Tujiko Noriko

ST: Tujiko Noriko, olisi hienoa tietää jotain synnyinpaikastasi. Synnyitkö Tokiossa tai jossain muussa isossa japanilaisessa kaupungissa vai tuletko pienestä kylästä vuorilta?

TN: Synnyin Osakassa, mutta jopa Osakassa asuinpaikkani oli kuin vuoristokylä. Oudon rajoitettu. Oli niin hiljaista ja valtavasti kirsikan kukkia, valtavasti hyönteisiä, opiskelijoita, kuuluisa supermalli, paljon kotiäitejä, miehiä, joitakin itsemurhia, joitakin raiskauksia, joitakin hulluja ihmisiä, isoja taloja, pieniä taloja, ja TV:itä, ei elektronista musiikkia, ei "artisteja" ei "underground kulttuuria" ja niin edelleen... Olin siellä 18-vuotiaaksi asti.

ST: Kuinka musiikillinen urasi alkoi?

TN: Aloitin tekemään musiikkia ex-poikaystäväni käytetyllä syntikalla (ostin sen häneltä ja nyt se on minun) ja tein kasettinauhan ja annoin sen Pitalle ja he pitivät siitä. Mutta ennen sitä möin 3000 CD:tä Japanissa itsekseni, se oli 2000, siitä oli joitakin samoja kappaleita kuin Pitalle antamassani nauhassa.

ST: Oliko se aluksi vaikeaa?

TN: Ei ollenkaan, nyt se on hieman vaikeaa, mutta ei ongelmia. "Make me hard".

ST: Olet yksi menestyneimpiä ja luovimpia indie-artisteja Japanissa, minkä neuvon antaisit nuorelle japanilaiselle aloittelijalle?

TN: Olen onnekas, ja hieman lahjakas. Naisten lukumäärä tällä alalla on pieni. Myöskin se, että tapasin Pitan, hänen yhtiöllään on yhteyksiä maailmalle, et ehkä tiedä kaikkia menestyneitä japanilaisia artisteja (monet rakastavat ja tuntevat heidän musiikkinsa), heitä on paljon, mutta he ovat tunnettuja vain kotimaassaan.

ST: Onko olemassa reseptiä pikamenestykseen?

TN: Ei... En osaa sanoa... Tuota, ole (tee) viehättävä(ä) ja seksikäs(tä) (musiikkia)...?

ST: Kun oppii tuntemaan paremmin Japanin pieniä, omatekoisia levy-yhtiöitä, saa kuvan siitä, että se on melko yhtenäinen yhteisö. Ovatko artistit (taiteilijat, muusikot ja muut) läheisessä kontaktissa toisiinsa?

TN: Kyllä.

ST: Mikä on sinun kokemuksesi tästä?

TN: Me juomme, syömme ja juttelemme yhdessä, yhteistyötä.

ST: Kaikki, joiden kanssa olen puhunut japanilaisesta elektronisesta musiikista, ovat rakastaneet ja syvästi kunnioittaneet taidettasi.

TN: Vau, olen iloinen.

ST: Repertuaarisi on täynnä pieniä ihmeitä kuten "Aru Choten", "porsche" ja monet muut. Onko sinulla suosikkeja, erityistä raitaa tai raitoja, joita vaalit enemmän kuin muita?

TN: Kaikki voi olla niin henkilökohtaista ja niitä saattaa vaalia, vaikka tuntuisikin, ettet niiden valmistumisen jälkeen tahdo kuunnella niitä enää koskaan. Kyllä, mutta saatan kuunnella Tomlabin uutta julkaisua kesäkuussa ja monissa lauluissa olen kuin vain laulaja ja pidän levystä todella.

ST: Kuinka erikoinen yhteistyösi Megon kanssa alkoi?

TN: Yhteistyö??? Annoin Pitalle kasettinauhani.

ST: Oliko se rakkautta ensi silmäyksellä?

TN: En tiedä, heti kun kuuntelin hänen "Get Out" albuminsa pidin siitä todella paljon ja menin hänen esitykseensä Tokiossa. Ja sitten annoin hänelle nauhani.

ST: Onnistuit kesyttämään pedon - niin sanoakseni, sillä ennen Tujiko Noriko julkaisuja ei Megon säälimättömiltä digitaalikynsiltä herunut paljon armonaikaa.

TN: Vaikka joskus on kummallista sanoa asioita (mego on brabra, mego ei ole brabra), minulle Megon digitaalikynnet eivät ole säälimättömät.

ST: "Make me hard" levyllä, edellisellä mego albumillasi (mego062), runouttasi yhdistetään elektronisten pätkien monimutkaiseen verkkoon. Mitä voit kertoa osuudestasi tälle levylle, miten liityt kansitaiteeseen?

TN: Minä vain tahdoin tehdä sellaista, työskentelin iloisesti, en vakavasti, Slidelabin kundien, Yoshin ja Marumarun kanssa.

ST: Sisällä oleva kuva ja kollaasitaide oli fantastista, oli paljon japaninkielistä tekstiä, asettelu oli myös mielestäni hyvin innovatiivinen.

TN: Suuret kiitokset tuosta!!!

ST: Erityisesti pidin kuvasta, jossa on japanilainen tehdastyöntekijä (?!), takanaan keltainen trukki tai kone... Kuka otti kuvat?

TN: En tiedä, tehdastyöntekijä on ystäväni, joka on kaukana meistä, joten hän lähetti kuvan itsestään töissä sähköpostin kautta.

ST: Oliko kuvaaja sama joka otti kuvat sinusta?

TN: Ei, Yoshi ja Maru ottivat ne.

ST: Pidän monista vanhoista japanilaisista laulajista, aivan eritysesti Aki Yashirosta. Onko sinulla aikaa kuunnella vanhoja klassikkoja ja mikä on suhteesi vanhojen sukupolvien sävelmiin, esimerkiksi kappaleisiin Namidakoi tai Shinobikoi?

TN: En koskaan yritä kuunnella sitä sellaisenaan ja vaikkei sellaista haluaisikaan kuunnella, niitä kuuli kyllä TV:stä jokapäiväisessä elämässä. En ole ollut paljoakaan tekemisissä enkan tai sensellaisen kanssa, mielestäni olen saanut vaikutuksia japanilaisesta 70-90 -luvun popista sekä hieman "douyou"-musiikista, niin kuin koulukirjamusiikista.

ST: Ja nyt aion kysyä sen vastakohtaa. Mikä on suhteesi tulevaisuuden musiikkiin, eloisaan, alatimuuttuvaan elektroniseen musiikkiin, joka ei pelkää epäsointuisia nuotteja, musiikkiin, jota olet itsekin muokkaamassa yhdessä tämän päivän tyyppien kanssa.

TN: Suhteeni musiikkiin on hieman jäädyttynyt, tarkoitan etten työskentele paljon, mutta myös mielipiteeni siitä, mikä on tulevaisuuden musiikkia ja mikä on vanhaa musiikkia, tuntuu olevan joskus epäselvä. Tahdon vain aina tehdä lisää jännittävää musiikkia, joka saa melkein hikoilemaan, vaikka se vaikuttaisikin pehmeältä. Tällä hetkellä kiinnostukseni musiikin luomiseen ei ole järin kuumentunut. Älä naura, mutta nyt tahtoisin kovasti näytellä, elokuvassa, vaikka vain ihan pienessä.

ST: Voisitko kertoa muutaman sanan yhteistyöstäsi DISCOMin kanssa Ranskassa ja Japanin kiertueella marraskuussa 2002? Pariisissa Nouveau Casinolla sinulla oli oikea kvartetti mukanasi, itse missasin sen, mutta siitä kuului hyvää. Kirjoitin heidän Automoto CD:stä arvion ja pidän heidän tekeleistään paljon, kuulin että heillä on jopa oma levy-yhtiö nimeltä Deco.

TN: Kyllä, he ovat super. Rakastan heidän musiikkiaan suuresti ja vieläpä erityisesti heidän live-esiintymistään. He ansaitsevat saada ihailua yhä enemmiltä ja enemmiltä ihmisiltä, yhteistyömmekin oli jännittävää, joskus alussa ehkä niinkuin Nouveau Casinolla ei vielä mennyt niin hyvin, mutta lopussa mielestäni meni todella hyvin, Japanissa olimme kolmin, mutta Gel (Dorine_muraille?? hän käytti eri nimeä fat catin edellisellä albumilla) oli neljäntenä. Minä, Gel, Eric Minkkinen DISCOMista kertoi kuinka olisi mukavaa esiintyä lisää triona, vain kerran esiinnyimme niin ja se oli mukavaa ja hiljaista. Kaikki oli improvisoitua. Ja Tiron!!! On albumi jolla... jne., jne. ok kirjoitan liikaa.

ST: Onko sinulla lempiväriä ja kerrohan, suunnitteletko & valmistatko ihastuttavat vaatteesi itse?

TN: Pidän valkoisesta ja sinisestä ja kultaisesta. Alusvaatteet ja T-paidan CD:ni kannessa tein itse, kyllä, toisin kuin design-vaatteet, joita lisäilen joskus.

ST: Onko sinulla suosikkiparfyymimerkkiä?

TN: Jean Paul Gaultierin parfyymi (se naisen vartalomalli)

ST: Luettelisitko joitakin erityisiä sanoja joita käytät lauluissasi, sanoja joilla on sinulle tärkeä merkitys?

TN: Englanniksi??
penguin, robot, showgirl, make me hard, i wanna be like a fly, mashmalo moon, ore(i), boku(i), koala no furi (pretending to be koala), highheel jne., jne.

ST: Mikä on inspiraatiosi laulujen teossa ja esittämisessä?

TN: Sanat, unelmat ja eroavaisuudet.

ST: Millainen on unelmayleisösi?

TN: Tuota, ei ole mitään erikoista ajatusta tästä. Ehkä ihmiset, jotka eivät olisi niin otakuja.

ST: Ja nyt yllätyskysymys: Mikä olisi täydellinen päivä sinulle?

TN: Päivä johon kuuluu yllättävä auto-onnettomuus rakastajani kanssa. Enkä toivo täydellistä päivää.

Haastattelun teki ST 2003 copyleft