Japani hymyn takana tarjoaa kattavan, ihmislähtöisen ja arkisen katsauksen Japanin historiaan ja nykypäivään.
© Atena. All Rights Reserved. © Atena. All Rights Reserved.
Tässä artikkelissa kirjavinkkarimme esittelee tämän syksyn uutuustietokirjan. Lukuiloa!
Nimi: Japani hymyn takana
Tekijä: Liisa Karvinen
Genre: tietokirjallisuus
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2024
Liisa Karvisen Riisiä tiskin alta – Tarinoita nousevan auringon maasta (Gummerus, 2012) oli ensimmäinen Japaniin liittyvä tietokirja, jonka luin 2010-luvun alussa. Maan kulttuuri ja kieli oli silloin vielä uutta ja ihmeellistä – jälkimmäistä
ne ovat edelleen. Kirja sopi hyvin tutustumisoppaaksi Japaniin, ja sen lukemisen jälkeen halusin oppia ja tietää lisää. Näin ollen rinnassani läikähti lämpimästi, kun sain Japani hymyn takana -kirjan luettavakseni, kuin olisin tavannut vanhan
ystävän pitkästä aikaa.
Kirjan aiheita käsitellään sekä kulttuurihistoriallisessa kontekstissaan että nykypäivän yhteiskunnallisina ilmiöinä ja normeina. Historiallisista kappaleista jäi erityisesti mieleen Tomiokan silkkiteollisuus ja sen myötä Japanin vaurastuminen ja kehittyminen
1800-luvulla, eli miten naiset ja silkkiperhoset auttoivat Japania modernisoitumaan. Historiansa aikana Japani on ottanut vaikutteita muista maista lukuisiin asioihin ja muokannut ne sitten maahansa sopivaksi, esimerkkinä vaikkapa kahvi.
Asiatekstiä elävöittävät lukuisat nykypäivän japanilaisten haastattelut: he jakavat omia tarinoitaan ja näkemyksiään kussakin luvussa käsiteltäviin aiheisiin liittyen. Kirjassa vilisevät termit ja aiheet konkretisoituvat ja näyttäytyvät luonnollisena
osana japanilaisten elämää, identiteettiä ja ajattelutapaa. Haastateltavien kirjo on laaja, sillä heitä on eri puolelta Japania, usealta alalta ja ikäluokalta, joten kirja antaa japanilaisista moniulotteisen ja mielenkiintoisen kuvan. Japani näyttäytyy
monisyisenä ja modernina maana, joka nojaa moniin perinteisiin.
Kirjan sivuilla ääneen pääsevät esimerkiksi seuraavat henkilöt: professori Kimie
Oshima, joka tutkii huumoria ja harrastaa manzai-komiikkaa. Hiroki Ohara kertoo ikebanasta eli kukkien asettelusta Ohara-koulukunnan ylimpänä auktoriteettina.
Ohara jakaa ajatuksiaan myös kodawariin liittyen eli siihen, että ihmisen tulisi ollaintohimoinen ja omistautunut asialle, jota tekee, yksityiskohtiin paneutuminen ja tekijän tinkimättömyys ovat tärkeitä. Miten kodawari ilmenee
Oharan kukkien asettelussa tai vaikka Benmatsu-yrityksen lounasrasioissa? Buddhalaisen temppelin pääpappi
Shibayama puhuu päiviensä kulusta, ja tavalliset ihmiset luettelevat syitänsä vaeltamiseen pyhillä vuorilla. Sanansa saavat sanoa myös Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta kärsineet lähialueiden asukkaat. Lisäksi lukijalle tulevat tutuiksi
okinawalaisten sitkeys eli gaman, koululaisten ja työssäkävijöiden yrittämiseen viittaava gambaru-asenne ja se, millä eri tavoilla japanilaiset viestivät kuuluvansa tiettyyn yhteisöön tai ryhmään ja miten tärkeää yhteisöllisyys on.
Japani hymyn takana tarjoaa kattavan, ihmislähtöisen ja arkisen katsauksen Japanin historiaan ja nykypäivään – ja tietysti paljastaa, mitä japanilaisen hymyn taakse kätkeytyy. Lukiessa tuntui siltä, että Japania ja japanilaisia pyrittiin esittelemään
neutraalisti, silloinkin kun kulttuurin erityispiirteitä tuotiin esiin. Jotkin tietokirjat ovat saaneet minut hieman nolostuneena irvistämään, kun Japani on kuvattu mystisenä, eksoottisena maana ja japanilaiset ihmeellisenä kansana. Japani hymyn takana esittelee tavallisia ihmisiä tavallisille lukijoille, mistä kielivät kansantajuinen kirjoitustyyli ja haastattelut. Juuri haastattelut erottavatkin Karvisen kirjan monesta muusta Japania käsittelevästä tietokirjasta, sillä maata esittelevät
ja kuvaavat japanilaiset itse omin sanoin, mikä tuo kirjan lähemmäs lukijaa, sen sijaan että ulkopuolinen asiantuntija kertoisi kaiken. Näin ollen aiempaa tietoa Japanista ei tarvitse, ja vaikka tietopohjaa olisikin, saattaa yllättyä kerran jos toisenkin.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
