PEDRO – Gojitsu aratamete ukagaimashita
Paluulevyllään PEDRO esittelee uuden rumpalinsa ja joukon uudelleenäänitettyjä tasalaatuisen hyviä, mutta vaihtelevuudeltaan tasapaksuja rock-kappaleita.
PEDRO ei välttämättä sano yhtyeenä monelle juuri mitään, vaikka se on ehtinyt julkaista jo kolme kokopitkää albumia ja muutaman ep:n. Kesäkuun lopussa ilmestynyt Gojitsu aratamete ukagaimashita merkitsee tauolle vuonna 2021 jääneen
yhtyeen paluuta ja se sisältää uudelleenäänitettyjä kappaleita viimeisimmältä albumilta.
Periaatteessa kyseessä on BiSH-idoliyhtyeestä tutun Ayuni D:n sooloprojekti, mutta vähintään yhtä suuri merkitys PEDROn soundille on yhtyeessä kitaraa soittavalla Hisako Tabuchilla,
NUMBER GIRListä ja bloodthirsty butchersista tutulla muusikolla.
Tabuchin rouhea Jazzmaster-soundi on tunnistettavissa jokaisessa bändiprojektissa, johon hän on uransa aikana lähtenyt mukaan. Rumpaliksi yhtyeeseen siirtyi tälle levylle Hitorie-rockyhtyeestä tuttu Yumao.
PEDRO soittaa yksinkertaista ja melodista poprockia, joka keskittyy BiSHin "rankan" imagon sijaan rouheaan ysärisoundiin. Basso, rummut, kitara ja laulu – ei ylimääräistä kikkailua. Kokoelma-albumilla aikaisemmista, hieman kotikutoisemman kuuloisista kappaleista on äänitetty modernille musiikkituotannolle tyypillisempiä tasapainoisia versioita, mutta yhtyeen hiomattomuus on säilynyt. Kitarat murisevat ja rääkyvät samalla kun Ayuni D, jota ei koskaan ole tunnettu hyvistä laululahjoistaan, tulkitsee vimmaisesti kappaleitaan. Hän kuulostaa PEDROssa vapautuneemmalta kuin koskaan BiSHissä, jossa paremmat laulajat veivät kaiken huomion.
Albumin aloittava Sasurahi tiivistää levyn ja koko yhtyeen tunnelmat yhteen raitaan. Keskitempoisessa kappaleessa yhdistyvät kauniisti stemmoissa lauletut kertosäemelodiat, tilan täyttävä kitarasoundi ja groovaavat rummut. Kun Hisako Tabuchi aloittaa soolonsa kolmen minuutin paikkeilla, jokainen NUMBER GIRLin parissa kasvanut indiediggari tuntee lämpimän läikähdyksen sisällään.
Vaikka albumilla ei olekaan huonoja kappaleita, sen heikkous on tasapaksuus. Tällä albumilla sävellykset ovat liiankin tasapaksuja ja kesyjä. Poikkeuksina nousevat esiin Sutte, haiten pirtsakka kaahaus, Shinu toki mo warattetai no yon tiukasti funkkaava ja kertosäkeen diskokomppiin huipentuva melankolinen riffittely sekä Banbanzain metelöivä rock pörisevine bassoriffeineen.
PEDRO on jokaiselle rockdiggarille seuraamisen arvoinen yhtye. Ayuni D:n sävellykset ja Hisako Tabuchin ikoniset soundit nostavat yhtyeen kirkkaasti ohi keskiverroista yrittäjistä, mikäli kappaleiden
sävellykset pysyvät jatkossa monipuolisempina.