Jazzlaulaja
Youn Sun Nah esiintyi marraskuun alussa Helsingissä ja Tampereella. Sisällöltään konsertit olivat itse asiassa erityisen kiinnostavia, sillä artisti on julkaisemassa
Elles-nimisen cover-albumin tammikuussa ja juuri nämä Suomen-keikat
olivat levyä mainostavan kiertueen ensimmäiset esiintymiset.
Youn Sun Nah lauloi illan aikana tulevan albumin kappaleet läpi, joten kyseessä oli kuin varhainen ennakkokuuntelukokemus.
Suomen-konsertit järjestettiin G Livelab -klubeilla, joissa yleisö saa nauttia elävästä musiikista rennosti pöydissä istuen ja juomia siemaillen. Ranskalainen
Benjamin Moussay säesti esityksen pianolla ja koskettimilla. Kahdessa kappaleessa
kuultiin myös muita instrumentteja: näistä ensimmäinen oli keikan aloituskipale
Feeling Good, jonka aikana
Youn Sun Nah näppäili kalimbaa eli peukalopianoksikin kutsuttua afrikkalaislähtöistä soitinta.
Feeling Good on cover
Nina Simonen
60-luvulla levyttämästä versiosta. Kappaleessa on hienostunut tunnelma ja siitä tulee mieleen entisaikojen elokuvasoundtrackit, vaikka se onkin aikoinaan sävelletty musikaalia varten.
Youn Sun Nah soittaa kalimbaa.
Björkin taiteellisen ja mietteliään
Cocoonin laulamisen jälkeen
Youn Sun Nah esitteli yleisölle itsensä ja
Moussayn. Artisti totesi olevan mukavaa olla jälleen Suomessa ja muisteli edellisestä keikasta vierähtäneen jo kymmenisen vuotta.
(Kyseessä oli konsertti Espoon Kulttuurikeskuksessa 2012.)
Youn Sun Nah viihtyy usein perinteisten klassikkokappaleiden parissa ja tulevallakin cover-albumilla vanhimmat modernit sävellykset – kansanlauluja mukaan lukematta – ovat 1930-luvulta (
My Funny Valentine ja
La Foule). Toisaalta mukaan
on valittu myös muutama tuoreempi tapaus, kuten veikeän romanttinen
Hot Knife, jonka
Fiona Apple julkaisi vuonna 2012, sekä mainittu
Björkin laulu vuodelta 2001. Näiden helposti lähestyttävien covereiden ansiosta
Elles saattaa
olla varsin toimiva aloituspiste uusille ja nuorille faneille. Moni tietää myös kappaleen
Killing Me Softly With His Song, joka on peräisin 70-luvun alusta, mutta laajemmin tunnettu 90-luvulta amerikkalaisen
Fugeesin kevyesti hiphop-vaikutteisena
hitticoverina.
Killing Me Softly With His Songia varten
Youn Sun Nah otti esiin vanhan soittorasian. Hän kertoi hankkineensa sen Pariisista ja että se toimi aika hyvin – paitsi mitä nyt joskus ei ollenkaan, mikä nauratti yleisöä. Hän alkoi veivata kampea
ja melodia pyörähti käyntiin.
Soittorasian läpi kulki pitkä reikänauha.
Youn Sun Nah tulkitsi laulun
Lauryn Hilliä kirkkaammin ja pelkistetymmin, eli cover toi mieleen pikemminkin
Lori Liebermanin ja
Roberta Flackin alkuperäiset äänitykset. Siitä, että laulu on populaarikulttuurissa niin tunnettu,
oli hyötyä, kun
Youn Sun Nah houkutteli yleisön laulamaan kertosäettä ja G Livelabiin syntyi vahva yhteislauluhetki. Esityksen ollessa päättymäisillään hän lauloi vielä suomeksi "kiitos" osana kappaleen melodiaa.
Maailmankuuluilta artisteilta lainattujen pophittien lisäksi
Elles-albumi sisältää kuitenkin myös taiteellisia jazz-covereita, jotka luultavasti eivät kolahda ihan jokaiseen kuulijaan. Yksi erikoisimmista on ehdottomasti
Mário Laginhan
säveltämä ja
Maria Joãon alkuperäisesti laulama
Coisas Da Terra. Kyseessä on överiksi menevä, hengästyttävä ja huvittavakin teos, joka kuitenkin koostuu vaativista osuuksista –
Youn Sun Nah totesi keikallakin, ettei sitä ole helppoa
laulaa tai soittaa. Mielipiteitä saattaa jakaa myös kappaleessa käytetty scat-laulu. Scatissa tavanomaisten sanoitusten sijasta lauletaan pelkkiä tavuja ilman merkitystä (esim. dum-di-dum).
Pianisti Benjamin Moussay.
Konsertissa kuultu materiaali oli valtaosin tulevan
albumin sisältöä, mutta ylimääräisiin covereihin lukeutui haikea
Sometimes It Snows in April Princen tuotannosta sekä
God's Gonna Cut You Down, jonka muun
muassa
Johnny Cash on esittänyt. Keikalla kuultu versio oli kuitenkin selvästi
Cashin coveria rajumpi.
Youn Sun Nah onnistui kanavoimaan rockhenkiseen laulusuoritukseensa reilun annoksen päättäväisyyttä ja aggressiivisuutta. Kokemus oli
radikaali, sillä illan muut lauluvalinnat vaihtelivat herkkien, kauniiden ja taiteellisten tulkintojen maastossa. Oman kontrastinsa esitykseen toi myös se, että
Youn Sun Nah on lavapersoonaltaan äärimmäisen aurinkoisen ja hymyilevän oloinen. Tämä
kappale todella muistutti hänen repertuaarinsa yltävän erittäin laajalle.
Ennen illan viimeisiin esityksiin lukeutuneen
Just Sometimesin aloittamista
Youn Sun Nah kertoi yleisölle pitävänsä laulun alkuperäistä esittäjää
Norma Winstonea idolinaan ja rakastavansa kyseistä kappaletta yli kaiken.
Winstone on maineikas brittiläinen jazzlaulaja, joka aloitti uransa 60-luvulla ja on edelleen aktiivinen.
Kaiken kaikkiaan
Youn Sun Nah esitti erityisen vaikuttavan konsertin. Hän on epäilemättä yksi teknisesti taitavimmista, ellei jopa taitavin laulaja jota olen livenä kuullut, ja hän myös rohkeasti hyödyntää osaamistaan valitsemalla haastavia
kappaleita. Oli myös ilo nähdä, miten runsaasti G Livelabissa oli yleisöä – ehkä artisti piipahtaisi jossain vaiheessa jälleen Suomessa.
