Helsinki Death Fest 4:ään osallistuminen tuntui vähän kuin jonkin pimeän kultin sekaan luikahtamiselta. Mustanpuhuvat ihmismassat lipuivat rankkasateilta läpimärän kaupungin hämärissä Ääniwallin kalseiden tiiliseinien huomaan. Varoittamatta jossain vaiheessa
iltaa alkoi sisältä kuulua uhkaavaa jyrinää, surinaa ja kurnutusta. Vähintäänkin epäilyttävässä yössä leijaili kalmon tuoksua.
Maltillisesti markkinoiduille kuolokemuille näytti löytäneen tiensä yllättävänkin moni metalliharrastaja. Selvää kylläkin oli, ettei yksikään kuulijoista ollut eksynyt paikalle vahingossa silkkaa uteliaisuuttaan. Death metal on kapealti ymmärretty
taiteenala, mutta vastaavasti ymmärtäjien joukko on usein sitäkin omistautuneempi. Keikkasalin sisällä saattoi aistia melkein perhekokoontumisen kaltaisen ilmapiirin.
Kotoisa rentous ulottui laajemmallekin tapahtuman järjestelyihin. Käytössä oli vain yksi lava, jolle bändit vuoronperään roudasivat tavaransa, soittivat settinsä ja lähtivät. Samaan saliin oli sijoitettu myös oheistuotteiden myyntipisteet, joilla
muusikot itse saattoivat soittovuoroaan odotellessa myydä tuotteitaan ja keskustella kuulijoiden kanssa. Death metal -piireissä artistin ja yleisön raja onkin ehkä jopa poikkeuksellisen häilyvä. Yleisöstä merkittävällä osalla on omatkin yhtyeensä, jotka
voisivat soittaa samalla lavalla kuin päivän bändikin. Enemmän kuin artistien idoliseeraamisesta kyse on kaikkien läsnäolijoiden yhteisestä musiikkielämyksestä, jossa sillä kuka soittaa on paljon vähemmän väliä kuin sillä mitä soitetaan. Tätä voi ehdottomasti
pitää musiikin voittona ja päivänvalolta vetäytyvän underground-kulttuurin suurimpina ansioina.
BUTCHER
ABC:lle tämän vuotinen Death Fest taisi olla uran toinen esiintyminen Suomessa. Ilmeisesti jo vuonna 1994 perustettu, vanhasta grindcoresta runsaalti ammentava yhtye on toiminut vaihtelevan aktiivisesti. Tyylilajille ominaisesti lähinnä EP:ihin ja
yhteisjulkaisuihin keskittynyt tuotanto sai viimein vuonna 2017 kruunukseen debyyttitäyspitkän. North of Hell on nimen ja kansitaiteen puolesta kumarrus thrash metal -legenda
Slayerin South of Heavenille (1988), mutta musiikin puolesta BUTCHER ABC pysyttelee matalataajuuksisine kitaroineen ja blast beateineen 1980-luvun tällä puolen. Death metalliksi yhtye kuitenkin vannoo vanhojen perinteiden nimiin eikä
turhia kähmäile teknisten taitotemppujen tai tarttuvien melodioiden parissa.
Lavalle astuessaan BUTCHER ABC tuo mukavan tuulahduksen death metal -muusikoiden vakiintuneeseen farkut ja t-paita -pukukoodiin. Muutenkin veikeästi pukeutuvan yhtyeen näkyvin jäsen on basisti-laulaja Taka. Teurastajan esiliina ja kaasunaamari
ovat jo sinänsä näyttävä yhdistelmä. Kokonaisuuden ylittämättömän nerokkuuden viimeistelee kuitenkin vasta kaasunaamarin suukappaleeseen kiinnitetty laulumikrofoni. Tarkimmat saattavat myös bongata esiliinan hihamerkkien seasta Michael Jackson -merkin,
mikä voi yhtä hyvin osoittaa niin taiteilijan monipuolisia vaikuttimia kuin myös tervehenkistä pilkettä yhtyeen silmäkulmassa. Harvapa selväjärkinen kai jaksaisikaan mässäillä päättömällä teurastamisella ja sisäelinten levittelyllä kovin kauaa ripauttamatta
sekaan pikanttia kourallista vinksahtanutta huumorintajua.
Puolen tunnin BUTCHER ABC -setti oli kiihkeä musiikkiteurastuksen alkeiskurssi, jota ei kovin pitkillä tauoilla pilattu. Eritoten ihailua herätti rumpali Hisao
Hashimoton soitto, jossa lähes käsittämättömällä tavalla yhdistyivät sula mielipuolisuus ja mitä luotettavin vakaus. Niin hypernopeat blast- kuin keskitempoisemmatkin biitit runtelivat tasaisen voimakkaasti eivätkä kertaakaan eksyneet kurssista. Vankan
rumpupohjan päälle saattoivat kitaristi ja basisti irrotella ajoittain melko vapaamuotoisestikin. Molemmat kielisoittajista myös kurnuttivat, räähkyivät ja purisivat mikrofoneihin, minkä muulta riehumiselta ehtivät. Kaikesta kaoottisuudesta huolimatta
BUTCHER
ABC:n soitosta oli helppo erottaa kappaleita, joilla on omat kulkunsa ja poukkoilevat draaman kaarensa. Ei mikään itsestäänselvyys tämän tyylilajin keikoilla.
Keikan loppupuolella sai musiikillisen turpasaunan kuumuus alkuun viileähkön yleisön moshpitin villiin pyörteeseen. Yhtye oli tästä silminnähden riemuissaan, mikä oli omiaan lisäämään löylyä musiikin moottoreihin. Hurmeisen puolituntisen päätyttyä
alkoi kiitollinen yhtye asiallisesti kasata kamojaan seuraavan esiintyjän tieltä, melkein kuin mitään tappobileitä ei olisi koskaan järjestettykään. Yleisöön jäi lillumaan valaistunut tunne. Tällaista on, kun musiikki vie meidät ihmiset mennessään.
Tavallaan
BUTCHER ABC on erittäin kapeasti muuntelevaa musiikkia pienen pienelle kohderyhmälle. Toisaalta kenelle tahansa avarakatseiselle tekisi takuulla hyvää kokea tällainenkin musiikillinen elämys riippumatta siitä, harrastaako aktiivisesti kuolometallin
haudoissa haahuilua. BUTCHER ABC:nkin edustama, alkukantaista energiaa purskahteleva grindcore voi livetilanteessa parhaimmillaan viedä todella perustavanlaatuisen, jo savanneilla kirmanneita karvaisia esivanhempiamme koskettaneen musiikkielämyksen
äärelle. Se on hillitöntä, mutta vapautunutta. Se on sottaista, raakaa ja järjetöntä, mutta niin on elämäkin. Ja kuolema.
Alla videokuvaa keikalta.
