Kulttuuriartikkeli

JaME Suomen kirjavinkkaus vol. 9

11.04.2020 Kirjoittaja: Secu Copyeditor: Leonor

Yhdeksännessä osassa tutustutaan ikigain käsitteeseen.

Tässä sarjassa JaME Suomi esittelee ja antaa lukuvinkkejä japanilaisesta ja Japania käsittelevästä kirjallisuudesta, niin kotimaisista kuin käännetyistäkin teoksista, tieto- ja kaunokirjoista. Aiheet ja genret vaihtelevat julkaisuittain.

Mukavia lukuhetkiä!

Nimi: Löydä oma ikigai: japanilainen tie elämän voimaan Tekijä: Ken Mogi Kääntäjä: Katri Mäkinen Genre: elämäntaito, käännöskirjallisuus Kustantaja: Otava Julkaisuvuosi: 2018

Yksinkertaisimmillaan ikigaita kuvaa parhaiten sellaisten elämän pienten nautintojen löytäminen, määrittely ja arvostaminen, joilla on henkilölle itselleen merkitystä ja jotka auttavat pysymään elämän karikoissa sitkeänä ja lannistumattomana. Ikigai on liitetty pidempään, onnellisempaan ja tyytyväisempään elämään. Määritelmään mahtuvat myös arvot ja tunnearvo. Ikigai vastaa muun muassa tällaisiin kysymyksiin: Mitkä arvot ovat itselleni tärkeitä? Millaisista asioista nautin? Itselleni ikigai on esimerkiksi juuri tätä: kirjoittamista. Jotain sellaista, jota tekisin loppuelämäni ilmaiseksi ilman ulkopuolista tunnustusta ja titteleitä, sillä tekeminen itsessään tuottaa minulle iloa ja saa minut luottamaan huomiseen. Ikigaita voisi ajatella keskuksena tai ytimenä. Kuvitellaan hyrrä, joka pyörii ja välillä huojuu, mutta palautuu taas tasapainoon. Juuri tuo tasapainon hetki olisi ikigaita. Sanatarkasti ikigai määritellään ”elämisen syyksi”, elämän nautinnoksi ja merkitykseksi. Toisin sanoen ikigain avulla elämä koetaan tarpeeksi merkitykselliseksi, jotta se kannattaa elää.
Kirja on jaettu viiteen ikigain pilariin: pienesti aloittamiseen eli yksityiskohtiin tai perusteisiin, itsensä vapauttamiseen, harmoniaan ja kestävyyteen, pienistä asioista iloitsemiseen ja läsnä olemiseen tässä ja nyt. Käsitettä tarkastellaan eri näkökulmista jokaisessa luvussa ja esitellään näkökulmia havainnollistava elävän elämän esimerkkihenkilö, kuten Jiro Ono, kuuluisa keittiömestari, jonka sushiravintola on vailla vertaa. Ensin perehdytään siihen, että ikigai on esimerkiksi syy nousta aamulla sängystä. Aamu on monelle päivän luovinta aikaa, sillä aivot ovat yön aikana puhdistuneet eikä itsekritiikki ole vielä herännyt – siksi tämäkin teksti syntyi aamulla. Sitten tutustutaan termiin kodawari, joka liittyy pienesti aloittamiseen ja selittää, miksi Japanissa on monia yksityishenkilöiden pyörittämiä yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet yhteen tiettyyn asiaan, kuten ramen-keittoon. Kodawari on asenne, henkilökohtainen tekemisen ja ammattimaisuuden laatutaso, josta ei luisteta. Se on ylpeyttä omasta tekemisestä ja huomion kiinnittämistä pienen pieniin yksityiskohtiin. Oma kodawarini toivottavasti näkyy näiden kirjavinkkausten tasaisena tasona ja tuottaa kerta toisensa jälkeen lukijoille iloa. Mieleenpainuvin esimerkki tinkimättömästä ja intohimoisesta kodawarista on tähtikulhojen jäljennöksen yrittäminen. Myös kertomus tonnikalakauppias Fujitasta oli mielenkiintoinen: mies on valmis nousemaan aamuyöllä saadakseen kalatorilta laadullisesti parasta tonnikalaa ja kuvailee tonnikalan valintaa taiteeksi – valitseminen ja myöhemmin myyminen tuottavat hänelle valtavasti iloa. Japanissa osataan arvostaa ruokaa myös kuluttajan näkökulmasta, sillä muuten ei olisi Sembikiyan kaltaista ”hedelmien eliittiliigaa”, kauppaketjua, jossa jokainen tuote on lajinsa täydellisin, esteettisin ja maukkain yksilö – ja hinnat sen mukaiset. Hedelmiin liittyy hetkellisyys ja katoavaisuus, jotka taas liittyvät läsnäoloon ja hetkessä elämiseen, sillä mikään hetki ei koskaan toistu. Jokaista hetkeä tulisi vaalia. Ajattelutapa saa arkisetkin askareet tuntumaan miellyttäviltä ja innostavilta ja arvostamaan omistamiaan asioita, ihmisiä ympärillään ja ympäristöään.
Itsensä vapauttaminen liittyy läsnä olemiseen, ja tätä havainnollistavat paitsi Eihei-jin temppelin oppilaiden kokemukset sekä runsas onomatopoeesia (äänisymbolismi), jossa on kyse aistinautinnoista ja niiden moninaisuudelle herkistymisestä. Itsensä vapauttamisesta on kyse myös flow-tilassa, jolloin on niin uppoutunut tekemiseensä, että kaikki muu ympäriltä katoaa. Flow-kokemuksen ehkä osuvin japanilainen esimerkki on Hayao Miyazaki, animaation suurmestari. Toinen vaikuttava flow’n henkilöitymä on Akio Watanabe, tunnetun Est!-baarin omistaja.
Harmonia ja kestävyys pysyvät, kun muistetaan varautuneisuus ja itsehillintä sekä sopusointu muiden ihmisten kanssa. Tekojen pitäisi olla sosiaalisesti kestäviä. Japanilaisten suhde luontoon on sekin mainitsemisen arvoinen. Esimerkkeinä toimivat Isen pyhäkkö ja Meiji-pyhäkkö.

Lopuksi käsitellään elämän tarkoituksen löytämistä ja pieniä onnen ja ilon hetkiä sumopainin, massavoimistelun, vapaa-ajan harrastuneisuuden ja itsensä hyväksymisen kautta.

Nimi: Ikigai: pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain Tekijä: Héctor García & Francesc Miralles Kääntäjä: Satu Ekman Genre: elämäntaito, käännöskirjallisuus Kustantaja: Gummerus Julkaisuvuosi: 2017

Nyt kun tiedämme, mistä ikigaissa on kyse, voimme tutustua tarkemmin siihen, miten se ilmenee käytännössä. Tässä kirjassa kirjoittajat menivät selvittämään asiaa Okinawalle pienelle Ogimin paikkakunnalle, jota kutsutaan myös satavuotiaiden kyläksi. Eikä syyttä, sillä siellä elää maailman vanhimpia ihmisiä – vieläpä täysin onnellisesti ja vetreinä.
Kirjan pari ensimmäistä lukua voi halutessaan hypätä yli, jos on jo lukenut edellä vinkatun kirjan, sillä flow-tilasta, harrastuneisuudesta, elämän tarkoituksen löytämisestä ja ikigain käsitteestä puhutaan paljon. Sitten päästään itse asiaan, eli miksi Ogimissa eletään niin pitkään. Asukkaat mainitsivat haastatteluissa muun muassa nämä syyt: murehtimatta oleminen, hyvät rutiinit, ystävyyssuhteiden vaaliminen, kiireetön elämäntapa, optimismi, kiitollisuus, hymyily ja liikkeellä pysyminen. Yhteisöllisyys on Ogimissa erittäin tärkeää: monet kuuluvat erilaisiin kerhoihin tai vähintään tervehtivät naapureita päivittäin, mutta ruokavaliollakin on merkitystä. Kylän asukkaat syövät vähemmän suolaa ja saavat päivässä vähemmän kaloreita kuin japanilaiset keskimäärin, sokeria ei käytetä juurikaan, ruoka on monipuolista ja kasvispainotteista ja koostuu usein osittain oman puutarhan antimista. Ruoka-annokset ovat tavallista pienempiä, mistä juontaa termi hara hachi bu eli asukkaat syövät niin, että täyttävät vatsastaan vain 80 %. Ruokavalio sisältää lukuisia luonnollisia antioksidantin lähteitä, kuten tofu, miso, nori-levä, porkkana, kaali, paprika, soijapavut ja -idut sekä sanpicha-tee. Pääraaka-aine on vilja.
Ogimin kylän asukkaat harrastavat kevyttä liikuntaa, joka pitää vetreänä. He kalastavat, hoitavat puutarhaa, harjoittavat taijia, meditoivat, joogaavat tai voimistelevat aamuisin radio-ohjelman tahdissa (radio taiso) tai ihan vain nousevat tuolilta. Viimeiseksi käsitellään resilienssiä, wabi-sabia ja lyhyiden ohimenevien hetkien vaalimista.

MAINOS