Elävässä virrassa: Yukueshirezutsurezuren jäähyväiskonsertti

Kuten tarkkaavaisimmat lukijat lienevät huomanneet, päätti maanmainio idoliryhmä Yukueshirezutsurezure maallisen taipaleensa kauan odotetun vuoden 2021 alkajaisiksi. Ei mikään hienoin mahdollinen aloitus vuodelle, jolle koronavuoden 2020 seuraajana on ladattu paljon kovia odotuksia. No, leikki sikseen. Kaikessa vakavuudessa ja myönteisellä mielialalla voidaan todeta, että siinä missä koronakriisi ehkä sulki rajat kansainväliseltä keikkareissailulta, avasi se yhtä lailla ovet nykyteknologian hämmästyttävään hyödyntämiseen musiikkialalla.

Puhun tietysti livestreameistä eli elävän musiikin virtaamisesta suorana lähetyksenä halki kyberavaruuden, reaaliajassa lavalta suoraan kotimikrojemme ruuduille – mihin tahansa maailman kolkkaan, missä yhteydet vain pelittävät. Tämä jos mikä on ollut monelle kaukomaiden musiikin ystävälle varmasti ainakin jonkinlainen lohdutus kaiken kurjuuden keskellä. Lisäksi niille, joilla ei yleisesti ole varaa tai mielihaluja matkustella ulkomaille tuntemattomien kellarisuosikkiensa perässä, on avautunut ainutlaatuinen tilaisuus osallistua mertentakaisiin live-elämyksiin edes ruudun välityksellä. Tai näin ainakin Japanin indie-idolimaailmassa. Täytyy myöntää, etten ole kovin hyvin perillä siitä, kuinka paljon indie-bändit Japanissa tai muualla maailmassa ovat hyödyntäneet tätä hienoa mahdollisuutta pitää ovet auki kansainvälisille faneilleen.

Myönnettäköön samaan hengenvetoon, etten ole mikään livestreamien suuri kuluttaja. Syitä on monia. Ensinnäkin Japanista streamattavat keikat ajoittuvat yleensä Suomen kannalta hieman huonoon kellonaikaan, jonnekin aamu- ja keskipäivän tietämille, jolloin keskiverto arki-ihminen yleensä tekee jotain muuta kuin istuu ruudun ääressä nauttimassa vapaa-ajan kulttuuririennoista. Toisekseen, ainakin kaltaiselleni luddiitille, on todella vaikea pitää kiinni aikatauluista kotiovien sisäpuolella. ”Yhdeksältä rautatieasemalla”, ja olen täsmällinen kuin aamuaurinko. ”Yhdeksältä Youtubessa”, ja voitte olla varmoja, että unohdun laittamaan ruokaa, lukemaan kirjaa, kirjoittamaan japanilaisesta musiikista tai jopa pakenemaan Youtubea ulkoilman raikkauteen.

Kolmanneksi: en ole vieläkään aivan täysin sisäistänyt, miten livestreamin katsominen eroaa live-DVD:n katsomisesta, muuten kuin että sen joutuu tekemään epäkäytännölliseen aikaan ja että laatutekniset asiat eivät ole yhtä viimeisteltyjä. Tietysti suora lähetys on aina suora lähetys, mutta... Väittäisin silti, että jatkumolla keikkapaikan jännityksestä kotisohvalla röhnöttämisen rentoon arkisuuteen livestreamin katsominen sijoittuu 80–90 %:sti kotisohvan puolelle. Eli vaikka samanaikaisuus esityksen tapahtumisen ja sen seuraamisen välillä toteutuukin, uskon yhäti samanpaikkaisuuden olevan keikkakokemuksessa se ratkaiseva tekijä. Se, että hengittää artistin ja muun yleisön kanssa samoja mikrobeja ja hikoilee yhdessä, on edelleen tärkeää musiikin elämisen kannalta. Siispä on ainakin tämän asian osalta viruksille myönnettävä: olette iskeneet arkaan paikkaan.

Kuten kuitenkin lie jo pantu merkille, olen viime aikoina käsitellyt huolella yllä mainitun Yukueshirezutsurezuren lopettamiseen liittyvää syvää harmistusta, suoranaista keljutusta. Ja koskapa ryhmän jäähyväiskeikka striimeineen ajoittui sopivasti vuodenvaihteen lomille, oli luonteva päätös hypätä tähän eläväksi kutsuttuun kybervirtaan ja kokeilla, miltä livestream-kokemus tuntuu. Seurasi silmät avaava matka nykyajan ytimeen.

Yukueshirezutsurezuren viimeinen esiintyminen alkoi Shibuyan Club Quattrolla 2. tammikuuta 2021 kello 17.30 Japanin aikaa eli 10.30 Suomen aikaa. Eipä siis muuta kuin aamukahvin-raikkaana (ja tuoreet lumikinokset ikkunasta kimmeltäen) tietokoneen ääreen joraamaan. Youtube-keikkasivulle oli kerääntynyt ennen keikkaa nelisensataa katsojaa, joiden määrä keikan aikana kasvoi yli viidensadan. Live-chatin kommentikentässä nähtiin maltillista keskustelua japaniksi ja englanniksi sekä yksi tervehdys venäjäksi. Ennen keikan alkua suosituin repliikki tsätissä oli Itterasshai, ”Hyvää matkaa, onni myötä”, vastauksena Tsurezuren vakituiseen keikanaloitusfraasiin Ittekimasu, ”Nyt lähtee!”. Tällä kertaa japanin kielen jokapäiväisissä hyvästely- ja tervehdysfraaseissa oli tietysti kaikkien tiedostama, haikea lopullisuuden tuntu.

Hieman yllättäen artistin saapumista odotellessa oli tiettyä tosikeikkatilanteen jännitystä kotiruudunkin ääressä. Varsinkin kun ilmoitettu aikataulu ei täysin pitänytkään, vaan ruudun aukeneminen kesti viitisen minuuttia ilmoitettua kauemmin. Kotikoneella seuratessa ylimääräisenä huolenaiheena tietysti on: ”Mitä jos teknisten ongelmien vuoksi lähetyksessä onkin jotain vikaa?” Keikan aikana eräs avulias japanilaisfani jopa neuvoi tsätissä, mitä kannattaa tehdä, jos keikan toistossa ilmenee ongelmia: päivittäkää sivua rauhassa, livelähetyksessä voi hyvinkin sattua pieniä katkoksia.

Keikan aikana pyörivä live-chat lie muuten yksi livestreamien ominaisimpia piirteitä. On vaikea päättää, pitääkö sitä ystävänä vai vihollisena. Yhtäältä siellä jaetaan hyödyllistä tietoa, kuten settilistaa, ja käydään kevyttä keskustelua biiseistä tai esityksen yksityiskohdista. Toisaalta hymiöt ja muu älämölö vievät turhaan huomiota siitä ruudusta, johon katse kai olisi tarkoitus kohdistaa eli esityksestä. Täytyy kuitenkin muistaa, että omat häiriönsä kuuluu myös tosikeikkatilanteeseen. Erotuksena kaiketi vain se, että tsätin saa halutessaan laitettua pois päältä, mutta keikkapaikkojen kännihuutelijoita ei. Asian voi tosin nähdä myös siltä kannalta, että live-chatin kesy hymiösaaste ei muodosta tarpeeksi raivokasta häiriötä kunnon ”keikkaelämykselle”. Esityksen analyyttinen ruudulta seuraaminenhan on tavallaan juuri sitä DVD:n katselua, jonka ei olisi tarkoituskaan vastata tosikeikkakokemusta. Pogoaminen, huutaminen, moshpitit, päihtymys, transsi, euforia... siinä lista ”häiriötekijöitä”, jotka ovat osa aitoa keikkakokemusta. Niihin verrattuna kiroileminen sille, että antoi huomionsa kiinnittyä hetkeksi jonkun tuntemattoman ”:D:D:D:D”-fiilistelyyn, tuntuu aikamoisen lattealta. Enää kai puuttuisi, että live-chattiin voisi postata selfieitä kotikoneen ääreltä ja niin olisi muuri somettamisen ja keikoilla käynninkin välillä murrettu.

No niin. Noin kello 10.35 Suomen aikaa Tsurezure siis ilmestyi lavalle, heijastui reaaliaikaisena kuvana näytöille ympäri maailman, lausui ”Ittekimasu” ja painoi menemään. Lavalla oli idolinelikon lisäksi rumpalista, basistista ja kitaristista koostuva bändi. Jostain syystä ryhmän musiikkiin olennaisesti kuuluvat koskettimet toistettiin tällä kertaa nauhalta. Setin ensimmäinen kappale oli debyyttialbumi Post katastrophen videosinkku Six Fall Roar. Settilistaa tsätissä aktiivisesti päivittänyt japanilaisfani tiesi tosin kertoa, että kyseessä on pikemminkin kappaleen uusintaversio Nine Fall Roar. Sävellys on yhtä kaikki oleellisilta osiltaan sama: tehokkaaseen synariffiin pohjautuva melodinen nykymetallijyrä, jossa ryhmän jäsenet pääsevät verryttelemään äänihuuliaan karheilla tuskankirkunoilla. Studio-olosuhteissa räkäisiä huutoja on helppo kaunistella taajuuksia korostamalla ja säröä lisäämällä. Livenä moinen taas on astetta hankalempaa, mutta Tsurezure-nelikko hoisi hommansa kiitettävästi. Huutolauluissa oli livenäkin raakuutta ja potkua, mutta melodiset osuudet soivat yhtä lailla kauniisti ja puhtaasti. Työnjako Meiyuimein keskirekisterin karjunnan, Takari Takaran matalamman murinan ja Kotetsun pistävän kiljunnan välillä toimi läpi keikan mainiosti.

Settilista jatkui liudalla ryhmän suosittuja sinkkubiisejä, joiden sekaan oli ripoteltu varovaisesti muutamia yllättävämpiä valintoja, kuten synkeän-dramaattinen Shiro to kuro to uso tai varhainen teknoballadi Shinjuku Cinema Connection. Itse ryhmän jäsenet olivat, kaiketi kuten tavallista, valtavan energisiä ja vapautuneita. Minkäänlaista viimeisen keikan haikeutta tai painavaa juhlavuuden tuntua ei ollut ilmassa, ei ainakaan minun huoneessani. Koko keikan aikana kuultiin yksi lyhyt spiikki, jossa toivotettiin hyvää iltaa ja esiteltiin ryhmän nimi. Muutoin kokonaista 20 kappaletta käsittänyt settilista runnottiin läpi työteliäällä tarmolla, vakuuttavalla muttei kuitenkaan tylsistyneellä rutiinilla. Taustabändi pysyi roolinsa mukaisesti huomaamattomana taustalla lukuun ottamatta Grotesque promise and I really hate men kitarasooloa, jossa kitaristi sentään uskaltautui lavan eteen hieman revittelemään. Tällaisia hetkiä kaipaisi enemmänkin idoli- ja bändimaailman turhia raja-aitoja rikkomaan.

On paljon esimerkkejä niin idoli- kuin bändipiireistäkin, joissa jäähyväisistä otetaan kaikki mahdollinen tunteilupotentiaali irti. Eihän käy kiistäminen, etteikö tilanne olisi herkullinen kyynelkanavia kutittelevaan herkistelyyn, siis voimakkaisiin yhteisiin tunne-elämyksiin. Etenkin emotionaalisuudestaan tunnetulta Tsurezurelta olisi odottanut jotain tällaista. Vaan ainakaan meille livestreamin seuraajille ei kitkeränsuloisia jäähyväispuheita poskille vierähtelevine kyyneleineen tarjottu. 20 biisiä runnottuaan ryhmä poistui lavalta ja streami sulkeutui tylysti. ”Kiitos katsomisesta”, tiedotti hengetön ruutu. Kiitos, kiitos. Kenellehän tässä oikein huutaisi encorea, kun live-chattikin on jo mennyt pois päältä? Olo oli ehkä vähän samalla lailla tyhjä kuin erinomaisen elokuvan tai sarjan, etenkin semmoisen jossa on kiusoittelevasti töksähtävä loppu, katsomisen jälkeen. Mitäs sitä nyt oikein tekisi? Kellokin on vasta vähän yli 12 päivällä! (Heräsi myös haja-ajatus järjestyksenvalvojain ammattikunnalle: ei varmaan ollut helpoin vuosi työllistymisen kannalta.)

Oma henkilökohtainen epäilykseni on, että keikan encore kiihkeine tunteiluineen soitettiin, mutta jaettiin ainoastaan paikalle päässeiden kanssa. Näin voi päätellä esimerkiksi siitä, että viimeisimmän albumin paradox soarin kappaleita oli settilistassa ainoastaan neljä. Videosinkut Odd Eye ja ssixth jäivät esimerkiksi kokonaan kuulematta ja monia muitakin varmasti erinomaisia livebiisejä jäi albumilta väliin. Olisi sangen outoa, jos ne olisi kokonaan jätetty viimeisen keikan setistä. Asialla on kuitenkaan turha spekuloida tässä sen enempää. Semminkin kun oikea vastaus saattaa kevään mittaan vielä paljastua meille kaikille. Pian keikan jälkeen ilmoitettiin nimittäin ryhmän Twitter-kanavalla, että keikasta julkaistaisiin kevään aikana myös DVD. Mikäli encore soitettiin, toivotaan siis, että siitä saataisiin sitten vähintään DVD:llä nauttia täysin rinnoin (ja nyyhkiä kotisohvilla).

Yleisesti ottaen tunnelmat livestreamin jälkeen olivat hämmentyneet. Ehkä aikamme teknologiaan paremmin kotiutuneille asia on itsestäänselvä, mutta itselleni ainakin on suuri hämmästys, miten korkealla laadulla keikan pystyy noin vain välittämään suorana lähetyksenä maailmalle. Livenä leikattu multikamerakuvaus on kuin DVD:tä katselisi eikä kotikuulokkeista virtaavan äänen laadussa ole valittamista. Toki soundi on hieman karkea kuin nyt livelevyllä konsanaan, mutta ainakaan tämän keikan miksauksessa ei ollut juuri valittamista. Päin vastoin miksaus oli jopa selkeämpi ja tukevampi kuin joillain saman ryhmän Youtube-kanavalla julkaistuilla virallisilla (ja kaikessa rauhassa editoiduilla) livevideoilla. Tämä antaa tietysti aihetta odottaa innolla laadukasta DVD-julkaisua.

Olin myös hieman yllättynyt siitä, että paikoin streamia katsoessa kulki käsivarsia pitkin aivan oikeita kylmiä väreitä ja selkään kerääntyi muutama kostea hikipisara. Jollain tapaa tietoisuus soiton reaaliaikaisuudesta, keikan tapahtumisesta tässä ja nyt koneella istuessani ja monitorista sitä valvoessani, on lopulta aika voimakas. Jos jotain, tämä osoittaa elävän musiikin hämmästyttävää voimaa. Selvästi tuo suuri energia on niin ylitsepursuava, että siitä pystyy siirtämään pisaroita kyberavaruudenkin välityksellä. Siitäkin huolimatta täytyy korostaa, että se, mitä livestream pisaroi, on vain pieni murto-osa siitä mahtavasta putouksesta, joka keikkapaikalla pärskähtelee artistin ja yleisön välisessä elävässä vuorovaikutuksessa. En henkilökohtaisesti tunne edelleenkään kovin suurta motivaatiota ehtiä edes suosikkiartistieni reaaliaikaisiin Youtube-tapahtumiin. Siitä huolimatta olen aina innokas lähtemään parinkin tunnin bussimatkan päähän katsomaan jotain täysin tuntematonta bändiä paikan päälle. Vai onko kyseessä vain tai joiltain osin pelkkä tottumus?

Näistä henkilökohtaisista tuntemuksista välittämättä on livestream joka tapauksessa hieno keksintö, jota toivottavasti hyödynnetään musiikin kansainvälisessä levityksessä vielä muulloinkin kuin pandemia-aikoina. Eritoten tällaisten ainutlaatuisien tapausten, kuten jäähyväiskonserttien, jakamiseen ei ole mitään syytä olla hyödyntämättä aikamme teknologian suomia hienoja mahdollisuuksia.

Konsertin settilista:

1. Nine Fall Roar
2. MISS SINS
3. Shiro to kuro to uso
4. Ideology
5. Yukueshirezutsurezure
6. Nietzsche to no gikyoku
7. Wareware
8. Shinjuku Cinema Connection
9. REDERA
10. the End of...
11. Ways to die
12. Tsurezure sanka
13. Phantom Kiss
14. Paradise Lost
15. Wish/
16. howling hollow
17. Grotesque promise and I really hate me
18. Loud Asymmetry
19. Post Catastrophe
20. Doppelgänger