Kirjavinkkaus: Kikuko Tsumuran Unelma helposta työstä

Kirjavinkkaus: Kikuko Tsumuran Unelma helposta työstä

Unelma helposta työstä esittelee liudan epätyypillisiä pätkätöitä ja pureutuu samalla japanilaisen työelämän ja yhteiskunnan eri puoliin ja nostaa esille ongelmakohtia.

© All Rights Reserved

Tässä kirjavinkkauksessa esitellään japanilaista työelämää käsittelevä tämän vuoden uutuus ja maailmallakin ihastuttanut Kikuko Tsumuran Unelma helposta työstä.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Mukavia lukuhetkiä!

Nimi: Unelma helposta työstä Tekijä: Kikuko Tsumura Kääntäjä: Raisa Porrasmaa Genre: kaunokirjallisuus, käännöskirjallisuus Kustantaja: Into Julkaisuvuosi: 2022 (alkup. 2016)



Unelma helposta työstä on Japanin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon voittaneen Kikuko Tsumuran kansainvälinen läpimurto ja ensimmäinen käännetty teos. Yksinkertaisen ja pelkistetyn oloinen kirja kätkee sisäänsä monia eri teemoja liittyen työelämään ja japanilaiseen nyky-yhteiskuntaan.
Kirja alkaa nykypäivän työelämästä surullisen yleisellä ilmiöllä: 36-vuotias, nimetön naispäähenkilö on uupunut 14-vuotisen työuransa aikana ja irtisanoutunut. Hän ei palaa perinteiseen työhön vaan tekee kirjassa viittä eri pätkätyötä: tarkkailutyötä, bussikuulutusten tekstien laatimista, keksipakettien tekstien laatimista, julisteiden kiinnitystä ja erinäisiä pikkutöitä puistossa. Tämä kaava heijastelee Japanin työelämän murrosta, jossa yhä useampi nainen erinäisistä syistä tekee pätkä- ja osa-aikatyötä varsinaisen uran sijaan. Samanlainen ilmiö oli nähtävissä Lähikaupan nainen -kirjassa, josta vinkattiin aiemmin.
 Päähenkilön uupumusta ja pätkätöiden putkea ei arvostella vaan ne esitetään neutraalisti. Pätkätöissäkään ei kuitenkaan pääse helpolla, ja päähenkilö meinaa lipsua ylisuorittamaan; toisaalta vaatimukset ylittävät työnkuvan. Myös jotkut sivuhahmot käyvät läpi samaa vaihetta työelämässä. Ylipäätään Unelma helposta työstä -kirjan hahmokaarti on ihailtavan monenkirjava, ja hahmot suhtautuvat toisiinsa pääasiassa ymmärtäen ja tukien sen sijaan että kilpailisivat keskenään. Jokaisessa työnhakutapaamisessa päähenkilö tosin ajattelee, ettei haittaisi, vaikka uutta työtä ei juuri sillä hetkellä olisikaan tarjolla, joten työnteon vaaimus ja merkitys kyseenalaistetaan. Myös Kodin kuvalehden lokakuun uusimmassa numerossa eräs lukija huomasi saman: "Nautin tarinan lakonisesta tyylistä. Kirja oli myös ajatusten herättäjä. Onko nykytyökulttuurissa jokin perustavasti pielessä? Vaaditaanko työntekijöiltä liikaa - vai vaativatko he liikaa itse? -- Fiilis oli leppoisa ja ovela." 

Ainoat kriteerit pätkätöiden luonteille ovat helppous ja yksinkertaisuus, siisti toimistotyö tai ulkotyö, ei ylitöitä eikä stressiä. Tästä huolimatta jokainen pätkätyö vaatii edellistä suurempaa sitoutumista, vaikka nurinkurisesti tehtävät muuttuvat yksinkertaisemmiksi. Tehtävät eivät myöskään ole kovin näkyviä vaan pikemminkin taka-alalla hoituvia tehtäviä, joissa päähenkilö pärjää hyvillä ihmissuhdetaidoilla, tarkalla huomiokyvyllä ja omistautuneisuudella. Näin ollen päähenkilö näyttäytyy eräänlaisena Japanin nuorempana versiona neiti Marplesta. Voidaan myös pohtia, miksi päähenkilölle tarjotaan kyseisiä töitä: Yritetäänkö häntä todella auttaa niiden avulla takaisin tavanomaisempaan työelämään ja toipumaan uupumuksesta vai saako hän niin sanotut jämäpalat, joita kukaan muu ei halua?

Huomionarvoista on myös, että jokaisessa työssä esimiehenä on keski-ikäinen tai eläkeikää hätyyttelevä mies. Kirjassa naisten ja miesten työelämän roolit ja hierarkiat asetetaan vastakkain. Tämän vastapainona päähenkilö kuitenkin vetää yhtä köyttä ja lähentyy erityisesti naispuolisten kollegoidensa kanssa, mikä ei sinällään yllätä, sillä naisia on monessa kirjan niin sanotusti alemman tason ja alhaisen palkan pätkätyössä enemmistö. Mainittakoon esimerkiksi nuori Eriguchi, jota päähenkilö arvostaa ammattitaidon ja kykyjen perusteella, sukupuolella tai nuorella iällä ei ole merkitystä. Ilahduttavasti Eriguchi pääseekin kirjan edetessä parempiin ja vakinaisempiin töihin.
Mielenkiintoisinta antia kirjassa olivat erilaisten työtehtävien kuvaukset ja sisällöt, jotka kertoivat yksittäisen työn ohella myös laajemmin japanilaisesta yhteiskunnasta. Heti ei tulisi ajatelleeksi, että sellaisia työtehtäviä onkaan. Näin ollen kirjan voi ajatella olevan myös kunnianosoitus ihmisille, jotka tekevät vastaavia, monesti näkymättömiin jääviä työtehtäviä.

Toimettomaksi päähenkilö ei siis jää, sillä ensimmäinen lyhyt osa-aikatyöpesti on jo käynnissä kirjan alkaessa. Työnkuvaan kuuluu kirjailijan tarkkailu valvontakameroiden kautta kohteen tietämättä, sillä kohteella epäillään olevan hallussaan arvokasta materiaalia, jonka joku on piilottanut kohteen kotiin. Tarkkailutyö herättää kysymyksiä yksityisyyden puutteesta ja valvonnasta sekä yhteisön etujen ajattelusta ohi yksilön etujen.
Keksipakettien tekstien laatiminen oli itselleni mielenkiintoisinta luettavaa, sillä tekstit vaativat luovuutta ja kekseliäisyyttä, paljastivat japanilaisen yhteiskunnan arvoja, ihmisten mielenkiinnonkohteita ja asiakkaiden suhteen tuotteisiin. Tekstien kautta pyrittiin opettamaan asiakkaille jotain uutta tai jakamaan neuvoja, ne oli myös ajateltu nautittavaksi perheen kesken yhdessä. Osa teksteistä laadittiin vastauksiksi asiakkaiden esittämiin kysymyksiin ja ongelmiin, mikä kertoo yrityksen arvostuksesta ja läheisestä suhteesta asiakkaisiin. Päähenkilö kirjoitti muun muassa ihmisten nimien kirjoitusmerkkien merkityksiä tai ohjeita siihen, miten selviää, jos eksyy vuoristoon.
Julisteiden kiinnitystyön lomassa käsitellään Yksinäisyyden loppu -nimistä ryhmää, jonka kautta tarkastellaan hahmojen yksinäisyyden kokemusta niin yksilöllisenä kuin laajempanakin yhteiskunnallisena ilmiönä ja inhimillisenä kokemuksena, johon ryhmä tarjoaa ratkaisua – maksua vastaan. Tähän päähenkilö toteaa itsekseen, että puhuu mieluummin läheiselleen tai ammattilaiselle, jos kaipaa apua, mikä kertoo hyvin kyseisen ryhmän häikäilemättömästä tavasta tahkota rahaa toisten ahdingolla ja surulla. Toisaalta ajatus viitannee varovasti myös siihen, että ainakin päähenkilö uskaltaisi kertoa ongelmistaan sen sijaan että pitäisi ne itsellään.
Puistotyössä päähenkilö saa huomata, miten työelämän paineet yhdistettynä tukiverkon puutteeseen saattavat ajaa ihmisen hikikomoriksi eli eristäytymään täysin ihmisistä ja yhteiskunnasta. Toisaalta myös harrastusten merkitys yksilölle tuodaan esille, niin hyvässä kuin pahassa.

Jos piti Lähikaupan nainen -kirjasta, pitää todennäköisesti myös tästä. Unelma helposta työstä ei ole niin pureva ja terävä kritiikissään ja sanomassaan mutta tuo kuitenkin ilmi, että kaikki työ on arvokasta ja toivottavasti myös merkityksellistä, sillä merkityksen kokemusta kummankin kirjan päähenkilö työtehtäviltä etsi, omaa paikkaa. Toisaalta on hyvä kysyä, onko oikein tarjota niin sanotusti perinteisestä työelämästä pudonneelle vastaavia työtehtäviä. Perinteinen työelämä ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto tai ihmisen arvon mitta.

Seuraavassa vinkkauksessa esitellään aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Tankasta mangaan -kirja, jossa käsitellään japanin kielen kääntämistä. Samaan vinkkaukseen kootaan myös valikoima vanhoja japanilaisia klassikkoromaaneja niiden suomennosten näkökulmasta.