Alkuvuoden tapahtumaerikoisuuksiin lukeutui taiteilija ja muusikko
Ryoji Ikedan keikka Tavastialla.
Ikedan näyttely oli syyskuusta lähtien ollut esillä taidemuseo Amos Rexissä, ja konsertti oli ajoitettu juuri sen viimeiselle aukiolopäivälle.
Ryoji Ikedan taiteellinen ote pohjaa usein matematiikkaan, tieteeseen ja data-arkistoihin, joista hän loihtii näyttäviä teoksia. Ennen kuvataiteeseen siirtymistä
Ikeda työskenteli dj:nä ja ääniteknikkona, joten musiikin ja äänitaiteen
merkitys hänen audiovisuaalisissa teoksissaan ei tule yllätyksenä.
Suomeen nyt saapunut kiertue
ultratronics [live set] 2024 perustuu nimensä mukaisesti
Ikedan tuoreimpaan albumiin, vuoden 2022 lopussa julkaistuun
ultratronicsiin. Albumin juuret kantavat kuitenkin peräti vuosikymmenten taakse:
äänimateriaali on taltioitu vuosien 1989–1999 aikana ja sävellykset niistä luotu 2013–2022.
Omalaatuisen taiteilijan keikkaan liittyi myös suosituksia ja varoituksia. Tärkeimpänä oli tieto esitykseen kuuluvista vilkkuvista valoista, jotka eivät kaikille sovi. Lisäksi yleisölle suositeltiin kuulon suojaamista. Korvatulppia on toki hyvä
käyttää keikalla kuin keikalla, mutta tämän esityksen kohdalla kovasta äänenvoimakkuudesta kerrottiin poikkeukselliseen tapaan jo ennakkotiedoissa ja lipunmyyntisivulla. Kolmantena huomiona oli tapahtuman täysi kuvaamiskielto, joten fanien oli tällä kertaa
jätettävä somekuvat väliin eikä myöskään JaME saanut ottaa kuvia raporttia varten.
Tavastian-keikka myi viimemetreillä loppuun, joten väkeä oli tulossa täyden salin verran. Yleisön sisään ottaminen eteni kuitenkin paikoin hitaasti: jono ylsi rakennuksen kulmalle asti vielä muutamaa hetkeä ennen keikan alkamisaikaa. Monelta
jäi alku väliin, ja jonon hännänhuipuille musiikkianti jäi suhteellisen lyhyeksi, sillä albumin tavoin esitys oli noin tunnin pituinen
.
Itse show oli joka tapauksessa hieno kokemus ja odotuksen arvoinen. Pimeä sali ja lavan taustalla suurikokoisina pyörivät videografiikat loivat ihanteelliset olosuhteet musiikkiin uppoutumiseen. Pääosassa oli viivakoodihenkinen mustavalkotaide, mutta
esitys hyödynsi myös muun muassa viliseviä tekstirivejä sekä karttamaista grafiikkaa. Värejä oli käytetty harkittuna tehokeinona.
Ryoji Ikeda esiintyi lavalla maltillisin elein lippikseen ja rentoihin vaatteisiin pukeutuneena.
ultratronics edustaa rauhallista ja taiteellista musiikkia, jossa korostuu elektronisuus – äänimaailmaan sisältyy kohinaa, piippauksia ja naputuksia. Vaikka tyyli on kokeellinen, ambient-henkisten raitojen seasta pilkistelee tarttuviakin osuuksia.
ultratronicsia onkin kuvailtu
Ikedan helpoiten lähestyttäväksi albumiksi. Radiohittitavaraa se ei silti toki ole, ja vaikka yleisössä oli joitakin tanssiliikkeisiin innostuneita faneja, valtaosa nautiskeli keikkakokemuksesta paikallaan seisten
ja videotaidetta seuraten. Tuntuu että
Ikedan esitys olisi vallan hyvin toiminut myös tapahtumapaikassa, jossa on istumarivit, mutta kieltämättä loppuunmyydyn Tavastian tiiviisti pakkautunut yleisö toi kokemukseen yhteisöllisyyttä.
Menestyksekäs Suomen-keikka osoitti ilahduttavasti, että kiinnostus näyttelyistään tunnettua
Ryoji Ikedaa kohtaan on vahvaa myös hänen sävellysteostensa osalta. Helsingistä alkanut
ultratronics [live set] 2024 -kiertue jatkaa seuraavaksi
muualle Eurooppaan sekä keikkojen että festariesiintymisten muodossa.