistä tulee
Elegy, joten haluan tehdä biisejä, en vain niin maanisia.
MIYUKI sanoi, että hän pysyy kotona, mutta kun olemme tehneet hyviä biisejä, haluan lähteä kiertueelle ja syödä herkullisia ruokia. (nauraa)
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmanne?
MIYUKI: Otome Festival jatkuu. Keikkailemme kesän festareilla, soitamme muutamia keikkoja rannoilla ja esiinnymme koulufestareilla. Pidämme myös oneman-keikan syyskuun 18. päivänä juhlistaaksemme bändimme ensimmäistä vuosipäivää.
Jättäkää lopuksi viesti ulkomaalaisille faneillenne.
SHADE: Vaikka ette ymmärtäisikään kieltämme, älkää olko siitä huolissanne, vaan kuunnelkaa biisejämme.
Elegy on saanut vaikutteita japanilaisesta kulttuurista, joten me haluamme teidän tuntuvan sen kuunnellessanne musiikkiamme. Tulkaa itse asiassa muös keikoillemme. Tulkaa Japaniin!
SHIN:
MIYUKIn ääni on todella erottuva ja siinä on mielestäni paljon hyvää voimaa, joten vaikka ette ymmärtäisi sanoja, kuunnelkaa vain hänen ääntään. Jatkakaa tukemistamme.
MIYUKI: En ole koskaan käynyt ulkomailla eikä minulla ole passia. Päätinkin, että jos joskus lähden ulkomaille, se tulisi olemaan
Elegyn ensimmäisen maailmankiertueen aikaan. Tukekaa meitä ja antakaa minulle maailmankiertueemme! (nauraa)
GOCCHO: Pidän todella paljon ulkomaalaisista, esimerkiksi ruotsalaisista, kappaleista, mutten ymmärrä kieltä. Kuuntelen melodioita ja laulajien ääniä. Minun mielestäni melodiat ovat universaaleja, vaikka sanoja ei ymmärtäisikään. Haluan ihmisten kuuntelevan
MIYUKIn ääntä, ja olisi mahtavaa, jos opiskelisitte japania ja oppisitte tietämään sanoitusten syvemmät merkitykset.
Haluatko laulaa englanniksi joskus tulevaisuudessa?
MIYUKI: Haluan, todellakin haluan! Nyt aion mennä ammattikorkeakouluun. Lukiossa ollessani kuuntelin aina musiikkia eikä minulla ollut englannin kielen tunteja, joten englantini taso on noin yläasteikäisen tasolla. Haluan oppia alkeista alkaen, joten aion opiskella joka päivä ja työskennellä ahkerasti! Jatkakaa meidän tukemistamme!
JaME kiittää Elegyä tämän haastattelun mahdollistamisesta. Keikkakuvat ovat Tokiosta vuodelta 2010.