Haastattelussamme metallikitaristi Hideaki Nakama kertoo paitsi vaikutteistaan ja soolourastaan, myös bändistä Hell'n' Back, jossa hän pitkäikäisten toiveidensa mukaisesti yhdistää taitonsa amerikkalaisten muusikoiden kanssa. Yhtye luo englanninkielistä, 80-luvun heavy metallilta kuulostavaa musiikkia länsimaiseen tyyliin.
Hell'n' Backin Hideaki Nakaman sähköpostihaastattelu (23.6.2005~)
Nimi Hideaki Nakama kuulostanee tutulta japanilaisen metallin faneille. 1980-luvun lopussa hän soitti HURRY SQUARYssa ja teki soolotöitään. Hän on myös soittanut Anthemin kanssa, ja nyt hän työskentelee USA:ssa amerikkalaisten muusikoiden kanssa uusimmassa bändissään Hell'n' Back.
JaME haastatteli Hideaki Nakamaa ja kysyi häneltä kaiken Hell'n' Backista ja aiemmista aktiviteeteista.
Hell'n' Back luokitellaan länsimaiseksi musiikiksi Japanissa. Haluatko tehdä tämänkaltaista musiikkia?
Hideaki: Kyllä! Olen soittanut tämäntyylistä musiikkia siitä asti kun aloitin soittamaan kitaraa.
Oletko sinä ja muut bändin jäsenet nyt Japanissa? Haluatko enimmäkseen soittaa Japanin ulkopuolella?
Hideaki: Minä asun Japanissa, mutta muut jäsenet ovat USA:ssa, Orlandossa ja Las Vegasissa. Me haluamme soittaa ulkomailla, mutta soitamme kyllä missä vaan!
Missä äänititte tämän albumin? Ja kertoisitko kappaleiden luomisesta ja äänittämisestä? Onko Japanissa ja ulkomailla äänittämisessä eroa?
Hideaki: Äänitimme peruskappaleet studiossa Danin talossa Oaklandissa, jossa bändin instrumentit ovat, ja voimme äänittää milloin tahansa halusimme. Se on eroavaisuus Japanissa äänittämiseen verrattuna; tosin teimme jotain jälkiäänitystä ja miksausta Japanissa.
Olet onnistuneesti säilyttänyt länsimaisen hard rock -tyylin soiton aloittamisesta asti, ja viimeinkin olet saanut ideaalin bändin. Vokalisti Dan Bryant asuu Oaklandissa Kaliforniassa ja rumpali Jimmy Wells ja basisti Jim Ward asuvat Las Vegasissa, eikö niin?
Hideaki: Dan muutti hiljattain Las Vegasiin, mutta muut jäsenet asuvat Bay Arealla.
Kun katsoin profiiliosaa kotisivuillasi en löytänyt kosketinsoittaja David Swendigin nimeä. Onko hän Hell'n' Backin support-jäsen?
Hideaki: Kyllä! Hän on hyvä ystäväni ja meidän support-jäsenemme. Hän on soittanut Danin kanssa ennen Hell'n' Backin perustamista, ja on työskennellyt meidän kanssamme alusta asti.
Nakama, julkaisit debuuttialbumisi [BREAK IT UP] HYRRY SCUARYn kanssa vuonna 1988. Se oli elokuvan [TOP DOG] soundtrack. Alusta asti musiikkisi on ollut hyvin korkealaatuista. Miksi kirjoitit kaikki lyriikat tälle albumille englanniksi?
Hideaki: Olen aina pitänyt länsimaisesta musiikista joten tuntui luonnolliselta kirjoittaa lyriikat englanniksi. Lisäksi, se albumi oli elokuvan soundtrack. Levy-yhtiö ja elokuvan tuottaja olivat samaa mieltä englanninkielisistä sanoista. Siihen aikaan suurin osa japanilaisista metallibändeistä kirjoitti lyriikat japaniksi. Minulla on todella tärkeitä muistoja sen albumin tekemisestä ja julkaisemisesta. Kiitän monia henkilöitä, erityisesti UFO:n Paul Raymondia avusta tehdä tämä loistava albumi.
Julkaisit sooloalbumin [Point of No Return] vuonna 1989, vuoden debuuttisi jälkeen. Tämä albumi vaikuttaa erilaiselta kuin HURRY SCUARYn. Teitkö sooloalbumisi kappaleet samoihin aikoihin kuin HURRY SCUARYn?
Hideaki: HURRY SCUARYn albumin julkaisusta lähtien työstin ideoitani live-kiertueen aikana. Tein nimikkokappaleen samaan aikaan, se sisälsi paljon ideoita kitarani ilmaisemana. Kappale [2004~] perustui kitarariffiin jonka kirjoitin ollessani noin 20-vuotias, ja jotkut muut kappaleet olin jo soittanut HURRY SCUARYn kanssa, joten en voi sanoa kaikkien kappaleiden olleen uusia. Kiertueen aikana kuljin edestakaisin keikkojen ja Tokiossa äänittämisen välillä, ja viimeinkin äänitys valmistui vuoden 1988 lopussa.
Olet todella lahjakas kitaristi, osaat soittaa monia eri tyylejä kuten hard rockia ja klassista. Miten opeit soittamaan kitaraa? Milloin ja miksi aloitit?
Hideaki: Muistan, että ensimmäinen motiivini oli kun katsoin KISSin liveä televisiosta vuoden 1977 paikkeilla. Katsoin myös Rainbowta, UFO:a, Black Sabbathia, Thin Lizzyä, Ted Nugentia ja Judas Priestiä. Niihin aikoihin aloitin soittamaan kitaraa. Kopioin länsimaisia albumeita. En koskaan oppinut opettajien kautta, vaan monet mahtavat kitaristit olivat hyviä opettajia siihen aikaan.
Sooloalbumillasi [Point of No Return] on klassinen akustinen kitarakappale [EL GIZA]. Opeitko tämän akustisen tyylin aivan itseksesi?
Hideaki: [EL GIZA] -kappale on yksi niistä tyyleistä joita todella halusin soittaa sooloalbumillani; se on samanlaista kuin flamencon mestari Paco de Lucian musiikki ja fusion-kitaristi Al di Meolan musiikki. Olin järkyttynyt kun kitaristiurani alussa ensimmäistä kertaa kuulin heitä, mutta heistä tuli suosikkejani. Olen yleensä hermostuneempi kun soitan akustista tyyliä, mutta periaatteessa samaan tapaan. Mitä klassiseen musiikkiin tulee, albumin kahdeksas kappale äänitettiin 22 jousisoittajan kanssa. Melodian soittaminen perustan kanssa samaan aikaan on yleistä klassisessa kitaramusiikissa, jonka aloitti kitaristit kuten Ritchie Blakemore ja Randy Rhoads. Minulla oli tapana kuunnella barokkimusiikkia, ja teen kaiken omalla tavallani.
1970- ja 1980-luvuilla oli varmasti paljon kitarasankareita. Voisitko kertoa ketkä olivat suosikkejasi ja mallejasi?
Hideaki: Suurimmat suosikkini olivat Michael Schenker ja Uli Jon Roth. Kuuntelin heidän musiikkiaan aina vain uudelleen ja kopioin heitä. Kuuntelin myös Ritchie Blakemorea ja Gary Moorea. Oli todella vaikuttavaa, että jokaisella kitaristilla oli kauniita melodioita ja agressiivisia kitarariffejä, joten olin todella onnellinen kun kuulin henkilöltä joka kuunteli albumiani, että olen kitaristi jolla on sekä kauniita feminiinisiä sooloja että vahvoja agressiivisia riffejä musiikissani.
On ihmisiä jotka tekevät yhteistyötä länsimaisten muusikkojen kanssa, mutta kovin moni ei perusta bändiä. Menit yksin ulkomaille ja perustit bändin Hell'n' Back. Ajoiko halusi soittaa ulkomaalaisten kanssa sinut tekemään niin?
Hideaki: Menin USA:an löytääkseni ideaalin laulajan, jonkun joka osaisi englantia ja voisi olla pitkäaikainen kumppanini, kuten Page ja Plant (huom. Led Zeppelinin Jimmy Page ja Robert Plant) tai Taylor ja Perry (huom. Steve Tyler ja Joe Perry, Aerosmith), tai löytääkseni vokalistin jolla on mykistävä olemus kuten Ozzy Osbournella ja Marilyn Mansonilla. Toinen syy oli löytää sopiva rumpali joka pystyy pitämään modernin heavymetallin vauhdikkaan ja äänekkään potkun, koska siihen aikaan olin syventynyt rumpuihin ja ajattelin, että USA:ssa on paljon senkaltaisia rumpaleita. Nuo olivat syyt miksi lähdin Japanista USA:an.
Kotisivuillasi on pieni esittely ja tietoa siitä, miten tapasit Danin jonkun kautta ja teit Hell'n' Backin hänen kanssaan. Oliko sinulla mitään ongelmia ollessasi ensimmäistä kertaa yksin USA:ssa?
Hideaki: En oikein tiedä voinko sanoa tuohon mitään, sillä olen mies joka tekee vain mitä haluaa. No, vaikeuksista kielen kanssa, oli melkein sama tilanne kuin Japanissa, puhuin vain kun piti keskustella. Jos pitää sanoa jotain eroista, niin sanoisin että amerikkalaiset ovat rennompia ja helpompia verrattuna minuun, joten heillä on tervehenkisempi suhde musiikkiin kuin japanilaisilla. Oli yksi mielenkiintoinen tapahtuma, joka auttoi minua sattumalta. Vaihto-opiskelija Japanista toi CD:ni ja antoi amerikkalaisten muusikkojen ja kitaristien kuunnella sitä, joten he tiesivät minut ennen kuin tapasimme.
Euroopassa japanilainen musiikki on tulossa suositummaksi anime- ja mangabuumin ansiosta. Me myös toivomme, että japanilainen musiikki leviää rajojen yli koko maailmaan. Hideaki, sinä olet japanilainen ja loit rockbändin amerikkalaisten muusikkojen kanssa. Kuinka paljon eurooppalaista ja japanilaista musiikkia näet USA:ssa?
Hideaki: USA:ssa en usein kuule eurooppalaista musiikkia lukuunottamatta suosittuja ja vanhoja bändejä. Kuulen usein amerikkalaista uutta heavyrockia, joka tuntuu melkein samalta musiikilta, koska niissä on pääasiassa rytmikitara ilman sooloja. Verrattuna, eurooppalaiset bändit ovat melko puhdasoppisia, vanhaa musiikkityyliä amerikkalaisten mielestä, luulen. En juurikaan tiedä japanilaisesta musiikista, en oikein pidä sen kuuntelemisesta.
Kertoisitko uudesta albumista [Sacred wind], joka julkaistiin 7. joulukuuta 2005?
Hideaki: [Sacred wind] on todella raskas ja melodinen työ. Joskus meidän täytyy uhrata jompi kumpi, mutta minä pystyin sekoittamaan elementit hyvin ilman kompromisseja. Mielestäni olen pystynyt kasaamaan uuden bändisoundin sekä perinteisiä että nykyisiä amerikkalaisia trendejä seuraten.
Voisitko kertoa mitä aktiviteetteja suunnittelet tulevaisuudelle?
Hideaki: Tänä vuonna tahdon soittaa paljon keikkoja monissa paikoissa, kotimaassa tai ulkomailla, ja tahdon julkaista videon viime vuoden promotionaalisista keikoista.
Jättäisitkö viestin ulkomaalaisille faneillesi.
Hideaki: Paljon kiitoksia siitä, että olette aina tukeneet minua. Suunnittelen aktiviteetteja ulkomailla, joten odottakaa minua! Toivon että pidätte uudesta albumistani yhtä paljon kuin aikaisemmistani!
Haastattelija: Non-Non
Erityiskiitokset DANGER CRUElle haastattelusta ja Toshikazu Ogurumalle valokuvan tarjoamisesta.
