SID aloitti 20-vuotisjuhlavuotensa palaamalla näyttävästi lavoille – Tokio 21.1.2023

SID palasi keikkalavoille 21. tammikuuta SID LIVE 2023 ～Re:Dreamer～ -konsertin merkeissä vuoden keikkatauon jälkeen. Tokion LINE CUBE SHIBUYAlla pidetty esiintyminen oli rajoitettu ainoastaan yhtyeen ID-S -faniklubilaisille.

Keikkailtana suuri konserttisali oli täyttynyt fanien innokkaasta rupattelusta, mutta valojen himmettyä salissa olisi voinut kuulla neulankin putoavan. Lavalle lasketun verhon takana SIDon jäsenet saapuivat kukin instrumenttinsa taakse. Umiben lempeän intron alkaessa siniset valokiehkurat leijailivat pimeän lavan yllä. Kappaleen bridge-vaiheessa sali hiljalleen valaistui ja verho nousi ylös paljastaen yhtyeen pukeutuneen kokomustiin. Yhtyeen nokkamies Mao erottui joukosta revityissä farkuissa ja kiiltävässä solmiossaan.

Kun kappale saatettiin päätökseen alati kovenevilla taputuksilla, SID siirtyi yhtä liikuttavaan Ajisaihin, jonka aikana puolestaan violetit kukkakuvioiset valot tanssivat salin yllä. Pinkin, punaisen ja sinisen värinen samettinen tausta sekä yleisön tanssiminen Shinjin ikonisten kitarariffien innoittamana muuttivat ilmapiirin KILL TIMEn alkaessa kuin klassiseksi tanssisaliksi.

Mao puhui yleisölle tyypillisellä karheanutuisella äänellään: "Tämä on ensimmäinen livekeikkamme pitkään aikaan. Pahoittelut, että jouduitte odottamaan! Olen todella iloinen voidessani esiintyä täällä kaikkien kanssa ja toivon, että tämä ilta on ikimuistoinen teille faniklubilaisille! Seuraava kappale on nostalginen."

Tämän myötä valkoiset spottivalot laskeutuivat kunkin bändinjäsenen ylle samalla, kun he aloittivat MILK-kappaleen soittamisen. Basisti Aki heitteli hurmurin elkein lentosuukkoja yleisölle. Kontrastit olivat toistuva teema illan mittaan: lämpimänkeltaisten valojen alla soitettu katkeransuloinen rakkauslaulu hug vaihtui nyt nopeampitempoiseen Toge to nekoon. Kyseisen kappaleen aikana Mao tepasteli elegantisti pitkin lavaa kujerrellen kuin varsinainen kissa ikään. Yleisö yhtyi leikkiin mukaan ja nosteli käsiään imitoiden kissan tassuja. Lopuksi Mao istuutui lavalle ja tuumasi viettelevällä äänellä: "Rakastan teitä."

Lyhyen tauon aikana kukin yhtyeen jäsenistä esitteli musikaalisia taitojaan soolosoitannoilla. Ensimmäisenä vuorossa oli Yuya, joka leikitteli aluksi soittamalla kevyttä tahtia ja esitti sitten olevansa muka valmis heittäen rumpukapulansa olkansa yli. Väläytettyään yleisölle itsevarman hymyn, hän yhtäkkiä päästikin itsensä irti rumpujensa takana oikein tosissaan. Hullaantunut yleisö taputti mukana tahdissa.

Seuraavaksi basisti Aki otti vuoronsa soittamalla nopeaa ja funk-tyyppistä elektrobiittiä, muuntaen konserttisalin kädenkäänteessä tanssiklubiksi faneille. Kitaristi-Shinji puolestaan soitteli hidasta, romanttista melodiaa istuessaan lavan etualalla ja lämmitti siten yleisön haltioituneita sydämiä.

Ennen pitkää SID asettui takaisin aloilleen tummansinisen valon tulviessa lavan ylle. Kun Namidaamen pianointro vaihtui raskaisiin kitara- ja bassomelodioihin, liekit leimahtivat yhtyeen takana ja yleisö alkoi heilutella päitään musiikin tahdissa.

"Siitä on vuosi, kun olemme viimeksi olleet esiintymässä ja nyt olemme viimein palanneet takaisin. Olen odottanut tätä näkyä ja teidän aplodienne kuulemista todella pitkään. Odotetaan mahtavia asioita yhdessä!" totesi Aki. Yhtäkkiä Mao siirtyi basistin viereen ja heitti basistin kumoon yleisön riemastukseksi. Shinji tarttui siinä vaiheessa mikkiin ja otti puheenvuoron: "On mieletöntä ajatella, kuinka olemme saaneet olla osallisena teidän elämässänne jo kahdenkymmenen vuoden ajan, ja toivon myös tämän illan olevan yksi erityinen sivu tarinassanne. Kippis sille!"

Sitten yhtyeen vitsiniekka Yuya antoi oman "sydämellisen" viestinsä: "Hyvää iltaa! Jo pelkästään teidän näkemisenne täällä saa minut tuntemaan oloni superiksi... Tarkoitan... No siis... Tämähän on... super-erityinen paikka." Rumpali piti pienen tauon ja yhtäkkiä karjaisi "Kaksikymmentä vuotta alkaa tästä!" Hän nauroi ja tuumasi sitten: "Halusin vain huutaa."

Viimeisenä mietteliään oloinen Mao muisteli yhtyeen vaatimattomia alkuaikoja: "Olemme yrittäneet olla jotain erityisen loistokasta nämä kuluneet kaksikymmentä vuotta, aina pyrkien menestymään ja tulemaan kuuluisiksi, ja jatkoimme sen eteen raatamista... Jopa silloin kun pääsimme esiintymään Taiwaniin, tuntui melkein siltä kuin he olisivat olleet vihollisjoukko edessämme. Kiitos kaikille, kun olette jaksaneet pysyä rinnallamme. Haluamme viettää koko tämän vuoden juhlien teidän kanssanne. Nyt tämä keikan loppupuoli rokataan!"

Kun Alibai alkoi soida, fanit pomppivat ylös ja alas heilutellen käsiään ilmassa. Verhot yhtyeen takana nousivat paljastaen kuvan varastotalon porteista, luoden industriaalista tunnelmaa. Aki käveli Maon luo saaden viimein kostonsa aiemmasta heittäessään puolestaan vokalistin kumoon. Ei siis liene tarvetta mainita, että bändillä näytti olevan todella hauskaa keskenään lavalla. Värikkäät valot tanssivat hyppivän yleisön yllä kun väkijoukko alkoi Natsukoin tahdissa ravistella koko salin rakenteita. Mao kurkotti yleisöön lavan reunalta tuumaten: "No kas vain, ihan kuin teillä olisi hauskaa? No, kuten näkyy, meilläkin on varsinaiset bileet lavalla, joten eiköhän tänä yönä viedä kotiin tuhatmäärin muistoja!"

Kappaleen vaihtuessa CANDYyn Mao alkoi oikein kunnolla karjumaan. Aki heitti takkinsa pois paljastaen sen alta hihattoman paidan ja pyörähteli sitten ympäriinsä yleisön reivatessa ja moshatessa raskaan rokin tahtiin. Tästä bändi siirtyi terhakkaisiin ja tunnelmaa entisestään nostattaviin kitara- ja bassoriffeihin kielisoittajien käännyttyä jamittelemaan vastatusten MUSIC-kappaleen aikana. Proposen tullen Mao siirtyi keskelle lavaa, ja yhtyeen takaa loistanut sinisten ja punaisten valojen sekoitus valaisi yleisöäkin. Kun kappale saavutti kliimaksinsa, niin saavuttivat myös tulenheittimet, ja tässä vaiheessa kaikki olivat jo täysin Maon vallassa ja moshasivat tämän sähäköiden huutojen tahdissa. Laulun päättyessä yhtye siirtyi tyynesti pois lavalta.

Huudot encoresta alkoivat muutamassa sekunnissa. Kymmenen minuutin kärsivällisen huutelun ja taputtamisen jälkeen yleisö palkittiin ruhtinaallisesti, kun yhtye viimein palasi takaisin mustissa t-paidoissaan. Jälleen kerran Mao erottui porukasta yllään hattu ja punainen nappipaita. Aamuruskon sävyisessä valaistuksessa encore alkoi Kimiiro no asalla. Shinji johdatti kappaletta akustisella kitarallaan yleisön taputtaessa mukana tahdissa. Yhtyeen jäsenten taustalaulu tuki Maon hellää ääntä korvia hivelevällä tavalla.

"Kiitos kaikille! Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi on vedetty encore, vai mitä? Emme koskaan pidä aplodejanne itsestäänselvyytenä, olen niistä aina kiitollinen, ja toivon, että tämä kappale auttaa teitä elämän ylä- ja alamäissä!" Mao totesi vilpittömästi. "En muuten oikeastaan tykkää katsoa menneitä keikkavideoita, sillä olen ujo. Mutta rakastan sitä, kuinka kaikki olivat ihan 'kya, kya!', joten toivon kuulevani saman uudelleen kiertueellamme!"

Shinji paljasti, että SIDon tulevalla 20-vuotiskiertueella ei enää kielletä kovaa äänenkäyttöä yleisössä.

"Ai niinkö? No siinä tapauksessa haluan kaikkien olevan ihan että 'kyaaaaaa'!" Mao kuittasi väliin.

"Minä olen vanhanaikainen kaveri, joten en tykkää käyttää ääntäni, vaan kommunikoin voimallani ja aurallani sen sijaan..." Shinji valitteli. "C’mon, tukekaa minua nyt, kaverit!"

Tämän leikkisän keskustelutauon päätteeksi bändi alkoi revitellä Draman tahdissa, joka sai yleisön nostamaan nyrkkinsä ilmaan.

"Näettekö yhdessä unelmamme?" Mao huusi mikkiin, kun he hyppäsivät viimeiseen kappaleeseen Re:Dreamer confettisateen alkaessa paukkua yllä. Confettien sadellessa riemastunut yleisö yritti tavoitella niitä.

"Kiitos!" Mao huusi, kun bändi päätti yhteisen illan heilutellen näkemiin yleisölle ja jakaen ylävitoset toisilleen täydellisesti sujuneesta keikasta. He kerääntyivät vielä yhteen ottaakseen kuvan uskollisen yleisönsä kera. Ennen lähtöään Mao kertoi vielä: "Ennen kuin lähdin kotoa tänään, muistelin kaukaisia aikojamme kun olimme covereita soittava yhtye. Olen aina rakastanut livekeikkoja ja tulen aina rakastamaankin. Tämänpäiväinen oli mitä parhain ja kiitän teitä jatkuneesta tuestanne!"

Vaikka yhtyeen edellisestä keikasta oli kulunut jo pitkän aikaa, SID onnistui tuottamaan uskomattoman keikan todistaen heidän kykynsä ja välittäen heidän 20 vuoden kokemuksensa. Missään vaiheessa iltaa ei yhtyeen energia lässähtänyt ja se jätti heidän faneilleenkin unohtumattoman muiston, jota he voivat kantaa mukanaan urallaan toivottavasti vielä toiset 20 vuotta ainakin.

--

Lisätietoa SIDon juhlavuodesta on osoitteessa www.sid20th.jp. Myös bändin YouTube-kanavaa kannattaa pitää silmällä, sillä sinne on viime aikoina ladattu muun muassa musiikkivideoita vuosien varrelta.

Settilista

01. Umibe
02. Ajisai
03. KILL TIME
04. Milk
05. hug
06. Toge to neko
07. Instrumental
08. Namidaame
09. Alibai
10. Natsukoi
11. CANDY
12. MUSIC
13. Propose

Encore

14. Kimiiro no Asa
15. Drama
16. Re:Dreamer