Angelo – FAUST

Visuaalista rockia soittava Angelo lienee tuttu ainakin PIERROT'n, D’espairsRayn ja Vidollin faneille. Loppuvuosi on Angelo-faneille yleensä odotuksen aikaa, sillä yhtye on julkaissut uuden albumin aina loppuvuodesta jo viimeisen kymmenen vuoden ajan. Angelo julkaisi 11. kokopitkän albuminsa marraskuussa 2019, ja suomalaiset fanit ovat päässeet nauttimaan uutuudesta tammikuusta lähtien albumin ilmestyttyä Spotifyihin.

Jo albumin nimestä FAUST voidaan päätellä, että kyseessä on teemalevy. FAUSTilla viitataan saksalaisen Goethen näytelmään, jossa Faust-niminen hahmo myy sielunsa Mefistofeles-paholaiselle vastineeksi yli-inhimillisistä kyvyistä, mutta myöhemmin katuu päätöstään. Angelon laulajan Kiriton mukaan yhtye pyrkii kertomaan albumillaan oman näkemyksensä siitä, mikä on ihmisyyden syvin olemus hyvine ja pahoine ominaispiirteineen.

Levy alkaa ensihetkistä asti mukaansatempaavalla A MONOLOGUE BY MEPHISTOlla, joka avaa levyn tarinaa Mefistofeles-paholaisen näkökulmasta. Kappale esittelee, mistä Angelossa on kyse: Kiriton omintakeisesta lauluäänestä, Karyun ja Girun voimakkaista kitarariffeistä ja mielenkiintoisista melodioista Kohtan bassotaituroinnilla ja Takeon rummuilla höystettynä, sekä pehmeiden ja kovien elementtien yhdistelystä säkeistöjen välillä.

Albumin nimikkoraita FAUST alkaa lyhyellä elektronisella osuudella, joka ei kerro mitään siitä, millainen kappale oikeasti on. Aloitus olisikin räjähtävämpi, jos kappale alkaisi suoraan Kiriton vahvasta lauluosuudesta. Kappale tuntuu luonnolliselta jatkumolta levyn ensimmäiselle raidalle, vaikka ei olekaan yhtä moniulotteinen ja mielenkiintoinen kuin A MONOLOGUE BY MEPHISTO. Albumin teeman mielessä pitäen kappaleen lyriikat kuvaavat tarinan aloitusasetelmaa Faustin näkökulmasta.

HYBRID CENTURY on virkistävä kahden ensimmäisen tykityskappaleen jälkeen. HYBRID CENTURY ei ole tyypillisintä Angelon tuotantoa, mutta lukeutuu ehdottomasti albumin vahvimpien kappaleiden joukkoon. HYBRID CENTURY on kappale, joka jää soimaan päähän – liekö englanninkielisten osuuksiensa johdosta – ja toimii taatusti myös livenä. Sen kertosäe on tanssittava ja mukavan lisän tuovat Karyun taustalauluosuudet. 

Heti THE SELECTED NEW AGEn alkuhetkistä voi kuulla, että kappale on Kiriton säveltämä, vaikka nykyään valtaosa Angelon kappaleista ovat Karyun käsialaa. THE SELECTED NEW AGE on kuin yhdistelmä vanhempaa Angeloa nykyisellä Karyun ja Girun tuomalla kitarataituroinnilla höystettynä. THE SELECTED NEW AGE ei ole yhtä helppo pala purtavaksi kuin levyn kolme aiempaa raitaa.

JIHAD on Giru-faneille harvinaista herkkua: se on nimittäin bändin kakkoskitaristin säveltämä. JIHAD on kappale, joka avautui vasta useamman kuuntelukerran jälkeen. Se ei ole levyn mieleenpainuvinta antia, mutta ansaitsee erityismaininnan miellyttävänä kokonaisuutena pehmeine melodioineen. Kontrastina kappaleen musiikilliselle annille lyriikat tarjoilevat Kiriton sielunmaailmaa syvällisemmällä tasolla, palaten samoihin häikäilemättömiin oikeudenmukaisuuden ja pahuuden teemoihin, joista Kirito on laulanut myös aiemmin.

Kiriton mukaan RITUAL kertoo 2010-luvun alun poliittisesta vallankumouksesta, arabien keväästä. Kirito yrittää kanavoida lyriikoissaan ihmisten tyytymättömyyden ja ahdistuksen tunteita. Karyu kuvailee kappaletta omana musiikillisena kokeilunaan, ja siltä se vaikuttaakin, sillä kappale on epätyypillinen Karyun sävellykseksi. RITUAL alkaa viidakkorumpumaisella lyömäsoitinintrolla ja se onkin kappaleen mieleenpainuvin yksityiskohta. Kappaleessa on useita kohtia, joissa olisi potentiaalia, mutta sille tasolle kappale jääkin, yltämättä levyn kärkiraitojen tasolle.

YAMANAI YUKI kuvailee hetkeä, jolloin Faust päättää hyväksyä Mefistofelen tarjouksen, vaikka tietää samalla uhraavansa sielunsa. Kirito kertoo samaistuvansa Faustin tunteisiin – kappaleen melankoliset lyriikat kertovat hänen menneisyydestään ja hetkistä, jolloin elämä on tuntunut lohduttomalta, vaikka kipinä jatkaa on kuitenkin aina löytynyt. YAMANAI YUKI on herkkä ja surumielinen balladi, joka paranee loppua kohti. Se on ladattu täyteen kipeitä tunteita, jotka kuulija voi kokea pelkästään musiikkia kuuntelemalla, vaikka ei tietäisi tarinaa sen takana. YAMANAI YUKI kuuluu ehdottomasti Angelon balladien parhaimmistoon.

Surumielisen YAMANAI YUKIn jälkeen BUTTERFLY EFFECT piristää iloisella melodiallaan. Karyu on kuvaillut kappaleen sotivan kaikkia musiikin teorioita vastaan, mikä käy kuulijalle selväksi siitä, että kappale on ennalta-arvaamaton ja vaikeakulkuinen. BUTTERFLY EFFECT on paikoittain tasapaksu tuotos, joka ei jää levyltä erityisesti mieleen.

Karyu kuvailee levyn toiseksi viimeistä kappaletta SCENEä albumin helpoimmin ymmärrettäväksi kappaleeksi. Kuuntelijana allekirjoitan tämän, valitettavasti kuitenkin siinä määrin, että SCENE tuntuu albumille istutetulta täytekappaleelta. Se ei tarjoa mitään uutta, enkä tunnistaisi kappaletta sen soidessa sekoituksella soittolistallani.

Kahden heikomman kappaleen jälkeen odotukset albumin viimeistä raitaa STOP THE TIME, YOU ARE BEAUTIFULia kohtaan ovat toiveikkaat. Levyn tarina päättyy kuten se alkoi, Mefistofelen näkökulmasta. Karyu on kertonut antaneensa kappaleeseen kaikkensa, ja vaikkei STOP THE TIME, YOU ARE BEAUTIFUL yllä hänen parhaiden sävellystensä tasolle, se on FAUSTin päätösraitana mainio. Koskettava kappale saa kuulijalleen onnellisen olon, joka nostattaa hymyn huulille. STOP THE TIME, YOU ARE BEAUTIFULin kaltaisen päätöskappaleen jälkeen levyyn ei voi olla kuin tyytyväinen.

Kokonaisuudessaan FAUST on juuri sitä, mitä fanit saattoivat odottaakin: taattua Angeloa. Levyn kolme ensimmäistä raitaa lupailivat Angelon tuotannon parhaimmistoa, mutta levyn loppumateriaali ei kuitenkaan yltänyt samalle tasolle. FAUST on levy, jota kestää kuunnella – vähintään siihen asti, että Angelo ennusmerkkien mukaan luultavasti julkaisee seuraavan kokopitkän albuminsa vuoden lopussa.