Jututimme SHIHORIa vastikään viime kesänä FIRE-singlen julkaisun aikoihin, mutta sittemmin häneltä on valmistunut täysipituinen albumi MUTATION.
Lisäksi SHIHORIlla oli paljon muutakin uutta kerrottavaa elämänkäänteistään, urastaan ja luomisprosesseistaan. Tässä ennen vuodenvaihdetta tehdyssä haastattelussa perehdymme tarkemmin levyn muihin lauluihin ja kuulemme SHIHORIlta, millaisia
haasteita hän kohtasi albumia työstäessään ja Yhdysvalloissa asumiseen totutellessaan.
Onnittelut albumijulkaisusta! Miltä nyt tuntuu, kun sait tämän projektin päätökseensä?
SHIHORI: Kiitos! Olen niin onnessani tämän ensimmäisen albumini valmistumisesta, sillä se on vuonna 2018 alkaneen Amerikan-seikkailuni ensimmäisen luvun viimeinen suuri askel! Olen tämän saavuttamiseksi käynyt läpi niin paljon rankkoja asioita,
mukaan lukien vaikeudet ihan vain englannin kielen ja amerikkalaisen kulttuurin kanssa.
Etenkin huomioon ottaen sen, että yhdessä vaiheessa menetin itseluottamukseni ja olin lähestulkoon valmis luopumaan urastani muusikkona, mitä ei ollut tapahtunut koskaan aiemmin. Olen tyytyväinen ollessani tässä pisteessä, jossa nyt olen.
Onko sinulla vielä ollut mahdollisuutta esittää uusia kappaleita livenä?
SHIHORI: Johtokappale Under the Skinin olen esittänyt soolokeikoillani ja coneissa.
Kertoisitko MUTATION-nimen merkityksestä?
SHIHORI: Olin viettänyt urastani 15 vuotta J-pop-teollisuudessa, joten ajattelin ettei niitä kokemuksia olisi kovinkaan vaikeaa siirtää amerikkalaiseen versioon minusta. Olin kuitenkin aivan väärässä. Tarvitsin valtavan muodonmuutoksen identiteettini
perusteista alkaen. Kulttuurilliset eroavaisuudet Japanin ja Yhdysvaltojen välillä olivat niin isot.
Jouduin siis aluksi kulkemaan tuskallista tietä – kieltämään kaikki ne tavanomaiset käsitykset, jotka olin kotimaassani oppinut. Lopputuloksena päädyin kokemaan dynaamisen "mutaation" pelkän muodonmuutoksen sijaan. Tuntui kuin olisin muuntunut
aivan eri olennoksi. Jouduin myös määrittelemään itseni uudelleen; tuhoamaan vanhan minäni ja jälleenrakentamaan nykyisen todellisen minäni, mikä olikin hyvin jännittävä matka!
Tiellä uuteen seikkailuuni kohtasin mahtavia luovan alan tekijöitä ja voitte kuulla, miten musiikkini on sen ansiosta mutatoitunut. Puolet Amerikassa viettämästäni elämästä on ollut pandemia-aikaa, joten lisäsin mukaan rasismin vastaisuutta käsittelevän
Under the Skin -laulun ja nimesin albumin MUTATIONiksi usein eri merkityksin.
Albumi kuvastaa tämänhetkistä tilaani, jossa olen juuri "mutatoimassa" itseäni.
Muutit hiljattain New Yorkista Los Angelesiin. Mikä innoitti sinut tähän muutokseen, ja miten olet sopeutunut uuden kaupungin arkeen?
SHIHORI: Olin itse asiassa jo ennen Yhdysvaltoihin saapumistani suunnitellut muuttavani Los Angelesiin, kunhan ensin asuisin 3-4 vuotta New Yorkissa. Rakastan New Yorkia ja newyorkilaisia, mutta huomasin siellä olevan kovin vähän pop-artisteja
verrattaessa R&B-, hiphop- tai jazz-muusikoihin, ja lähes kaikki musiikkituottajat, joiden kanssa työskentelin netin kautta, olivat Los Angelesissa! Sain myös tietää Los Angelesissa olevan anime- ja pelimusiikkiteollisuutta, eli amerikkalaiset versiot
siitä, mitä tein Japanissa vuosien ajan.
Toinen iso sysäys tuli siitä, kun olin pandemiatilanteen keskellä lopen kyllästynyt asumaan korkeiden rakennusten ja hektisen kuhinan ympäröimässä huoneessa ilman auringonvaloa. Terveempi elinympäristö oli todella tarpeen!
Auringonvaloa! Avara taivas! Hyvät säät! Olen nyt erittäin tyytyväinen kirkkaaseen ja rentouttavaan huoneeseeni LA:ssa!
Olet maininnut ihmisten usein kommentoivan kaikkien sävellystesi kuulostavan animetunnareilta, poikkeuksena laulu Soul Trip. Koetko, että yrittäisit joskus tietoisesti poistaa "animehenkisyyttä" soundistasi vai syntyvätkö tällaiset laulut nyt luonnostaan Yhdysvalloissa asumisen ja työskentelemisen tuloksena?
SHIHORI: Alun perin tykkäsin luoda kaikentyyppisiä lauluja genrerajoja rikkoen (mikä juontuu klassisesta taustastani), jotten jähmettyisi tiettyihin genreihin, ja animehenkisestä tyylistä kehittyi yksi ainutlaatuisista puolistani. En siis usko,
että minun täytyisi poistaa tätä sävyä, mutta samanaikaisesti haluaisin myös haastaa itseni jollakin sellaisella, mitä en ole koskaan ennen kokeillut.
Soul Trip ilmaantui päähäni luonnostaan ja rakastan sitä laulua, sillä se avasi minulle uusia mahdollisuuksia!
Olet kertonut kokeneesi huomattavaa kulttuurishokkia siitä, kuinka paljon musiikin tuottaminen Yhdysvalloissa eroaa Japanin käytännöistä. Mihin seikkoihin musiikin luomisessa Yhdysvalloissa sinun oli vaikeinta sopeutua kielimuurin ohella?
SHIHORI: Itselleni vaikein asia sopeutua oli ehdottomasti amerikkalaisten muusikoiden tapa luoda lauluja yhdessä. Musiikkituottajat tai lauluntekijät ja top-linerit (sanoittajat) toteuttavat luomissessiot Amerikassa yhtäaikaisesti, Japanissa en
koskaan kokenut sellaista. (Vaikka jotkut ovatkin niin tehneet.) Etenkin animemusiikkiteollisuudessa oma osuus tehdään erikseen silloinkin, kun lauluja kirjoitetaan muiden kanssa: tiedostoja lähetetään toinen toiselle ja viimeistellään valmiiksi.
Ja minä tykkäsin tehdä oman osuuteni (laulun ja sanoitukset) valmiiksi itsekseni ja pyytää sovittajaa viimeistelemään sen. Laulujen tekeminen yhdessä jonkun toisen kanssa tuntui alkuun stressaavalta ja se hermostutti minua.
Mutta nykyään pidän lauluntekosessioistamme hyvän ystäväni Paytran kanssa – hän on New Yorkissa toimiva R&B-laulaja-lauluntekijä, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä viimeisen vuoden ajan.
Mainitsit TeddyLoidin remiksanneen Junglen sinulle tavattuasi hänet animeconissa Pittsburghissä. Millaista hänen kanssaan oli työskennellä ja mitä sanoisit hänen miksauksensa lisänneen kappaleeseen?
SHIHORI: Olimme me epäsuorasti tehneet aiemmin töitä yhdessä Momoiro Clover Z:n remix-albumin yhteydessä, sitä kautta minä häneen tutustuin. Ja oikein mieluusti tein hänen kanssaan yhteistyötä, sillä hän on hyvä länsimaisemmassa EDM-tyylissä.
Jungle on alun perin rockbändihenkinen biisi jazz- ja teatterivaikutteisin osuuksin, ja myös tavallaan hyvinkin japanilaistyylinen. Hän oli juuri oikea henkilö ymmärtämään, miten se tulisi muuntaa EDM-versioksi.
Hänellä on selkeät näkemykset ja rakastan sitä, miten hän suunnitteli sovituksen nostattamaan yleisön innostusta.
Your Song -kappaleen taustalla on hyvin liikuttava tarina ja esittelit sille hiljattain musiikkivideonkin. Kertoisitko lukijoillemme tästä laulusta?
SHIHORI: Alkuperäisesti loin sen kappaleen tehdessäni ensimmäistä kertaa yhteistyötä ONE PIECE -säveltäjä Kohei Tanakan kanssa. Sävelsimme laulun nimeltä Mugen Hoteishiki (kuunneltavissa myös Spotifyssa) auttamaan lasten itsemurhien
ehkäisemisessä. Hän suositteli minua tekemään myös vastauslaulun.
Your Song (eli "Kimi no Uta") oli se laulu.
Jouduin itse peruskoulussa kokemaan kamalaa kiusaamista ja ajattelin kostaa tekemällä itsemurhan. Mutta kun olin pyörittänyt päässäni erilaisia simulaatioita, tulin siihen johtopäätökseen, ettei se olisi kosto. Päätin olla tappamatta itseäni
ja ryhtyä sen sijaan laulajaksi ja levittää rakkauden sanomaa. Eikö se olisikin mitä siistein kosto, jos välittämäni sanoma pelastaisi joskus jonkun heistä?
Muistan sen päivän, kun kirjoitin tulevaisuuden minälle kirjeen, jossa kysyin: "Oletko nyt onnellinen? Toteutitko unelmasi?" ja tämä laulu on vastaus siihen kirjeeseen. Japanissa moni itki laulua kuunnellessaan ja halusin tuoda sen saataville
myös Yhdysvalloissa, joten tein siitä englanninkielisen version.
Viimeisin musiikkivideoni kuvaa tarinan hyvin suoraviivaisesti.
Your Songin sovitti Takayuki Negishi, joka on sovittanut tunnettuja animesarjakappaleita, kuten ONE PIECEsta tutut We Are!:n ja We Go!:n. Miten tämä yhteistyö järjestyi?
SHIHORI: Kohei Tanaka on tehnyt hänen kanssaan töitä jo pitkän aikaa, joten Kohei-sensei automaattisesti pyysi häntä sovittamaan kappaleen, samoin kuin Mugen Hoteishikin kohdalla. Voitte kuulla hänen sovituksensa olevan todella
mahtava!
Olemme kuulleet, että sinulta on tulossa musiikkivideo myös Under the Skinille. Kertoisitko hieman tämän laulun taustamerkityksestä ja siitä, miten se kääntyi videomuotoon?
SHIHORI: Viime vuoden koronasulun aikaan pohdiskelin, miten voisin osallistua Black Lives Matterin tai aasialaisiin kohdistuvien viharikosten vastaisen toiminnan kaltaiseen antirasismiliikehdintään, ja sitten kirjoitin tämän laulun.
Minun on ollut hyvin vaikea ymmärtää, miksi jotkut syrjivät ulkonäöltään erilaisia ihmisiä tai niitä, jotka ovat syntyneet muissa maissa. Olemme kaikki vain ihmisiä, meidät määrittää se millainen sielumme on, ei ulkonäkö.
Ja se, että jotkut luulevat ihonvärinsä vuoksi olevan muita parempia vaikuttaa kovin kiusalliselta, sillä se saa heidät näyttämään henkisesti hyvin epäkypsiltä.
Sellaiset ihmiset eivät pelkästään häiriköi niitä erilaisia ihmisiä vaan myös omia sielujaan (omasta mielestäni). Heillä vaikuttaa olevan tarve halveksia toisia tunteakseen oman olonsa hyväksi, koska ilman asemaansa he kokevat itsensä niin pieniksi.
Kaikki tämä aggressio kumpuaa rakkauden puutteesta. Joten ehdotan meistä jokaisen osaltaan levittävän lisää rakkautta.
Laulun video tulee kuvastamaan askeleiden ottoa kohti parempaa maailmaa sekä eroavaisuuksien ja oman sielun hyväksymistä. Se animoidaan tietokonegrafiikkatyylillä, jota kokeilin nyt ensimmäistä kertaa.
Oli kiintoisaa kuulla Perfect Imperfectionin syntyneen koronasulkujen aikaan, sillä monen on sanottu tulleen ZOOM-tapaamisten myötä aiempaa itsetietoisemmaksi, koska ovat jatkuvasti nähneet omat kasvonsa ruudulla. Koetko koronaviruspandemian saaneen sinut pohtimaan omaa itsekuvaasi?
SHIHORI: Ajoitus oli ihan sattumankauppaa. Kirjoitin laulun juuri ennen pandemiaa, se oli sitä aikaa jolloin menetin itsetuntoni kokonaan. Sitten aloin toipua ja löytää itseni uudelleen, joten sinä vuonna jatkoin itsemyötätuntoa käsittelevien raitojen
julkaisemista.
Mutta se täsmäsi kyllä täydellisesti pandemia-aikaan. Siitä oli apua: minulla oli tarpeeksi aikaa perehtyä uuteen itseeni ja kehittyä koko muun maailman ollessa pysähdyksissä. Suoritin verkkokursseja Alexander-tekniikasta ja baletista, ja lopulta
sain elämänsuuntani muutettua, mitä olin yrittänyt jo vuosien ajan.
Alkutilanne oli "älä lopeta niin kauan kuin henki pihisee, älä koskaan pakene, jatka taistelemista" ja "ole täydellinen" ja lopulta sitten "nauti vain elämän jokaisesta puolesta, ota rennosti, lepää välillä kunnolla" ja "ole vain oma itsesi".
Olisi mukavaa, jos tämä laulu tyynnyttäisi kuuntelijoiden sydäntä!
Invisiblen ja Would you marry me?:n on kerrottu olevan saman tarinan kaksi osaa. Kertoisitko hieman, miten nämä laulut saivat alkunsa ja miten ne liittyvät toisiinsa?
SHIHORI: Pohjimmiltaan nämä kaksi laulua kertovat omasta erokokemuksestani. Invisiblessä kuvasin vaikean suhteen loppumisen. Suhteesta oli ironisesti tullut osapuolille myrkyllinen. Kumppaniin kohdistunut viha ei jättänyt tilaa surulle.
Ihmisen hyvät puolet muuttuvat toisen silmissä näkymättömiksi ja osapuolet puolustavat omia vajavaisia mielikuviaan. Lopulta sitä toivoo olevansa näkymätön sille toiselle, jotta ei satuttaisi häntä.
Mielestäni musiikkivideo kuvaa tarinan hyvin.
Lopullinen päätös ei paljastu Invisiblessa, mutta Would you marry me?:ssa laulan eron jälkeen, ajatellen kaikkia niitä hauskoja seikkailuja, jotka jäävät toteutumatta ja toivoen ex-kumppanin löytävän seuraavassa elämässään todellisen
onnen ja avioliiton.
Viimeisimmillä julkaisuillasi olet kokeillut monia uusia asioita – esimerkiksi FIREn kohdalla räppäsit ja Invinsiblen videolla tempauduit nykytanssiin – onko mielessäsi vielä jotakin muuta, mihin haluaisit ryhtyä seuraavaksi?
SHIHORI: En vielä tarkalleen tiedä, miten julkaisen uudet kokeiluni, mutta yritän tutustua näyttelemisen mahdollisuuksiin, mikä on sekin ollut yksi unelmistani seitsemänvuotiaasta asti. Haluaisin mieluusti myös jatkaa visuaalisia kokeilujani.
Mitä fanit voivat odottaa SHIHORIlta vuonna 2022?
SHIHORI: Luvassa on jännittäviä yhteistyöprojekteja loistavien tekijöiden kanssa! Ja toisessa mielessä haluaisin pyhittää enemmän aikaa omiin elämänkokemuksiini liittyvien autismi- ja vammaisyhteisöjen eteen.
Odotan innolla uusien ihmisten kohtaamista ja MUTAATIONI jatkumista!
Kiitos paljon tästä hauskasta ja lämpimästä haastattelusta!
JaME kiittää SHIHORIa haastattelumahdollisuudesta.
