G.L.A.M.S haastattelussa Pariisissa – Mikaru: "Yritän löytää jokaisesta päivästä jotain uutta"

JaME tapasi Mikarun, G.L.A.M.Sin nokkamiehen, bändeineen Pariisin keskustassa viileänä lauantai-iltana 29.2. Jäsenet jutustelivat kanssamme uudesta TWILIGHT AFTER THE RAIN -albumista, Mikarun viimeisimmistä taiteellisista kokeiluista ja musiikin ymmärtämisestä laajana, yhtenäisenä kokonaisuutena.

Olette käyneet Ranskassa vuodesta 2014 lähtien joka vuosi, joten onko Ranska lähellä sydäntänne?

Mikaru: Kyllä, ehdottomasti. Olen jo jonkin aikaa palannut tänne vuosittain, maa on minulle rakas. Itse asiassa perustin G.L.A.M.Sin juuri Pariisissa, pidin taidenäyttelyn Montmartressa. Muistan fanit vuosien varrelta: kuinka he lauloivat mukanamme, heidän kasvonsa, heidän kannustuksensa esiintyessämme. On ilo tavata heidät joka vuosi.

Tetsuto: Rakastan ranskalaisia macaron-leivoksia!

Syu: Ranskalaiset viinit ja pihvit ovat suosikkejani.

Mikaru: Olin taivaassa syödessämme eilen Toursissa suussa sulavaa ranskalaista pihviä sienikastikkeessa! (nauraa)

Olette juuri ilmoittaneet julkaisevanne neljännen albuminne nimeltä TWILIGHT AFTER THE RAIN. Miten päädyitte tällaiseen nimeen? Liittyykö siihen jotain erityistä?

Mikaru: Oikeastaan päätin albumin nimen vasta kun kaikki oli valmista. Kuuntelin kaikki viisi kappaletta ja aloin miettiä, millaisia mielikuvia niihin liittyi. Mieleeni tuli kuva sateen jälkeisestä hämärästä: hetkestä, jolloin taivas muuttuu utuiseksi ja tummaksi sateen lakattua. Jotkut kappaleet ovat todella surullisia, jotkut meneviä eli kuin pilvien hopeareunuksia.

Mikä albuminne teema on, mikä innoitti teitä, mitä tunteita halusitte herättää?

Mikaru: Sitä ei ole helppoa sanoittaa, mutta pyrimme aina tuomaan pöytään jotain uutta... (epäröi)

Syu: Hän on ajatuksissaan!

Mikaru: Niin! Tällä albumilla kaikki kappaleet ovat erilaisia: on rockia, R&B:a, balladeja, jazzia. Jokainen kappale luo omanlaisensa maailman.

EVER-CHANGING-albuminne kappaleissa oli myös omanlaiset maailmansa.

Mikaru: Kyllä. Pyrimme laajentamaan musiikin käsitettä. En pidä musiikin kategorisoinnista esimerkiksi jazziin tai rockiin, koska se antaa vaikutelman, että musiikkimaailma on pieni, eikä se ole. Musiikki on yksi valtaisa kenttä ilman jaottelua. Päätän omat rajani albumeja tehdessä, enkä ajattele itseäni vain tietyntyyppisenä muusikkona.

Kertoisitko lisää mainitsemistasi rajoista?

Mikaru: Aina kun luon taidetta, yritän saada siitä täysin itseni näköistä. Sen on oltava vahvan persoonallista. Yritän muusikkona ylittää määritelmien – kuten metallin, hard rockin, japanilaisen rockin – asettamia rajoja, sillä ne ovat pelkkiä määritelmiä, sanoja, eikä niihin tarvitse takertua. Haluan koetella rajojani ja hypätä tuntemattomaan, vaikka se tarkoittaisi täydellisen suorituksen venyttämistä yli-inhimillisiin mittasuhteisiin. Tärkeintä on, että lopputulos vastaa sanomaa, jonka haluan välittää faneille, ja että se kuvastaa minua sellaisena kuin olen.

Edellisen albuminne nimi kuvasti hyvin sitä, millainen Mikaru on: muuntautuva, alati muuttuva. Olemme tavanneet jo useasti, ja joka kerralla näemme sinusta eri puolia. Oletko alati muuttuva?

Mikaru: Todellakin! Yritän löytää jokaisesta päivästä jotain uutta. Kappaleeni ovat kuin elokuvia: jokainen kappale on eri elokuva, jossa on erilainen johtoaihe, erilaiset puvut, vain ohjaaja on sama.

Muuntautumiskykysi on hätkähdyttävä! Näemme sinun esittävän musiikkivideoilla erilaisia hahmoja: androgyyniä vampyyrimäistä olentoa, jazz-esiintyjää, rocktähteä... mutta kuka on todellinen Mikaru?

Mikaru: En ole vielä löytänyt häntä! Löydätte hänet julkisen minäni takaa.

Syu: (Japaniksi) Jatka toki etsimistä! (nauraa)

Kun tapasimme muutama vuosi sitten, sanoit valinneesi kaunotaideprojektina aloittaneen G.L.A.M.Sin perustuspaikaksi Euroopan, koska ajattelit eurooppalaisten ehkä ymmärtävän sinua artistina eri tavalla kuin japanilaisten. Nyt kun olette esiintyneet ulkomailla useita vuosia, oletko yhä sitä mieltä? (toim. huom. Kaunotaiteilla tarkoitetaan taiteenlajeja, joilla pyritään puhtaasti esteettiseen lopputulokseen. Kaunotaidetta ovat muun muassa maalaustaide, kuvanveisto, arkkitehtuuri, runous ja musiikki.)

Mikaru: Itse asiassa minusta tuntuu, että valitsin Pariisin bändimme perustuspaikaksi yksinkertaisemmasta syystä: Pariisia pidetään taiteen kehtona, joten se oli luonnollinen valinta. Tuntuuko minusta yhä siltä, että eurooppalaiset suhtautuvat taiteeseeni eri lailla kuin japanilaiset? En ole varma. Ihmiset ymmärtävät sitä melko samalla tavalla, olivat he sitten japanilaisia tai eurooppalaisia. Mutta jos pidän toisen taidenäyttelyn, se tulee olemaan eurooppalaisessa galleriassa.

Tetsuto: Muusikon näkökulmasta japanilainen ja eurooppalainen yleisö eivät oikeastaan poikkea toisistaan. Molemmat ovat aluksi ujoja ja varautuneita, eivät oikein tiedä miten reagoisivat. Kun show jatkuu, fanit vapautuvat, heittäytyvät musiikin vietäviksi ja pääsevät tunnelmaan.

Yudai: Japanilaisilla on hieman erilainen käsitys musiikista: he kategorisoivat kaiken. Moni saattaa sanoa pitävänsä vain rockista, metallista, popista, visual keistä. Näen musiikin kokonaisuutena, se on vain musiikkia. Tässä suhteessa eurooppalaiset ovat avomielisempiä ja joustavampia.

Ei pidä unohtaa, että G.L.A.M.S on ennen kaikkea kaunotaideprojekti, joka laajenee musiikin ulkopuolelle. Vieläkö maalaat ja teet koruja, Mikaru?

Mikaru: Kyllä, totta kai. Kun perustin G.L.A.M.Sin, koin sen olevan kaunotaideprojekti. Pidin ensimmäisen näyttelyni täällä Pariisissa, ja esittelin itseni kuvataiteilijana. Laajensin kuitenkin taiteilijuuteni käsittämään myös korut ja taiteen. Maalaaminen on hyvin aikaa vievää. Viime vuonna pidin pienen kahdeksan maalauksen näyttelyn Hollannissa Dordrechtissa. Maalaan edelleen. Olen tosin viime aikoina jättänyt piirtämisen tauolle, sillä olen keskittynyt TWILIGHT AFTER THE RAIN -albumiimme, mutta palaan piirtämisen pariin heti kiertueemme päätyttyä.

Syu: Maalaaminen on hänelle todella tärkeää, mutta se vie aikaa, kuten korujen tekeminenkin, joka vaatii piirtämistä, kokeilua, luovan tilan. Ensin hän näki G.L.A.M.Sin kaunotaiteeseen suuntautuneena projektina, jonka tarina on todella mielenkiintoinen. Hänen mielestään maalaaminen, korut ja musiikki olivat kaikki erillisiä, mutta sitten hänestä tuntui paremmalta yhdistää musiikki ja kaunotaiteet.

Mikaru: Juuri niin. Haluan alkaa suunnitella uutta näyttelyä. Saatan palata pian Pariisiin esittelemään uusia töitäni!

Tule ihmeessä, lämpimästi tervetuloa takaisin! Haluaisitteko vielä lopuksi jättää viestin eurooppalaisille faneillenne?

Tetsuto: Hei, tässä Tetsuto, basisti. Olen todella iloinen siitä, että olette odottaneet näkevänne meidän esiintyvän Euroopassa. Odotan, että pääsen taas esiintymään täällä Pariisissa!

Yudai: Olen Yudai, kitaristi. Tämä uusi albumimme sisältää viisi uutta kappaletta, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia. Pyydän teitä kuuntelemaan albumimme, ja kiitos paljon!

Syu: Hei, tässä Syu, rumpali. Olen palannut Eurooppaan joka vuosi jo jonkin aikaa, ja se tuo elämääni joka kerta valtavasti iloa. Haluan palata tänne vielä useita kertoja. Tanssitaan ja bailataan tänä iltana yhdessä!

Mikaru: (Ranskaksi) Bonsoir Paris! Olen täällä taas, kiitos teidän. Pyydän teitä jättämään tänä iltana ikkunanne ja vaatteenne auki, jotta pääsen vuoteeseenne ja puremaan kaulaanne juodakseni vertanne. Odottakaahan minua…

JaME kiittää Mikarua, Syua, Tetsutoa ja kiertuepromoottori Uknightia tästä haastattelusta.