Kulttuuriartikkeli

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 4

05.08.2019 Kirjoittaja: Secu

JaME Suomen kirjavinkkauksen sarjan neljännessä osassa tutustutaan kaunokirjallisiin muistelmateoksiin.

Tässä sarjassa JaME Suomi esittelee ja antaa lukuvinkkejä japanilaisesta ja Japania käsittelevästä kirjallisuudesta, niin kotimaisista kuin käännetyistäkin teoksista, tieto- ja kaunokirjoista. Aiheet ja genret vaihtelevat julkaisuittain.
Jos olet ajatellut lukea elämäsi aikana muistelmia, lue nämä kaksi. Se riittää, sillä niihin mahtuu kaikki.
Mukavia lukuhetkiä!

Nimi: Geishan muistelmat Tekijä: Arthur Golden Kääntäjä: Irmeli Ruuska Genre: historiallinen kaunokirjallisuus, muistelmat, käännöskirjallisuus Kustantaja: WSOY Julkaisuvuosi: 1997

Geishan muistelmat oli ilmestyessään ja vielä pitkään sen jälkeenkin, kenties tänäkin päivänä, sekä hitti- että kohukirja. Sen ympärillä pyöri kysymyksiä ja huhuja tarinan päähenkilöstä ja tämän elämästä kirjan sivuilla, joihin Goldenin syytettiin ottaneen liian suoraan asioita erään geishan elämästä – syytökset lueteltiin jopa oikeussalissa. Golden haastatteli kirjaansa varten lukuisia geishoja ja asui jonkin aikaa Japanissa. Ottamatta kantaa siihen, ovatko kirjan hahmojen elämäntapahtumat liiankin todenmukaiset sen sijaan että ne esittelisivät vain ajankuvaa täysin fiktiivisillä hahmoilla, kirja oli kuitenkin myös hitti. Mikä siitä sitten teki hitin?
Kirjan päähenkilö, Chiyo, joka sittemmin tunnettiin nimellä Sayuri, päätyy pienestä kalastajakylästä Kioton geishataloon. Tarina ei ole pelkkä tytön viattomuudesta siirtyminen aikuisten naisten yhtä aikaa kauniiseen ja pelottavan julmaan maailmaan, vaan myös tarkka ja välillä vahvemmin ja toisinaan taustalla häilyvä ajankuva. Kirjaa on verrattu Tuhkimon tarinaan. Epäilemättä Geishan muistelmista löytyy tunnistettavia hahmoja: ilkeä äitipuoli, Tuhkimo itse, sisarpuoliin verrattavia hahmoja, prinssi, lasikenkä, hyvä haltijatar. Tuhkimo kärsii ilkeän äitipuolensa vankina, mutta Geishan muistelmista ei löydy puhtaasti pahoja hahmoja, tai ainakin heidän toimintansa ja motiivinsa ovat inhimillisiä ja herättävät pikemminkin myötätuntoa kuin puhdasta inhoa ja raivoa. He kaipaavat, kadehtivat, rakastavat, toivovat, yrittävät menestyä ja pärjätä taloudellisesti, olla vapaita. Vaikka Chiyoa verrataan virtaavaan veteen, joka murskaa jopa kivet tieltään, muut hahmot ovat samassa virrassa, kulkeutuvat sen mukana ja saavat yhtä lailla kiviä virtansa tukkeiksi.
Tarinassa nivoutuvat voimakkaasti yhteen monet vastakohdat: naisten ja miesten maailma, yksityinen ja julkinen, lapsuus ja aikuisuus, pelko ja rohkeus, päättäväisyys ja luovuttaminen, uskollisuus ja petturuus, yhteiskunnan normit ja niiden rikkominen, soveliaisuus ja hävyttömyys, viattomuus ja halu, elämä ja kuolema, naisten asema miesten maailmassa ja miesten rooli naisten elämässä, rakkaus ja viha tai kateus. Ruuskan käännös tekee kirjasta hypnoottista luettavaa, se maalaa tarinan lukijan eteen kuin kauniin ja yksityiskohtaisen kimonokankaan, jonka leviäminen yhä laajemmalle avaa yhtä aikaa vieraan ja tutun maailman viuhkan tavoin: se kutsuu ja kätkee, jotta lukemista on vaikea lopettaa. Geishan muistelmat on tähän mennessä ainoa kirja, jonka allekirjoittanut on lukenut parissa päivässä lähes yhdeltä istumalta.
Geisha on taiteilija, jonka kuuluu viihdyttää. Geishaksi tullaan, koska vaihtoehtoja ei ole. Geishan elämä ei koskaan ole geishan oma, kasvojen maalaus kätkee todelliset tunteet, toiveet ja halut. Mitä tapahtuu, jos geishaksi tuleminen nimenomaan on vaihtoehto saavuttaa jotain suurempaa, rakkaampaa ja samalla ehdottomasti geishalta kiellettyä?
Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva, joka pyrkii vastaamaan samaan kysymykseen. Niin se vastaakin, tavoittaa kirjan tunnelman ja sanoilla luodut kuvat, täydentää kirjaa ja toimii hyvin sen kumppanina, mutta kirja on aina kirja. Siinä missä elokuva jättää lopun avoimemmaksi vaikkakin ehkä onnelliseksi, kirja sulkee ympyrän vielä täydemmin ja lopullisemmin.

Nimi: Matkakissan muistelmat Tekijä: Hiro Arikawa Kääntäjä: Raisa Porrasmaa Genre: muistelmat, kaunokirjallisuus, käännöskirjallisuus Kustantaja: S&S Julkaisuvuosi: 2019

Jos eläimen näkökulmasta mutta syvällisesti ihmisyydestä ja elämästä kerrotut muistelmat eivät vielä ole virallisesti oma alalajinsa, niin tämä kirja on ainakin kunnioitettava lajinsa edustaja. Matkakissan muistelmat kertoo pienistä onnellisuutta tuovista asioista ja valtavista katkeamattomista siteistä, joita syntyy ihmisten ja eläinten välille. Tunteet ovat niin suuressa osassa, että ne ovat melkein omia hahmojaan: suru, ilo, ystävyys, rakkaus, kumppanuus, onnellisuus, kiitollisuus. Näistä tunteista rakentuvat lukuisat kohtaamiset ja menneiden muistelut, jotka nivoutuvat yhteen useiksi ihmiskohtaloiksi ja yhdeksi pitkäksi matkaksi, joka valmistelee seuraavaan matkaan.
Raisa Porrasmaan käännös on yhtä aikaa kujeileva, hauska ja herkkä. Porrasmaa on kääntänyt myös Kissavieras-kirjan. Tyyli on tunnistettava, kansissakin on samaa vesivärimäistä unenomaisuutta, mutta tarina on tyystin toisenlainen.
Kirjan toinen päähenkilö Satoru Miyawaki kirjoittaa kirjassa useita kirjeitä, meilejä ja tekstiviestejä sen lisäksi, että kommunikoi puhumalla rakastettavan lämpimästi ihmisystävilleen ja lemmikkinsä etusijalle sanoillaan asettaen. Tämä kirja on kirje päähenkilö Nanalta, Miyawakin seitsikkohäntäiseltä kissalta. Kirje Elämältä.
Kirjaa on kuvailtu maalaukselliseksi ja taianomaiseksi Ghibli-animaatioksi kirjamuodossa, mutta se on jotain aivan omaansa. Sellaista, mitä ei oikein osaa selittää, mutta vastaavia kirjoja ei ole montaa. Matkakissan muistelmat kannattaa lukea vain kerran ja muistella sitä suloisessa pehmeässä melankoliassa kyynelten koristaessa hymyyn taipuneita suupieliä. Ajan saatossa kirjan yksityiskohdat unohtuvat, muisto haalistuu ja muuttuu utuiseksi. Tunnereaktio kuitenkin pysyy, hetki, kun viimeisen sivun jälkeen tuntee äänetöntä kiitollisuutta ja hymyilee samalla tavalla kuin kirjan hahmot, mielessä pieni lämmin haikeus. Sellaisen saa aikaan vain kirja, joka muuttaa tapaa katsoa elämää – ja sitä, mitä odottaa violetin ja keltaisen reunustamalla niityllä, horisontissa. Ja se kaikki, niin kuin kirjakin, on matka joka ei oikeastaan pääty. Tältä matkalta ei kannata jäädä paitsi, palatakaan ei tarvitse.
Kirjan voisi hyvin tiivistää yksinkertaisesti ja kauniisti näin: me olemme matkalla. Aina.

MAINOS