Kulttuuriartikkeli

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 2

03.05.2019 Kirjoittaja: Secu

JaME Suomen kirjavinkkauksen sarjan toisessa osassa siirrytään lempeästi tähän vuoteen ja tarkastellaan hiljattain ilmestyneitä tietokirjoja.

Tässä sarjassa JaME Suomi esittelee ja antaa lukuvinkkejä japanilaisesta ja Japania käsittelevästä kirjallisuudesta, niin kotimaisista kuin käännetyistäkin teoksista, tieto- ja kaunokirjoista. Aiheet ja genret vaihtelevat julkaisuittain.

Mukavia lukuhetkiä!

Metsäkylpy - hyvinvointia luonnosta shinrin-yokun avulla
Tekijä: Melanie Choukas-Bradley
Kääntäjä: Mirjam Ilvas
Genre: tietokirjallisuus, käännöskirjallisuus
Kustantaja: S&S
Julkaisuvuosi: 2018

Shinrin-yoku, suomeksi metsäkylpy tai metsäterapia, on Japanissa 1980-luvun alussa kehitelty menetelmä, jonka tavoitteena on edistää fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Nimestä huolimatta ei tarvitse mennä metsään, kunhan on jollain lailla luonnossa: katselee kuvia tai ikkunasta ulos pihalle, kävelee puistossa tai vaeltaa vuoristossa, ui.

Kirjailija Choukas-Bradley esittelee japanilaista tapaa toteuttaa shinrin-yoku, mutta kertoo myös omista kokemuksistaan ja opeistaan. Perimmäinen tarkoitus on kokea nautinnollista ja täydellistä läsnäoloa pysähtymällä elämään hetkessä luonnon syleilyssä. Virallisemmassa, opastetussa tai itse tehdyssä, metsäkylvyssä on kolme vaihetta, ensin arjesta irtautuminen, sitten yhteyden saavuttaminen ja lopuksi arkeen palaaminen. Valitettavasti keskimmäiseen vaiheeseen ei voi jäädä, mutta onneksi sen kestoa ei ole määritelty.

Metsäkylpyä voi harjoittaa milloin vain, kaikkina neljänä vuodenaikana, missä ikävaiheessa tahansa. Metsäkylpy on parhaimmillaan koko elämän kestävä matka yhteyteen itsen ja ympäristön kanssa, mutta lyhimmilläänkin sen tulisi taata hetken irtautuminen.

Kirjan kauniit luontokuvat niin valokuvamuodossa kuin piirretyt kuvitukset ja lyhyet luvut ovat jo itsessään verrattavissa shinrin-yokuun. Lukemalla ottaa ensimmäisen askelen kohti luontoa. Kirja toimii sekä alkusysäyksenä että korvikkeena siihen asti, että luontoon pääsee tavalla tai toisella.

Nimi: Tokio
Sarja: Tripsteri
Tekijä: Siru Valleala
Genre: tietokirjallisuus, matkaoppaat
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019

Verkosta paperimuotoon siirtynyt Tripsteri-sarjan Tokio-matkaopas, jonka on kirjoittanut Siru Valleala, ei ole perinteinen opas kaupunkimatkailijalle. Verkkojulkaisun jäljet näkyvät julkaisun värikkyydessä, kuvien paljoudessa ja taitossa. Lukija saa eteensä jotain stop-motion-elokuvaa muistuttavaa, modernia päiväkirjaa jäljittelevän kuvakollaasin tekstillä höystettynä. Sisäsivuilla vuorottelevat punainen ja valkoinen: Japanin lipun värit, punainen aurinko valkoisella pohjalla. Kirjaa selatessa ajautuu ikuiseen nousevan auringon loistoon.

Kirjassa kerrotaan, miten Tokioon pääsee, väläytellään eri kaupunginosia ja aktiviteetteja erilaisille matkaajille, kulttuuria, historiaa, käytäntöjä ja toimintatapoja. Karttaa yksittäisistä paikoista ja alueista ei ole, mutta sen korvaavat tarkat osoitteet. Perinteinen matkaopas on käännetty nurinpäin. Tylsän toteavat asiatekstit on jätetty aamuhämärään ja korvattu omakohtaisilla kokemuksilla, kuvitukselle on annettu toinen päärooli. Lukija otetaan mukaan alusta loppuun, esitellään, suostutellaan, opetetaan. Lukeminen itsessään on jo matka Japaniin, matkaopas sanan kaikessa merkityksessä.

Matkaopas on oikein kelpo matkakumppani Tokion-matkalle, matkusti sitten fyysisesti tai nojatuolissa. Varsinkin, kun kirjassa kerrotaan, miten Tokiosta pääsee halutessa lähiympäristöön katsomaan Japania vähän laajemmasta näkövinkkelistä. Monet matkaoppaat rajaavat Japanin Tokioon, joten on hyvä, että Tokio on suhteutettu Japanin kokoon.

Uskon matkaoppaan alussa todetun huudahduksen: ”Tokio tekee hyvää!” Selvän teki, sitten vain varaamaan lentolippuja tai istahtamaan alas ja sanomaan: ”Ikou yo!” (Sitten menoksi!).

Nimi: Wabi: kätketty loisto - mietiskelypäiväkirja; Sabi: valkoinen suru - mietiskelypäiväkirja
Tekijä: Minna Eväsoja
Kääntäjä: Minna Eväsoja, Kai Nieminen (valitut runot)
Genre: tietokirjallisuus, käännöskirjallisuus
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019
Erityishuomio: kirja sisältää täytettäviä päiväkirjan sivuja

Jo kirjan kaksipuolinen päälliskansi on esteettinen ja rauhoittava ja antaa viitteitä siitä, että kirja jakautuu kahteen tasavertaiseen osaan: wabiin ja sabiin. Sabi liittyy ajan patinaan, wabi puolestaan epätäydellisyyden kauneuteen. Toisin sanoen epätäydellisyys on täydellistä.

Päälliskannesta tutut kuvat jatkuvat Tuula Moilasen yksityiskokoelmasta valituissa puupiirroksissa, joita on tiputeltu sivuille jakamaan tekstiä ja antamaan lukijalle mahdollisuuden hengähtää runojen välissä. Puupiirroksissa on sekä pieniä yksityiskohtia että laajoja alueita, niihin uppoutuu helposti.

Päiväkirjojen kirjoittaminen on Japanissa pitkä perinne, ja valitut runot ovatkin erittäin vanhoja. Ajattomuutensa ansiosta niihin on helppo samaistua. Runot käsittelevät yleismaailmallisia tunteita ja suhteita, kuten yksinäisyyttä, surua, odotusta, rakkautta, ystävyyttä, mutta silti niiden ilmaisutavassa on jotain hyvin japanilaista. Eväsojan kirja pyytää pysähtymään omassa päivän virrassa, syventymään ja rauhoittumaan kauniiden, herkkien ja monitulkinnallisten runojen äärellä.

Runoja voi halutessaan tulkita itse, mutta Eväsoja on auttanut lukijaa rentoutumaan antamalla yksityiskohtaiset, hämmästyttävän tarkat ja silti ilmavat tulkinnat kustakin runosta.
Mikäli lukija osaa japania, runot voi lukea suoraan alkuperäiskielellä pelkästä lukemisen ja kielen rytmin ja sanojen soljuvuuden ilosta ja nauttia sitten suomenkielisestä tulkinnasta.

Ensin runot pysäyttävät, sen jälkeen tuntee vähitellen leijailevansa ja lipuvansa. Lukija on tullut osaksi päivien virtaa jossain, missä ei ole aikaa eikä paikkaa, vain tekstiä ja ihmiskohtaloita.

Eväsoja on aiemmin käsitellyt wabia ja sabia kirjassaan Teetaide ja runous: wabi ja sabi japanilaisessa estetiikassa (SKS, 2013).

MAINOS