Haastattelu MONOn kitaristi Takan kanssa

Vaikka yhtye juhlii tänä vuonna 20-vuotispäiväänsä, instrumentaalista post-rockia soittavan MONOn tahti ei ole hyytynyt vuosien varrella. Tämän vuoden maailmankiertue on ollut sangen intensiivinen kattaen yli sata keikkaa ympäri maailman. Hieman ennen kiertueen pääteasemaa JaME onnistui nappaamaan kitaristi-bändinjohtaja Takaakira "Taka" Goton jakamaan hetkeksi ajatuksiaan niin MONOn 20-vuotisesta taipaleesta kuin myös heidän viimeisimmästä albumistaan sekä Lontoossa pidettävistä keikoista, jotka päättävät kiertueen.

Nyt kun juhlitte 20-vuotista taivaltanne, onko mielessä jotakin tiettyä asiaa, mistä olet erityisen ylpeä urallanne?

Taka: Olemme todella tyytyväisiä, että saamme juhlia kahtakymmentä yhteistä vuotta. Emme koe musiikkimme olevan helppoa kuunneltavaa. Siitä, että saamme jatkaa sitä mitä teemme, on kokonaan kiittäminen mahtavia fanejamme ja meitä tukeneita yhteistyökumppaneitamme ympäri maailman; niitä, jotka ymmärtävät musiikkiamme. Olemme todella kiitollisia. Koemme mitä puhtainta, päättymätöntä onnea siitä, että saamme toteuttaa musiikkiamme; se on meille tärkeintä maailmassa. Se, että saamme omistaa itsemme bändille näin, on todella mitä syvimmällä tasolla sanalla sanoen tyydyttävää. Tietenkin jonkinlainen saavuttaminenkin tekemisessä on tärkeää, mutta se, kun saa yksinkertaisesti unohtaa ajankulun ja keskittyä musiikin työstämiseen, on kaikista arvokkain ja korvaamattomin tunne. Vielä tänäkin päivänä tunnemme samaa paloa kuin silloin, kun olimme nuoria. "Tämä ei vielä riitä", "Tahdomme kokea enemmän ja syvemmin" ja "Tahdomme jatkaa vielä eteenpäin". Nämä ovat meidän tärkeimmät motivaattorimme – ei pelkästään musiikin tähden, vaan koko elämän.

Aiotte soittaa erityiskeikan sinfoniaorkesterin säestämänä 20-vuotisen taipaleenne kunniaksi Lontoon Barbicanissa joulukuun 14. kuin myös sisällyttää tuolle viikonlopulle kaksi itse järjestämäänne keikkaa, joilla soittaa muita artisteja. Miksi valitsitte juuri Lontoon näille kiertueenne viimeisille keikoille?

Taka: Siitä lähtien, kun olin nuori ja löysin rock-musiikin, olen aina halunnut keikkailla Lontoossa, koska – kuten kaikki muutkin muusikot sanovat – minunkin musikaalisuuteeni vaikutti hyvinkin paljon brittirock. Kaikin puolin muutenkin se on aina ollut sellainen erityinen paikka. Olemme soittaneet orkesterin kanssa tällä 20-vuotiskiertueella myös New Yorkissa, Chicagossa, Los Angelesissa ja nyt myös Lontoossa. Lontoo on tosiaankin tämän todella pitkän kiertueen päätepiste ja odotamme sitä kovasti.

Kuinka päädyitte valitsemaan yhtyeet, jotka soittavat noilla järjestämillänne keikoilla? Oliko teillä mielessä jokin tietty linjaus tai teema?

Taka: Kaikki valitsemamme artistit ovat todella aitoja. He tekevät uniikkia, täysin omanlaista musiikkiaan, jollaista ei muualta maailmasta löydy, mikä on tärkein elementti kaikessa. Sen lisäksi he ovat sen tyyppisiä artisteja, jotka pyrkivät musiikillaan välittämään muille ihmistunteita ja psykologisia kokemuksia, toisin kuin teknomusiikki ja DJ:t, jotka eivät pysty sellaiseen.

Näiden vuosien varrella – jopa tämän kuluneen vuoden aikana – olette matkanneet ympäri maailman. Oletteko törmänneet sellaiseen paikkaan, mikä tuntui teille joko henkilökohtaisesti tai musiikillisesti omimmalta?

Taka: Viime vuonna, kun saimme soittaa yhtenä pääesiintyjistä The Curen Robert Smithin järjestämillä Meltdown Festivaaleilla sellaisten nimien rinnalla kuin My Bloody Valentine, Nine Inch Nails, Mogwai, Deftones, ja monen muun, olin todella onnellinen. Saimme e-mailin henkilökohtaisesti Robertilta, joka on ollut sankarini jo nuoresta saakka. En voinut uskoa sitä. Noihin aikoihin saimme myös uuden rumpalin, Dahmin, joten se tuntui kuin uudelta luvulta kirjassamme.

Miten kuvailisit soundia uusimmalla albumillanne NOWHERE NOW HERE?

Taka: Haluan aina tuoda esiin toivoa ja valoa, jota tarvitsemme elääksemme, ja musiikki on minulle erityinen asia, joka pystyy ylittämään kaikki kielet, maat ja historiankin. Voidakseen tuoda esiin todellista toivoa, täytyy mielestäni tuoda myös esiin pimeyttä, sillä viha, suru, pelko, ärtymys ja moni muu vastaava tunnetila on jotain, miltä emme voi välttyä tässä elämässä. Elämä on kuin kävely pimeän tunnelin läpi. Vaikka kuinka tuntuisi vaikealta, jos vain jatkaa itseen uskomista ja eteenpäin menemistä, alkaa vähitellen nähdä valoa ja lopulta löytää tien ulos suureen valoon. Haluan musiikillani kuvastaa näitä asioita.


Mistä albumin nimi tulee?

Taka: NOWHERE NOW HERE kuvastaa musiikillista matkaamme kaikkien vaikeuksien läpi kohti tätä uutta lukuamme. Vuonna 2017 kävimme läpi moninaisia ongelmia ja menetimme japanilaisen levy-yhtiömme ja sen manageroinnin ja vielä rumpalimmekin, joten olimme hetken aikaa jumissa pääsemättä eteenpäin. Meillä ei ollut mitään lukkoonlyötynä keikkakalenterissamme ja aloimme jo tuntea, että "jos olisimme perusbändi, tässä vaiheessa lopettaisimme". Elimme todella synkkää ajanjaksoa, emmekä nähneet valoa tunnelin päässä. Se oli kriittinen aika pohtia, pitäisikö meidän todella lopettaa, vaiko luoda nahkamme ja syntyä uudelleen. Sen tuloksena loin tarinan pikimustasta pimeydestä, mikä tuntui siltä kuin olisi hukassa ei missään ("Nowhere"), ja jonka jälkeen aamu alkoi jälleen sarastaa toivottaen tervetulleeksi uuden ajan tässä ja nyt ("Now here").

Kappaleessa Breathe kuulemme ensimmäistä kertaa myös Tamakin laulua. Mikä sai sinut valitsemaan hänet laulamaan tämän kappaleen? 

Taka: Halusin Breathen avulla todella pistää sanoiksi tiettyjä asioita. Viime vuosina bändin kasvaessa ja sen myötä sen kanssa tekemisissä olevien ihmisten määrän kasvaessa aloimme törmätä liiketoiminnallisiin ongelmiin, joilla ei ole mitään tekemistä luovuuden kanssa. Kyseisten ihmisten ego alkoi ahdistaa ja painaa meitä siihen pisteeseen, että tuntui, että emme voi lainkaan hengittää. Sellaisen hallitsemattoman kokemuksen läpikäytyämme halusimme tuoda kappaleessa ja sen sanoituksissa ilmi päättäväisyytemme - että leikkaamme irti menneisyyden ja siirrymme eteenpäin. Kun kerroin Tamakille, että tahtoisin hänen laulavan, hän oli hyvin yllättynyt, mutta vakuutin hänet siitä, että vain hän pystyisi tuomaan laulullaan esiin nämä asiat. Lopputuloksena hänen laulunsa oli vielä kauniimpaa kuin kuvittelin sen olevan. Uskon sen todella pääsevän soimaan ihmisten sydämissä.

Ranskalainen ohjaaja Julien Levy ohjasi molemmat videot, niin Breathen kuin lyhytfilmin kappaleestanne After You Comes The Flood. Kuinka tämä yhteistyö sai alkunsa ja millainen tämä luomisprosessi oli?

Taka: Julien on elokuvaohjaaja, joka asuu Tokiossa. Näin hänen kuvauksensa Tokiosta ja kiinnostuin. Sen tunnelma oli kaoottinen ja yksinäinen – kuin sinulla ei olisi mitään omaa paikkaa, etkä kykene löytämään mitään, mihin uskoa, ja syvällä sisimmässäsi sydämesi huutaa tuskasta. Voi olla vaikea uskoa sitä, mutta Tokio todella nykyään tuntuu siltä. Kaikki on pinnallista, ihmiset välttelevät tietoisesti kanssakäymistä ja ovat jokseenkin tyhjiä. Tällä kertaa, sen sijaan että tekisimme singlekappaleelle After You Comes the Flood vain musiikkivideon, päätimme tehdä siitä uniikimman ja sen tuloksena syntyi yhteistyössä tämä lyhytfilmi.

Mitä MONO seuraavaksi suunnittelee? Onko jotain uutta, mitä haluisitte kokeilla yhtyeenä, mikäli tilaisuus tulisi?

Taka: Itse asiassa tällä hetkellä meillä ei ole mitään mielessä. Yleensä alamme suunnitella uutta albumia kiertueiden välissä ja kirjoittelemme kappaleita, mutta juuri nyt me tahdomme vain keskittyä 20-vuotisjuhlan kiertueisiin ja tapahtumiin.

Onko teillä viestiä JaME:n lukijoille?

Taka: Toivoisimme näkevämme teidät 20-vuotiskeikalla Lontoossa. Siitä tulee epäilemättä unohtumaton, kaunis ilta. Kiitos teille ja nähdään pian!

JaME kiittää Takaa sekä For The Lostia tämän haastattelun mahdollistamisesta.

MONOn 20-vuotisen uran erityiskeikat Lontoossa pitävät sisällään kaksi bändin järjestämää keikkaa, joilla MONO ei soita itse, vaan antaa sen sijaan lavan muusikkoystävilleen. Ensimmäinen niistä pidetään Oval Spacessa 13. joulukuuta, ja siellä soittavat japanilaiset yhtyeet Boris sekä envy yhdessä Årabrotin ja Svalbardin kanssa. Toinen keikka puolestaan pidetään Village Undergroundissa iltapäivällä 14. joulukuuta ja se pitää sisällään sellaiset artistit kuin Nordic Giants, Jo Quail, A.A. Williams sekä Floating Spectrum. MONOn maailmankiertueen päätöskeikka soitetaan yhdessä The Platinum Anniversary Orchestran sekä Alcestin kanssa Barbicanissa illalla 14. päivä.