SERITA on Helsingissä asuva suomeksi, japaniksi ja englanniksi laulava artisti. Saimme mahdollisuuden jututtaa laulaja-lauluntekijää ja kysyä hänen julkaisuistaan, suhteestaan Japaniin ja musiikillisista vaikutteistaan.
Esittelisitkö itsesi lukijoillemme?
SERITA: Moikka! Olen Anna Serita, suomalaisjapanilainen laulaja-lauluntekijä Helsingistä. Opiskelen Helsingin Pop Jazz konservatorion laulun tekemisen osaamisaluetta toista vuotta. Kirjoitan kappaleita englannin, japanin ja suomen kielellä.
Musiikin lisäksi teen päivätöitä mm. digitaalisen markkinoinnin ja graafisen suunnittelun parissa. Tanssiminen on intohimoni, mutta tanssin liian harvoin. Rakastan hyvää ruokaa ja tykkään kokata paljon kotona. Luonto ja eläimet ovat myös minulle
todella tärkeitä.
Miten kuvailisit musiikillista tyyliäsi?
SERITA: Henkilökohtaisesti olen musiikillisesti kaikkiruokainen ja lähestyn kaikkea musiikkia avoimin mielin.
SERITAn musiikissa j-rockilla ja -popilla on suuri merkitys, sillä artistiprojekti on saanut alkunsa rakkaudesta
kyseistä genreä kohtaan. Tämän lisäksi
SERITA on yhdistelmä kaikkea sitä musiikkia, mistä olen pitänyt aikojen saatossa ja mistä inspiroidun tällä hetkellä kaikista eniten tuottajani
Cecil Opian kanssa. Toivoisin
SERITAn
olevan tulevaisuudessa rajoja rikkova kulttuurillinen sulatusuuni, jossa yhdistyvät altpop sekä -rock, j-rockmaustein.
Olet vastikään julkaissut uuden sinkun. Mistä kappale kertoo?
SERITA: Julkaisimme joulukuun alussa kolmannen sinkkuni
Tokyo Express, joka kertoo uupuneen japanilaisen uranaisen aivoituksista työpäivän jälkeen. Tarinan päähenkilön viitekehys on samalla viittaus siihen, ettei käsite ”uranainen”
ole vieläkään vakiintunut japanilaiseen työkulttuuriin. Kappaleen tärkeimpinä viesteinä ovat elämästä nauttiminen sekä toivo kaikkien sukupuolten välisestä tasa-arvosta.
Millainen kappaleen tekoprosessi oli ja keitä siinä oli mukana?
SERITA: Kirjoitimme kappaleen yli viisi vuotta sitten yhdessä ystäväni
Mio Sakain kanssa, joka ennen koronaa muutti perheensä kanssa takaisin Japaniin. Muuton myötä japaninkielisen musiikin tekeminen keskeytyi joksikin
aikaa, kunnes tapasin Cecilin. Soitin Cecilille Mion kanssa tekemäämme musiikkia, ja hän innostui siitä paljon.
Cecil oli haaveillut jo pitkään j-rockinnotteisen projektin aloittamisesta, joten päätimme alkaa tekemään lisää j-rockvaikutteista musiikkia yhdessä. Tykkäämme Cecilin kanssa muutenkin samantyyppisistä jutuista, vaikka lähestymme asioita vähän
eri kulmista. Molemmat rakastavat japanilaista animea, elokuvia, ruokaa sekä kulttuuria, joten yhteistyö on helppoa ja mutkatonta.
Tokyo Expressissä rummuissa soittaa
Ville Siuruainen ja kitaristi on
Kimmo Nissinen. Tunnen heidät aiempien yhteistyökuvioiden kautta mm.
Hevisaurus-yhtyeen musikaalista, johon suunnittelin taustavideot
lavastukseen vuonna 2017.
Kerrot verkkosivuillasi olevasi suomalaisjapanilainen. Haluaisitko kertoa lisää taustastasi tai suhteestasi Japaniin?
SERITA: Olen asunut suurimman osan elämästäni Suomessa, mutta olen syntynyt Tokiossa Kawasakissa vuonna -85. Pyrin matkustamaan Japaniin aina tasaisin väliajoin, mutta tällä hetkellä viime kerrasta alkaa olemaan jo niin pitkä aika, että
harkitsen sinne lentämistä ensi kesänä.
Äitini muutti Japaniin 70-luvulla opiskelemaan ja asui Tokiossa useamman vuoden. Vanhempani tutustuivat toisiinsa noihin aikoihin, ja kun äiti sai opintonsa sekä väitöskirjansa valmiiksi, he menivät naimisiin. Muutama vuosi myöhemmin minä synnyin.
Asuimme Japanissa vielä pari vuotta syntymäni jälkeen, kunnes muutimme Suomeen.
Vaikka olen asunut Suomessa lähes koko ikäni, koen Japanin todella tärkeäksi osaksi itseäni. Juurieni vuoksi en ole voinut välttyä maan kielen ja kulttuurin vaikutukselta, vaikka suhteeni Japanissa asuviin sukulaisiin ei ole kovin läheinen. Puhun,
luen ja kirjoitan japania arkielämässäni vähän, mutta voisin osata paremminkin! Haluan ylläpitää ja kehittää suhdetta toiseen kotimaahani musiikin tekemisen ja kielen opiskelun avulla, vaikka se kestäisi koko elämän.
Pidän aktiivisesti yhteyttä muihin suomalaisjapanilaisiin yhdistyksessämme Nibaissa. Nibai on perustettu jo 90-luvulla, ja jäseniä on yli sata ympäri Suomen. Jäsenmäärä voisi olla suurempikin, jos kaikki suomalaisjapanilaiset nuoret tietäisivät
siitä. Jos saan hieman mainostaa, meillä on tulossa “Japan Night” -niminen iltama 7. huhtikuuta Suvilahden Tiivistämölle, jonne kaikki ovat lämpimästi tervetulleita!
Esität musiikkia suomeksi, japaniksi ja englanniksi. Kertoisitko vähän lisää tästä?
SERITA: Ennen ensimmäistä julkaisuani
VORTEKSI, joka tuli ulos 2022 marraskuussa, mietin pitkään, millä kielellä haluaisin kirjoittaa
SERITAlle. Yhden kielen valitseminen tuntui todella vaikealta, koska koen sekä
suomen, englannin että japanin tärkeäksi osaksi identiteettiäni.
Suomi on äidinkieleni, joten suhteeni siihen on ehkä kaikista läheisin, enkä siksi halua luopua siitä. Henkilökohtaisessa elämässä olen kuitenkin kuunnellut pääasiassa englanninkielistä musiikkia. Japaniksi kirjoittaminen haastaa taas mukavalla tavalla
tutkimaan omia juuriani, jolloin sukellan johonkin uuteen maailmaan, jossa opin koko ajan lisää itsestäni ja musiikistani.
Elämme jo ajassa, jossa eri kulttuurien ja vähemmistöjen pitäisi saada näyttäytyä kuulijoille omana itsenään. Suomessa artisteja kehotetaan helposti laulamaan ainoastaan suomeksi, vaikka artistilla olisi juuret myös muualla. Minusta se ei ole
oikein. Vaikka pienen maan on tärkeä ylläpitää vahvaa yhtenäiskulttuuria, on yhtä tärkeää huomioida, ettei kaikkia suomalaisiakaan artisteja ole veistetty samasta puusta.
Tuntuuko eri kielillä laulaminen jotenkin erilaiselta tai kirjoitatko erilaisia kappaleita eri kielillä?
SERITA: Intuitiivinen vastaus on, että tuntuu ja ei tunnu. Laulujen keskiössä ainakin itselleni tärkeimpinä asioina näyttäytyvät tunteet, ja ihmisten perustunteet ovat universaaleja kulttuurista riippumatta. Toisaalta suomeksi kirjoittaessani
yritän välttää genrelle tyypillisien ilmiöiden toistamista sekä löytää persoonallisen tavan ilmaista itseäni. Englanniksi kirjoittaessa tekstiä syntyy melko nopeasti ja mietin eniten riimien oikeaoppista kirjoitustyyliä. Japaniksi kirjoittaessa lähestyn
musiikkia vähän samalla tapaa kuin lapsi, joka opettelee puhumaan ja kirjoittamaan. Nautin siitä paljon. Japanin kieli muutenkin jättää paljon tilaa kuulijan henkilökohtaisille tunteille ja tulkinnalle, joten muihin kieliin verrattuna pyrin työskentelemään
sen kanssa hienovaraisemmin.
Onko sinulla japanilaisia musiikillisia esikuvia?
SERITA: Mioon ja Ceciliin verrattuna olen herännyt vähän myöhään japanilaisen musiikin äärelle, joten en uskalla nimetä vielä omia japanilaisia esikuviani – mutta pidän paljon
Adosta,
Awichistä sekä viime
päivinä olen kuluttanut paljon
Rocen
Jishu-nimistä kappaletta.
Japanilaisessa pop- ja rockmusiikissa pidän eniten siitä persoonallisuudesta, jolla eri genrejä uskalletaan rohkeasti sekoittaa yhteen totuttujen kaavojen sijasta. Tämän voi huomata niin artistien äänenkäytössä kuin musiikissakin. Myös kuvien
ja muiden graafisten elementtien mielikuvituksellinen esiin tuominen artistikuvan yhteydessä tekee japanilaisista artisteista todella kiinnostavia, ja toivoisin näkeväni sitä myös länsimaisessa pop- ja rockmusiikissa enemmän.
SERITAn musiikkia voi kuunnella esimerkiksi Spotifyssa:
