Tässä kirjavinkkauksessa esitellään lyhyesti japanilaisia klassikoita sekä japanin kielen suomentamiseen liittyvä tietokirja. Klassikkokirjat esitellään nimenomaan suomennoksen näkökulmasta. Tässä on vain osa klassikkokirjoista, ja klassikkokirjan määritelmä
on melko subjektiivinen. Artikkeliin on kuitenkin valittu kirjoja ja kirjailijoita, jotka ovat olleet omalla kaudellaan ja sen jälkeenkin merkityksellisiä. Lopussa on lista muutamasta klassikkokirjasta, jotka eivät sopineet artikkeliin siksi, että
vinkkari ei ole lukenut niitä, lukemisesta on liian kauan tai ne on käännetty muusta kielestä kuin japanista. Artikkelista saa vinkkejä vaikkapa kesälukemiseksi.
Mukavia lukuhetkiä!
Nimi: Tankasta mangaan : Kuinka suomentaa japanin kieltä ja kulttuuria
Toimittaja: Riikka Länsisalmi
Genre: tietokirjallisuus
Kustantaja: Vastapaino
Julkaisuvuosi: 2022
Kirja tarjoaa kattavan, joskin melko kielitieteellisen johdatuksen japanin kieleen. Mikäli japanin kielen lauserakenteet, sananmuodostus ja kirjoitusmerkkien peruspiirteet ovat tuttuja, aloitusluvun voi jättää lukemattakin. Suomen kielen opinnoista ja/tai
japanin kielen opinnoista on apua aloitusluvun sisäistämisessä, jolloin se ei käy niin raskaaksi. Aiheesta kiinnostuneille johdatusluku on antoisa katsaus japanin kieleen ja kääntäjän näkökulmaan. Seuraavat luvut ovat keskimäärin yleistajuisempia
ja käsittelevät esimerkiksi kirjallisuuden, lyriikan ja mangan kääntämistä, tulkkausta ja auktorisoitua kääntämistä kulttuurikontekstissa. Kirja sopii hyvin japanin kielestä ja kääntämisestä kiinnostuneille. Osa kirjan tekijöistä on varsinkin kirjallisuuden
kentältä tuttuja nimiä: Kai Nieminen, Antti Valkama, Raisa Porrasmaa ja Markus Juslin.
Raisa Porrasmaa kirjoittaa omassa artikkelissaan, että japaninkielisessä kirjallisuudessa puhuja ja puheen vastaanottaja on usein häilyväinen, epämääräinen tai jopa jätetty mainitsematta, mikä aiheuttaa pulmia kääntäjälle ja saattaa johtaa käännösvirheisiin.
Suomen kielessä puhuja on usein mainittu, jos ei nimeltä, niin hän-pronominilla. Sen sijaan puheen vastaanottaja selviää usein kontekstista, sillä suomen kielessä olisi outoa puhutella kuuntelevaa osapuolta yhtä paljon nimeltä kuin japanin kielessä.
Siitä heräsi ajatus, että esimerkiksi animessa tai elokuvissa ja sarjoissa puhuja ja puheen vastaanottaja yleensä näytetään katsojalle, tapahtumapaikka antaa muutenkin kontekstia tilasta ja tilanteesta. Puhujan häilyväisyyden tai epäselvyyden aiheuttamiin
vaikeuksiin ja käännöskukkasiin paneudun Aurinko sulattaa jään -kirjan esittelytekstissä.
Antti Valkama kirjoittaa omassa artikkelissaan mangan suomentamisesta. Artikkeli on teoksen yleistajuisimpia ja visuaalisesti havainnollistettuna mielekästä luettavaa. Mangalla Valkama viittaa kirjan kontekstissa nimenomaan japanilaisille
suunnattuun japaninkieliseen mangaan. Mangan suomentamisesta jäivät mieleen erityisesti onomatopoeettisten ilmausten kääntäminen, kulttuurisidonnaisuuden tuomat haasteet ja suomenkielisen käännöksen tiivis esitystapa niin, että teksti pysyy silti
elävänä ja välittää alkuperäisen tunnelman. Esimerkkeinä jäivät mieleen käännetyt onomatopoeettiset ilmaukset, kuten mielipahaa ilmentävä MYRTS ja jonkin raskaan putoamista ja kolahtamista kuvaava KLONK variaatioineen.
Nimi: Aurinko sulattaa jään
Kirjoittaja: Ayako Miura
Kääntäjä: Martti Turunen
Genre: kaunokirjallisuus, käännöskirjallisuus
Kustantaja: Sley
Julkaisuvuosi: 1978
Aurinko sulattaa jään käsittelee syntiä, anteeksiantoa, katumusta, rakkautta ja vanhempi-lapsisuhdetta sekä verisiteitä 1960-luvun Japanissa. Tarina alkaa, kun lääkäri Keizoon ja kotirouva Natsuen kasvattitytär Yooko yrittää
itsemurhaa. Keskeiseksi hahmoksi tarinassa nousee myös toisen perheen kasvattitytär Junko, jolla on yhteys Keizoon perheeseen. Myös tohtori Takaki ja perhetuttu Tatsuko ovat kirjassa tärkeitä hahmoja. Kirja tuo esiin lapsen
heikon aseman ja sen, miten lapset kärsivät aikuisten virheistä, julmuudesta ja kostonhimosta. Kirjassa ihminen esitetään heikkona, kukaan ei ole puhdas tai täydellinen. Tarina on syvä katsaus ihmisyyteen, sen rumaan ja kauniiseen puoleen.
Suomennosta lukiessa Porrasmaan mainitsema puhujan häilyväisyys tulee toisinaan hyvin esille. Lukiessa vaikutti toisinaan, että puhuja vaihtuu epäloogisesti tai hahmoa kutsutaan eri nimellä. Mikäli kyseessä onkin puhuvan hahmon etu- tai sukunimi,
se pitäisi tuoda lukijalle ilmi. Puhuja saattaa esimerkiksi selvästi olla perhetuttu Tatsuko, mutta hänestä käytetään eri nimeä, eikä lukijalle täsmennetä, onko tilanteessa mukana ennen mainitsematta jätetty kolmaskin henkilö vai käytetäänkö
Tatsukosta yllättäen sukunimeä. Erityisesti Tatsukon nimi on välillä kirjoitettu väärin, samoin Keizoon nimi. Käännöksessä on lisäksi hämmentävästi pidetty joitain japaninkielisiä sanoja, jotka esiintyvät lähellä suomenkielisiä
vastineitaan, kuten furo eli kylpyamme ja sakurapuut eli kirsikankukkapuut. Kirjassa Keizoo esimerkiksi ”nousee furosta”, sitten mainitaan Keizoon juuri olleen kylvyssä ammeessa. Keizoon vaimo Natsue ”katselee sakurapuita”, sitten mainitaan Keizoon ajattelevan samaisia kirsikankukkapuita.
Nimi: Kesän pimeys
Kirjoittaja: Takeshi Kaiko
Kääntäjä: Kai Nieminen
Genre: kaunokirjallisuus, käännöskirjallisuus
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1977
Kesän pimeyden tarina ja suomennos on aistillinen, jopa lihallinen tarina vetelehtivästä, sotakirjeenvaihtajana jossain määrin traumautuneesta kirjailijasta ja tohtoriksi valmistuvasta ex-naisystävästä, jotka kohtaavat uudelleen vuosikymmenen jälkeen
ja viettävät kesän jossain päin Eurooppaa, ruoista päätellen ehkä Italiassa, sitten he vaikuttaisivat olevan Saksassa. Nautin kirjan laiskasta, erittäin kuvailevasta tyylistä, vaikka kirjailijan kirjoitustapaa ovat jotkut kritisoineet pitkäpiimäiseksi
ja hankalatajuiseksi. Erityisesti miespäähenkilön psyykettä ja tunteita on kuvattu suomennoksessa erittäin hyvin ulkoisten tekijöiden avulla. Kirja sijoittuu Vietnamin sodan aikaan.
Nimi: Kitchen
Kirjoittaja: Banana Yoshimoto
Kääntäjä: Kai Nieminen
Genre: kaunokirjallisuus, käännöskirjallisuus
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1995
Alkujaan 1980-luvun lopulla julkaistu Kitchen on Yoshimoto Bananan maailmanmaineeseen noussut esikoisteos. Kirja alkaa päähenkilö Satsukin isoäidin kuolemasta, minkä jälkeen hän muuttaa Tanabeille. Kirja kertoo rakkaudesta, kuolemasta,
elämästä, toivosta, irti päästämisestä, hyvästeistä, jälleennäkemisistä, uusista tuttavuuksista. Tarinassa on myös yliluonnollisia elementtejä. Kaiken keskiössä on keittiö, kuten kirjan nimi paljastaa. Kieli on haikean runollista. Kielen herkkä kauneus
ja tarkkuus tulivat erityisesti ilmi sääoloja, kaupunkia ja vuorokaudenaikoja kuvaillessa. En muista hetkeen lukeneeni kirjaa, jossa hahmot olisivat hymyilleet niin paljon ja niin monin tavoin, vähän säröillen ja kyynelten läpi mutta kuitenkin. Kirja
on toiveikas ja valoisa, täynnä elämää, vaikka kuolema hahmoja koskettaakin.
Nimi: N.P.
Kirjoittaja: Banana Yoshimoto
Kääntäjä: Kai Nieminen
Genre: kaunokirjallisuus, käännöskirjallisuus
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1996
Käännös on lyyrinen ja herkkä, yhtä aikaa etäinen ja intiimi, kuten tarinakin. Kirjassa on maagisen realismin elementtejä. Tarina nivoutuu 98. kertomuksen käännöksen ympärille. Pieni joukko nuoria aikuisia liittyy kukin käännöksen tekijään ja käännökseen
jollain lailla, mikä tekee tarinasta tiiviin ja rikkaan. Kaiken tämän rajun ja kauniin keskellä on ystävyys ja toivo. Jokainen etsii omaa tapaansa elää elämäänsä, omaa paikkaa ja roolia.
Nimi: Päässälaskua : novelleja
Kirjoittaja: Saikaku Ihara
Kääntäjä: Martti Turunen
Genre: kaunokirjallisuus, käännöskirjallisuus
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1982 (alkup. 1642-1693)
Päässälaskua-novellikokoelmassa Ihara Saikaku kuvaa 1600-luvun aikalaiselämää, jossa liikemiehiä vaivaavat rahan valta ja uudenvuoden veronperintähuolet. Tavallisen kansan arjen kuvaus on niin tarkkaa, että historiantutkijat käyttävät Saikakun
teoksia yhä lähteinä. 1600-luvusta kiinnostuneelle novellit siis tarjoavat hyvin kulttuurihistoriallista tietoa kevyiden novellien muodossa. Käännöstyönsä tukena Turunen käytti uudempaa painosta alkuperäisteoksesta. Kirjassa hahmot puhuvat
vanhahtavasti. Paljon esillä olevat rahayksiköt ovat yksi historiallisen Japanin piirre, sillä novelleissa maksetaan mommeilla, kultarahoilla, kultakolikoilla ja kuparirahoilla. Suomennoskin on ajankuvaus, sillä rahayksiköt on loppuliitteessä selitetty
lukijalle markoiksi muunnettuina, myös muita termejä on selitetty lukijalle. Lisäksi kaupunkien nimissä on nykysuomen kirjoitusasusta poikkeavia muotoja, kuten Kyoto (nyk. Kioto) ja Ôsaka (nyk. Osaka), Tokiota kutsutaan aikakaudelle uskollisesti Edoksi.
Lyhyet novellit on kuvitettu yksinkertaisilla tussipiirroksilla.
Nimi: Tsugaru : Kulkija käy kotona
Kirjoittaja: Osamu Dazai
Kääntäjä: Kai Nieminen
Genre: kaunokirjallisuus, käännöskirjallisuus
Kustantaja: Basam Books
Julkaisuvuosi: 1996
Kirja alkaa kirjailijaesittelyllä, josta käy ilmi, että Osamu Dazain elämä on ollut raskas ja päättynyt useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen itsemurhaan keski-ikäisenä. Kirjailija oli haasteistaan huolimatta urallaan hyvin tuottelias, ja
moni ehkä tietää ainakin nimeltä kirjan Ei enää ihminen, joka lienee Dazain tunnetuin teos ja myös eräänlainen klassikko. Kirjan karusta aiheesta johtuen päätin tutustua kirjailijan muuhun tuotantoon ensin. Tsugaru kuvaa minäkertojan
matkaa kotikulmilleen Aomorin prefektuurissa sijaitsevaan Tsugaruun kirjoittaakseen siitä. Kirjassa käsitellään Tsugarun ja lähialueiden historiaa ja nykypäivää, tavataan päähenkilön ystäviä ja sukulaisia. Kieli on kirjassa vanhahtavaa ja varsinkin
sukulaisten ja tuttujen puheita on hauska lukea suomeksi, sillä niistä välittyy se tosiasia, ettei olla Tokiossa. Kirja on historiasta ja matkakertomuksista kiinnostuneille mieluisaa luettavaa, eikä teksti ole raskasta tai surullista, vaikka paikoin
päähenkilön tietynlainen kyynisyys tuleekin ilmi.
Lisäksi kirjavinkkarimme suosittelee seuraavia suomennettuja klassikkoteoksia:
Junichiro Tanizaki: Avain (Tuomas Anhava, Tammi, 1961), Makiokan sisarukset (suom. Kai Nieminen, Tammi, 1991). Toim. huom. Jane Austenia lukevat saattavat pitää myös Makiokan sisarukset -kirjasta, sillä
perusasetelma on melko austenmainen: Makiokan sisaruksille pyritään löytämään aviomiehet 1930-1940-luvun Osakassa.
Masuji Ibuse: Musta sade (suom. Jussi Nousiainen, Kirjayhtymä, 1971)
Yoko Ogawa: Muistipoliisi (suom. Markus Juslin, Tammi, 2021), Professori ja taloudenhoitaja (suom. Antti Valkama, Tammi, 2016) Toim. huom.
Muistipoliisia on verrattu muun muassa George Orwellin Vuonna 1984 -teokseen.
Yasunari Kawabata: Kioto (suom. Eeva-Liisa Manner, Tammi, 1968), Kämmenenkokoisia tarinoita -novellikokoelma (suom. Kai Nieminen, Tammi, 1998), Lumen maa (suom. Yrjö Kivimies, Tammi, 1963), Vuoren jyly (suom. Eeva-Liisa Manner, Tammi, 1973)
Yukio Mishima: Aaltojen pauhu (suom. Irmeli Nykänen, Otava, 1960), Juhlan jälkeen (suom. Helvi Vasara, Otava, 1966), Kultainen temppeli (suom. Sirpa Kauppinen, Otava, 1961), Kunnia on katkera juoma (suom. Eeva-Liisa
Manner, Otava, 1971)
