Boris – Heavy Rocks (2022)

Boris on tuottelias yhtye. Oikeastaan niin tuottelias, että sen kaikkien albumien ja jatkuvasti vaihtelevien genrejen perässä on paikoin hankalaa pysyä. Jo kolmanteen osaansa ehtinyt Heavy Rocks tarjoaa kuitenkin helposti lähestyttävintä Borista, jossa ikuisuuden kestävien drone-jumitusten sijaan keskiöön nostetaan nopea ja metelöivä rock-kaahaus.

Uusimman Heavy Rocksin suurin muutos yhtyeen viime aikojen albumeihin on sen lauluissa. Päävastuun lauluraidoista ottaa yhtyeen rumpali Atsuo, joka toimi Boriksen nokkamiehenä yhtyeen alkutaipaleella. Jo levyn aloittava She is burning kertoo mistä on kyse: Yeah!-huuto aloittaa nopeatempoisen kappaleen, joka muistuttaa 1970-luvun protometallista inspiroitunutta tykitystä. Kertosäkeessä biisi saa yllättävää lisäväriä torvistemmoista (!!!), jollaisia yhtyeeltä ei ole kuulu ehkä koskaan. Vastaavaa omalaatuista orkestraatiota kuullaan muuallakin levyllä, kuten Blah Blah Blah'n metelöivissä puhaltimissa.

Toinen levyn single My name is blank on tätäkin armottomampaa tykitystä, jossa shown nappaa basisti-kitaristi-laulaja Takeshin kitarasoolo. Se eroaa ykköskitaristi Watan tyylistä melko paljon ollen yksinkertaisempi ja vähemmän korvia raastavan väkivaltainen, mutta myös hieman vähemmän muistettava. Question 1 taas muistuttaa vanhaa heavy metallia dramaattisesti laskevilla sävelkuluillaan ja Ghostly Imagination hyppää industrial-tunnelmiin elektroniselta kuulostavalla junttauksellaan.

On levylle sentään laskettu muutama yhtyeen jumitusmusiikinperinteistä muistuttava kappalekin. Nosferatoussa hidastellaan todella synkeissä tunnelmissa, joita jälleen koristaa metelöivä saksofoni ja levyn päättävä (not) Last Song rakentuu kohtalokkaan pianon, Atsuon huudon ja kihisevän kitaran varaan. Kumpikin kappale on todella kaunis ja osoittaa, miten hyvä yhtye on rakentamaan ilmavia tunnelmointeja.

Kaikkiaan uusin Heavy Rocks on erittäin vahva kokonaisuus veteraaniyhtyeeltä. Vaikka Boris tuntee perimänsä, se onnistuu edelleen säilyttämään tuoreutensa ja tiukkarakenteisen tykityksensä. Välillä yhtyeeltä tulee levyillään todella kovia huteja, mutta tämä uutuusalbumi noussee yhtyeen klassikoiden joukkoon muiden Heavy Rocksien kanssa eikä vähiten Atsuon erinomaisten laulusuoritusten vuoksi.