MIYAVI - IMAGINARY

MIYAVI julkaisi syyskuussa 40-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi uuden albumin Imaginary. Levy ei tarjoa artistin viime vuosien julkaisuja kuunnelleelle oikeastaan mitään uutta. Oikeammin levy on aika hämmentävä kokemus: se sisältää kaksi cover-biisiä, yhden uudelleenäänitetyn vanhan hitin ja kasan ihan kuunneltavaa tanssipoppia.

Levyn aloituskaksikko New Gravity ja Kimbran feattauksella varustettu Imaginary ovat molemmat hittiainesta. Ensimmäinen kaksikosta on nopeatempoinen kaahausralli, jonka kertosäe jää helposti päähän. Toinen taas on vain hieman hillitympi kappale, jossa parasta on tarttuva kitaramelodia. Kimbra on useimmille tuttu lähinnä Gotyen megahitistä Somebody That I Used to Know.

Aloituskaksikon jälkeen albumi menee huomattavasti yhdentekevämpään suuntaan. Warriorista jää parhaiten mieleen aivan liian kovalle miksattu kopiseva bassorumpu. Nirvanan Smells Like Teen Spirit -klassikon sovitus taas lähinnä vaivaannuttaa riisuessaan kaiken alkuperäisen kappaleen tunteen pois. Tarkoitus on ollut hyvä, kappaleen kuvitteleminen täysin modernina versiona, mutta sovitus tuntuu jäävän vajavaiseksi.

Toinen levyn coveri Youth of the Nation on vielä surullisempi tapaus. Upea teiniangstia huokuva nu-metal-klassikko on sovitettu unettavaksi balladiksi, jota ei tee mieli edes kuunnella. Keikoilla MIYAVI on soittanut kappaletta erilaisena versiona, joka toimi huomattavasti paremmin.

Sen sijaan levyn kohokohtia on kpop-artisti Kang Danielin kanssa tulkittu Hush Hush. Se on tyylitajuinen ja seksikäs kappale, joka tuntuu kumartavan sekä MIYAVIn aiempaan uraan simppelillä riffittelyllään että kpopin monipuolisiin sovituksiin.

Levy tiivistyy viimeiseen kappaleeseensa Super Heroon. Alun perin What's My Name -albumilla julkaistu upea kappale on modernisoitu artistin nykyiseen elektroniseen tyyliin sopivaksi. Se on laulettu alkuperäistä paremmin, mutta samalla raaka energia ja tunteikkuus ovat vaipuneet taka-alalle. Vaikka uusi sovitus ei tunnukaan kovin persoonalliselta, sävellys erottuu muista levyn originaalikappaleista edukseen. On hieman surullista, että 10 vuotta vanha kappale nousee levyn parhaaksi hetkeksi.

Imaginarya kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta, että MIYAVI on jumittunut tyylissään paikoilleen. Ennen niin monipuolinen ja uudistuva artisti kuvittelee vanhaa musiikkia toisenlaisena ja toistaa elektronisen poppinsa maneereja julkaisusta toiseen. Muutama hyvä kappale ei riitä mitenkään kannattelemaan albumia.

MIYAVIsta on tullut jrockin Elastinen, joka vierailee viihdeohjelmissa ja korostaa haastatteluissaan positiivista tulevaisuutta. Seuraavan julkaisun antaminen täysin erihenkisen tuottajan käsiin voisi terävöittää paikoilleen jumittunutta artistia. Jos ilmiömäisistä kitarataidoistaan tunnetuksi nousseella artistilla edes kitarariffit eivät jaksa kiinnostaa, uudistumisen tarve tuntuu kriittiseltä.