Plastic Treen yksinoikeushaastattelu

Haastateltavana Plastic Tree (2006.4.5.)

Vaihdoin junaa Tokiossa, jossa sadetta tihkui tylsän harmaalta taivaalta, jäin pois jossain muualla ja jatkoin kävellen asuinalueen läpi. Keväisen kotimaan kiertueensa jo aloittanut Plastic Tree oli soittanut 8 konserttia ja palannut Tokioon äänittämään uutta albumia. Sain kutsun bändin tuottajan kotiin ja heidän managerinsa johti minut olohuoneeseen, missä Ryutarou ja Tadashi istuivat ja rentoutuivat perunalastuja ja papereita kantaneen matalan pöydän äärellä.

Esittelisittekö itsenne ensin?
Ryutarou: Olen Ryutarou Arimura, Plastic Treen vokalisti.
Tadashi: Olen Tadashi Hasegawa, basisti. Mukava tavata.

Joulukuussa 1993 Ryutarou Arimura ja Tadashi Hasegawa loivat Plastic Treen. Kuinka te tapasitte?
Tadashi: Aiemmin soitimme eri bändeissä, mutta samalla alueella. Chibassa.

Ai, tiedän laulunne Chibasta. (laulun nimi on Chiba-shi, Wakaba-ku, 6 ji 30 pun)
Tadashi: Niin. Juuri Chiba-shissa me soitimme erikseen, mutta sekoituimme tuolloin hyvin toistemme joukkoon. Molempien yhtyeet hajosivat tai päätyivät tauolle samoihin aikoihin, joten päätimme soittaa yhdessä.
Ryutarou: Tadashi oli bändissä ja minä vaelsin bändistä toiseen tehden myös soolotöitä, paiskin osa-aikatyöntekijänä klubeilla ja etsin henkilöä, joka voisi tehdä sellaisia lauluja mitä halusin laulaa. En löytänyt helpolla sellaista tyyppiä, jonka kanssa halusin soittaa yhdessä, mutta viimein tapasin Tadashin, järkytyin sitä miten hyvin lempimusiikkimme ja -elokuvamme sopivat yhteen ja sitten ajattelin "Haluan soittaa hänen kanssaan.".

Millaista musiikkia soitit silloin? Poikkesiko se nykyisestä tyylistäsi?
Ryutarou: Kyllä, se oli erilaista.
Tadashi: Kun tapasimme toisemme, sanoisin pikemminkin Ryutaroun soittaneen rock'n'roll-bändissä.

Niinkö?! Tuo on yllättävää!
Ryutarou: Tuota.... miten sen sanoisin, suurin piirtein southern rockia tai vanhaa rockia tai psychedelic rockia.
Tadashi: Vähän niin kuin 70-luvun musiikkia.

Soitit coverin Pete Seegerin laulusta TURN! TURN! TURN! (japanilainen nimi on Inori). Soititko tällaista musiikkia?
Ryutarou: Se oli vähän erilaista siitä.
Tadashi: Enemmänkin blues rockia.
Ryutarou: En osaa sanoa selkeästi, mutta se vaikutti paksulta ja muusatulta. (nauraa)

Minulla on mielikuva Ryutarousta laulamassa Saishu resshaa kitaraa soittaen.
Ryutarou: Täysin erilaista. En soittanut kitaraa, olin lähinnä laulussa.
Tadashi: Visual kein kategoriaa ei vielä ollut. Minä soitin tuolloin bändissä, joka oli saanut vaikutteita varhaisista visual kei -yhtyeistä kuten Buck-Tick ja Zi÷kill.

Mitä tarkoititte nimetessänne bändin Plastic Treeksi?
Ryutarou: silloin kun meidän oli annettava bändille nimi, Tadashi ja minä leikimme sanoilla kokeilumielellä. Sanoimme "Laitetaan kaksi sanaa yhteen!" ja "Miksemme tekisi yhdistelmää jostakin keinotekoisesta ja luonnollisesta." ja nimesimme erinäisiä asioita kuten "rauta", "kivi", "joki", jne. Lopulta sanoimme "muovi" (=plastic) ja "puu" (=tree), ja sanoimme "Se on hyvä.", ja niin se oli päätetty.

Kuulostaa kauniilta.
Ryutarou: Niinä päivinä musiikkipiireissä oli monia käsittämättömiä sanoja. Emme tahtoneet bändin nimeen tärkeää tarkoitusta, ja päättäen helposti luettavan nimen olevan parempi, loimme bändin nimen yksinkertaisista sanoista sisältäen keinotekoisia ja luonnollisia asioita.

Ajatus luonnosta ja taiteesta sopii hyvin bändinne väriin.
Tadashi: Niin. Mielestäni se edustaa bändimme imagoa hyvin.

Mistä musiikista olette nyt tietoisia? Olette saaneet vaikutteita brittiyhtyeiltä kuten Radiohead, Blur, Coldplay ja Muse, eikö vain?
Ryutarou: Pidän kaikista mainitsemistasi bändeistä. Luodessani bändin eli brittipop kulta-aikaansa ja pidin siitä, kuten The Smithistä ja The Curesta, edellisestä bändistäni lähtien. Sovimme hyvin yhteen puhuessa tästä musiikista. Lisäksi pidin amerikkalaisistakin bändeistä ja myös länsimaisesta musiikista, mukaan lukien vanhat bändit ja suositun musiikin.

Kuuntelitko useammin länsimaista musiikkia verrattuna japanilaiseen?
Ryutarou: En oikeastaan, pidin japanilaisesta musiikista yhtä paljon kuin länsimaisestakin. Yleisesti ottaen on aika paljon ihmisiä ja bändejä, jotka eivät kuuntele länsimaista tai eivät kuuntele japanilaista, mutta meidän bändillämme ei ole sellaista puolueellisuutta. Me rakastamme sekä länsimaista että japanilaista musiikkia. Joskus puhun Tadashin kanssa länsimaisesta musiikista ja vanhoista japanilaisista kansanlauluista, ennen ei ollut montaa tyyppiä joiden kanssa pystyin puhumaan tästä.
Tadashi: Periaatteessa tarkkaan sanoen saimme The Curelta valtavasti vaikutteita.
Ryutarou: Bändinä The Curen vaikutus oli melkoisen suuri.
Tadashi: Ei vain musiikki, vaan myös bändin olemus, sanoimme "Tuollainen bändi on mahtava.".

Tähän mennessä olette julkaisseet 10 albumia ja 24 singleä (25 mukaan lukien 10. toukokuuta ilmestyneen Namida Dropin) ja teillä on vuonna 1999 5. sijoittunut hittibiisi sink. Mikä on mielestänne vaikuttavin teoksenne?
Tadashi: Albumeista Puppet Show (elokuussa 1998 julkaistu bändin toinen albumi) on minulle vaikuttava. Tällä albumilla pystyimme vakiinnuttamaan musiikillisen muotomme Plastic Treenä. Ilmaisimme tasapainoisesti sen mitä olimme tehneet ennemmin, mitä pystyimme tekemään tuolloin ja mitä halusimme tehdä sen jälkeen.
Ryutarou: No, kaikki teokset ovat vakuuttaneet minut. Jos rohkenen sanoa, Puppet Show -albumilla vakiinnutimme itsemme bändinä. Nyt on kevät, joten voisin nimetä Harusaki Sentimentalin. (nauraa) Tältä minusta tuntuu. On päiviä kun en saa laulua päästäni. En tiedä miksi, mutta pidän siitä. Joskus kyseessä on mestariteos, joskus tuntematon B-puoli. Riippuu laulusta ja päivästä.

Plastic Treen musiikissa on erilaisia ilmentymiä rockista poppiin, hitaista ja sointuvista koviin ja raskaisiin lauluihin. Onko tämä tietoinen valinta lauluja luodessa?
Ryutarou: Ei oikeastaan. Jokainen jäsen pitää monenlaisesta musiikista ja mielestäni he sulattavat sen omien suodattimiensa läpi, joten toivon voivamme lisätä sellaisia elementtejä. En välitä genrestä, mutta laulujen luomisen aikana olemme kaikki tietoisia kappaleista jotka todella ilmaisevat sen mitä haluamme sanoa. Genrestä emme niinkään puhu.

Onko jokaisen jäsenen tekemien laulujen rakenne erilainen?
Tadashi: Kyllä. Se on erilainen. Esimerkiksi Ryutaroun tekemissä kappaleissa on usein vakaat melodiat, johon bändimme lisää musiikin. Akira luo lauluja monimutkaisesti alusta alkaen, johon lisäämme bändin ilmaisun. Minä teen lauluja niin kuin ne minulle tulevat ja jätän loput bändin jäsenille.

Miten teette lauluja? Käytättekö tietokonetta?
Tadashi: Viime aikoina olen käyttänyt tietokonetta, mutta joskus teen sen ensin kitaralla ja sitten sessiossa.

Teettekö lauluja usein yhdessä?
Ryutarou: Joskus teemme niin, joskus teemme raakaversion PC:llä ja tuonne ne, ja joskus vaihdamme niitä PC:llä keskenämme, se riippuu. Itse asiassa äänitin kitaran ja laulun kasettinauhuriin... (Ryutarou osoittaa edessämme olevaa nauhuria) Niin! Käyttäen tätä kasettinauhuria! (nauraa) Tein tätä paljon.

Akiran imagoon kuuluu tehdä musiikkia tietokoneella, monimutkaisesti! (nauraa)
Ryutarou: Kyllä, Akira luo musiikkia usein PC:llä. Mutta käyttää hän myös kitaraa ja äänittää kasettinauhurilla, ja melodioita tehdessään hän tekee ensin taustariffin.
Tadashi: Riippuu laulusta, jos se on akustinen, teen sen sillä tapaa alusta alkaen.

Tapanne luoda lauluja vaikuttaa leveältä ja väljältä. Päinvastaisesti, jotkut bändit yhtenäistävät mielipiteensä ja näyttävät oman värinsä.
Tadashi: Me emme useinkaan tee niin.

Paraden julkaisun jälkeen musiikkityylinne vaikutti muuttuvan new wave -soundista pop rock-soundiin. Oliko se tarkoituksenanne?
Tadashi: Tuota, luulen vastauksen olevan kyllä ja ei. Sanoisin ennemminkin sen vaihtuneen vahingossa. Tuolloin vaihtui jäseniä. Toroimeraissa Hiroshi Sasabuchista (Plastic Treen nykyinen rumpali) tuli bändimme jäsen.

Ettei siis tarkoittaneet muuttua, vaan se tuli luonnollisesti?
Ryutarou: Bändillämme on pitkä ura ja aina albumeita tehdessämme saavutimme sen minkä halusimmekin, ja sitten olemme ajatelleet mitä tahtoisimme tehdä seuraavaksi. Mielestäni meillä oli ajatuksia vahvojen melodioiden ja yksinkertaisten laulujen hakemisesta, vaikkakaan emme keskustelleet siitä bändissämme. Periaatteessa teemme mitä vain minkä uskomme olevan hyvää ja minkä tahdomme tehdä.

Vaikuttaa luonnolliselta.
Tadashi: Kyllä. Olemme niin rentoja. Rohkenen sanoa meidän muuttuneen. "Kokeillaan sellaista laulua, koska emme ole tehneet sitä ennemmin", ja annoimme mennä.

Mitä laulua tarkoitat?
Tadashi: No, esimerkiksi sekvensoijalla sovitettuja lauluja.

Siis Cell?
Tadashi: Kyllä. Suunnilleen Toromerain ajoista lähtien olemme kokeilleet silloin tällöin uusia asioita. Teimme jopa cover-lauluja.

Aivan. Kuinka päädyitte laulamaan coverin moshimo Piano ga hiketanarasta (Toshiyuki Nishidan hittilaulu vuodelta 1981)?
Tadashi: Se idea tuli henkilökunnalta. "Se on mielenkiintoista. Miksette yrittäisi?". Me rohkenimme yrittää.

Lauloitte todella erikoisen laulun, Baka ni nattanonin. Uskalsitteko tehdä sellaisen laulun?
Tadashi: Niin. Sekin idea on peräisin henkilökunnalta. "Miksette tekisi tätä? Se on mielenkiintoinen, eikö sinusta?" "No, ymmärrän. Kokeillaan.".

Se ei ole alkuperäinen luontonne, vai mitä?
Ryutarou: Ei ollut. Olen 100% varma ettei se ollut alkuperäistä luontoamme! (nauraa) Tuota, arvelen meidän halunneen kokeilla bändissä erinäisiä asioita. Olemme bändi joka ei aseta tällaisia rajoja, mutta olemme tehneet kaikenlaista ja huomanneet meillä olevan rajamme. Emme välttämättä yritä rikkoa niitä, mutta mielestäni emme etsi ja kokeile "mahdotonta".

Minulla on Ryutaroun sanoituksista vaikutelma hänen sisäisestä, uniikista maailmastaan, herkkä, hauras, hellä, puhdas ja epävakaa kuin lapsi. Milloin sanoituksesi tulevat mieleesi?
Ryutarou: Viime ajoista on vaikea sanoa. Mutta tapasin kirjoittaa niitä ylös vihkooni. Minulla on päässäni selviä kuvia mitkä haluan kirjoittaa, ja sovitan sen lauluihin jotka jäsenet tuovat tai minä teen, perustuen haluamaani teemaan. En osaa sanoa milloin, mutta silloin kuin kirjoitan paljon, minä kirjoitan paljon ja milloin en, en kirjoita ollenkaan. Ei sillä ole väliä... olenko kylvyssä (nauraa), junamatkalla, matkailuautossa, menossa nukkumaan. Kokoan sanat yhteen ja sijoitan ne musiikkiin, vaihtaen sanoista lyriikkaan, minkä teen usein sängyssä. (nauraa)

Miksi Mike-neko Byouin -projekti (sessiobändi jäseninä Ryutarou, Tadashi, cali≠garin Ao, Ya-foon Ya-su, joka teki cover-laulukeikan ja kuvasession FOOL'S MATE -lehteen) toteutettiin? Mikä oli konseptina? Teettekö sitä yhdessä?
Ryutarou: No, se oli... (nauraa), Tadashi ja minä satuimme soittamaan kansanmusiikkibändi Mikenekona kerran eräässä tapahtumassa. Kuten sanoin, tykkään synkästä kansanmusiikista, kuten undergroundista, eikä kukaan muu pitänyt siitä tai soittanut kanssani (nauraa), sanoin "Eikö olisi mukavaa soittaa Tadashin kanssa?". Faniklubitapahtumassa, Akiran tehdessä jotakin muuta, Tadashi ja minä soitimme ryhmänä, sanoen "Mitä jos soittaisimme naisen valeasussa?" ja me teimme sen naisten vaatteissa. Silloin projekti alkoi.
Tadashi: Sen jälkeen satuimme saamaan tutultamme kutsun Halloween-pippaloiden kaltaisiin juhliin.
Ryutarou: Mutta muut jäsenet soittivat bändissä. Ajattelimme "On yksinäistä soittaa kahteen pekkaan." ja "Miksemme aloittaisi väliaikaista bändiä?" ja soitimme tuttujen kanssa. Oli Halloween ja kuulin toisten jäsenten pukeutuneen Halloween-asuihin, joten ajattelin ettei olisi mielenkiintoista käyttää samaa asua kuin toiset. Siispä puhuimme "Haen pyjamani kotoa.", "Käärin sideharsoa vartaloni ympärille.", "Me puhumme sairaalasta, joten tarvitsen hoitajan vaatteet." ja siitä se yltyi. Lopulta asiasta tuli verinen. (nauraa)

Oletteko muusikkoina tarkkoja instrumenteistanne tai vokaaleistanne?
Ryutarou: Jos arvelen voivani laulaa sujuvammin soittaen itse kitaraa, hoidan molemmat, laulun ja kitaran soiton. Periaatteessa minulle on tärkeämpää laulaa lauluja, joten en voi sanoa paljoa kitaran soittamisesta. Vokaaleista puhuen, mielestäni ne kuullaan ennen itse musiikkia. Mielestäni ääni on elävä, joten en käytä usein keinotekoisia tekniikoita. Tärkeintä on se, voinko siirtää sydämeni ja erinäiset tunteeni yleisölle, joten en välitä kovin paljoa tahdista tai säveltasosta.
Tadashi: Minun tapauksessani aloitin basson soiton koska halusin soittaa bändissä, joten minusta asiat ovat OK kunhan voin soittaa basso-osuuden bändissä. Basson soundia ja tyyliä ajatellen, huolehdin vain pystynkö soittamaan mitä bändi haluaa. Vaikken osaakaan soittaa niin monella tyylillä, on minulla vahva luottamus Plastic Treehen, niin vahva että tiedän minun olevan pakko tehdä se, ja hyvin!

Bassotyylisi riippuu siis laulusta, eikö?
Tadashi: Niin. Sanoisin mieluummin että aloitin soiton en siksi, että halusin soittaa bassoa, vaan myös koska halusin soittaa bändissä.

Mitä harrastuksia teillä on musiikin lisäksi?
Ryutarou: Valitettavasti minulla ei ole... (nauraa)

Olet onnekas, sillä voit olla iloinen niin kauan kuin teet musiikkia.
Ryutarou: ... En ole varma voinko vastata myöntävästi... (nauraa). Paitsi musiikki, minulla ei ole harrastuksia... No, tykkään nähdä elokuvia... mutta se on liian tavanomaista.

Mitä elokuvia sinä katsot?
Ryutarou: No, normaalisti katson mitä vain elokuvia, Hollywoodista undergroundiin. Mutta en muista. (nauraa) Muistan kuvat, mutten päätarinoita tai nimiä ollenkaan. Ja se ei ole vielä harrastus, mutta pidän matkailusta.

Pidät siis konserttikiertueista?
Ryutarou: Nooo, kiertueella, minun täytyy tehdä kovasti töitä esiintymisten eteen. Mutta kiertueiden aikana menen moniin paikkoihin itsekseni. Joten haluan matkailun olevan tästä lähtien harrastukseni. (nauraa) Tahdon nähdä 100 maailmanperintöä ennen kuin kuolen!
Tadashi: Minulla ei ole musiikin lisäksi yhtään harrastusta, mutta kun minulla on aikaa, tykkään käydä CD-kaupoissa ja ostaa erinäisiä levyjä.

Pidät siis musiikin kuuntelusta. Kuunteletko millaista musiikkia tahansa?
Tadashi: Kyllä vain. Mutta arvelen olevani puolueellinen musiikin suhteen.

Tarkoitatko mainitsemaasi brittimusiikkia?
Tadashi: No, joskus brittiläistä, joskus punkkia ja joskus vaihtoehtoista, yritän laajentaa sitä.

Plastic Treen kevätkiertue 2006 Kuroi Sokudo no Shikakkei on alkanut ja olette soittaneet siltä jo 8 keikkaa. Miltä tuntuu?
Tadashi: Ollakseni rehellinen, tuntuu todella hyvältä. Aluksi olin hieman huolissani, sillä aloitimme kiertueemme ja äänittämisen jne. samaan aikaan. Mutta päinvastaisesti keskitymme jokaiseen asiaan, kuten äänittämiseen ja esiintymiseen, yksi kerrallaan ja keskittymisemme on todella korkealla ja konserttikiertue oikein hyvä.

Kiertueen aikana elämänne on varmaakin rankkaa, sillä matkaatte ja harjoittelette ja esiinnytte aina uudelleen ja uudelleen. Mitä teette huolehtiaksenne terveydestänne?
Ryutarou: No, huolehdin terveydestäni ainakin niin paljon kuin voin, mutta...

Esimerkiksi, pidätkö huolta kurkustasi varoen vahingoittamista?
Ryutarou: No, huolehdin kyllä kurkustani. Lisäksi varon jännityksen laskemista. (nauraa) Olen mies jota kuvottaa helposti voidessani pahoin, vaikka muut asiat olisivatkin hyviä ja miellyttäviä. Joten kiertueen aikana yritän pitää hienot keikat mielessä, esimerkiksi mennessäni suosikkipaikkoihini, kävelen yksin ympäri kaupunkia.

Oletko koskaan eksynyt matkallasi?
Ryutarou: (nauraa) Pidän Kiotosta todella paljon ja olin yksin menossa katsomaan nähtävyyksiä, ja eksyin matkalla. (nauraa) En varsinaisesti eksynyt, mutta erehdyin paikasta, josta tilasin taksin klubille päästäkseni. Ai! On minulla kokemus täydellisestä eksymisestäkin! (purskahtaa nauruun)
Tadashi: Kyllä vain! (nauraa)
Ryutarou: Sapporossa! (nauraa) Se oli ensimmäinen reissumme Sapporoon emmekä nähneet eteemme lumimyrskyn takia.
Tadashi: Kuten tiedät, kovassa lumipyryssä menettää suuntansa. Kävelimme kuten tavallista, muttemme nähneet eteemme ollenkaan, mistä tulimme tai minne olimme menossa.

Vaikuttaa siltä kuin olisi unessa.
Tadashi: Kaikkialla minne katsoimme näkyi se sama maisema! Lunta satoi kai kamalasti. Joten sanoimme "Eikä! Emme voi mennä kotiin!" (purskahtaa nauruun)
Ryutarou: "Emme eksyneet matkalta, vaan olemme täysin eksyksissä!" (purskahtaa nauruun)

Se oli vaarallista. (nauraa)
Tadashi: Ajattele jos olisimme olleet vuorilla...

Sehän on kuin Tsumetai Hikarin maailma. (nauraa)
Ryutarou: Minulla ei ole hyvä suuntavaisto. Rehellisesti sanoen hukkaan tieni usein.

Et siis voi elää ilman kännykkää?
Ryutarou: En voi. Mutta kysyn usein ihmisiltä ohjeita. Maailmassa ei ole niin paljoa pahoja ihmisiä, he auttavat minua. (nauraa)

Onko kiertueen aikana tapahtunut mitään vaikuttavaa?
Ryutarou: Kävelin Kiotossa keväällä. En ollut vielä nähnyt kirsikankukkia, ja nyt näin niitä Kiotolaisessa temppelissä. Kirsikkapuu oli täydessä kukassa ja samalla satoi lunta, se oli todella liikuttavaa. Se oli yksi elämäni parhaita hetkiä. Olin onnekas noustessani aikaisin. (nauraa)

Viime vuonna julkaisitte kolmen singlen sarjan (Namae no nai Hana, Ghost, Kuchuburanko), yhden per kuukausi, ja suurin osa töistänne sijoittui studioon. Saitteko itsenne nopeasti jälleen konserttitunnelmiin?
Tadashi: Keskitymme vahvasti kaikkiin töihimme, mutta ei se ollutkaan niin hankalaa kuin kuvittelimme.
Ryutarou: Kiertue oli yhtäaikaisesti studioäänitysten kanssa ja molemmat edistyivät melkein samaa tahtia. Mutta yritin pitää äänitykset minimissään. Olin huolissani etten pystyisi muuttamaan mielentilaani nopeasti, mutta päinvastoin, se auttoi minua keskittymään, heittäen minut pyörivään musiikkiympäristöön (nauraa), joka johti mielestäni hyvään suuntaan.

Ghost on todella siisti.
Molemmat: Suuret kiitokset!

Laulu on raskain tähän mennessä, eikö?
Tadashi: No, emme olleet julkaisseet sellaista laulua singlenä aiemmin, jolloin se oli monen mielestä raikas.

Olin yllättynyt, sillä en uskonut noin raskasta laulua julkaistavan singlenä.
Tadashi: Se liittyi kolmen singlen kuukausittaiseen julkaisuun, ajattelimme olevan mielenkiintoista julkaista sellainen laulu mitä emme aiemmin olleet julkaisseet.

Oletteko aina pitäneet niin raskaista lauluista?
Ryutarou: Albumeillamme on usein äänekkäitä lauluja ja muutama niistä on pääosassa konserteissamme, mutta emme ole koskaan julkaisseet niitä singlenä. Ne ovat selvästikin rakentuneet osaksi väriämme, joten se on hyvä single kertoa asiasta.

Jokaisella singlellä on oma värinsä.
Molemmat: Kyllä.

Sarjan viimeinen single Kuchuburanko on sirkuksen maailma.
Tadashi: Se tulee siitä, että Plastic Tree pyrki sirkusajatuksiin, mikä oli lähellä alkuperäisiä aikeita.

Oliko tämä idea teillä jo varhaisista ajoista lähtien? PV:issänne on joskus kuvia sirkuksesta.
Ryutarou: Paradella loimme sirkusimagon ja siitä se ajatus vakiintui.
Tadashi: Tavatessani puhua Ryutaroun kanssa huomasimme että se mitä halusimme tehdä muistutti paljon sirkusta, tai vanhaa teatteria, paljon nähtävää yhdessä paikassa.
Ryutarou: Se on hieman kieroa ja vääristynyttä. (nauraa) Matkata moniin kaupunkeihin ja esiintyä.

Onko se lähellä ajatusta romanitaiteilijoista?
Ryutarou: Ei niinkään oikeissa konserteissamme, mutta sirkukset, teatterit ja perinteisten japanilaisten festivaalien esitykset ovat pysyneet selvänä mielessäni lapsuudesta asti. Nyt kirjoittaessani sanoituksia, palaan joskus noihin muistoihin ja tuodessani ne bändiimme, ne toimivat hyvin.

Yoyogi dai 2 Taiikukanin lava vuoden 2005 lopussa oli sirkuksen maailma.
Ryutarou: Niin. Puppet Show -albumista lähtien emme näyttäneet sirkuksen elementtejä niin paljoa. Teimme sen tahallamme ja erinäisten asioiden tekemisen jälkeen palasimme juurillemme. Kuchuburankon aikoihin ajattelimme olevan hyvä esittää sellaiset asiat keikoillamme.

Se oli todella hieno visuaalisuudessaan. Se näyttää tarttuneen ulkomaille, Eurooppa mukaan lukien. Japanilaisuuden sijaan sain ajatuksen kansalaisuudettomasta.
Tadashi: Sirkus on kovasti juuri tuollainen.

Arvelen ulkomaisten ihmisten sen nähdessään kokevan mysteerisen ilmapiirin itämaisella tunnelmalla. Konserttinne jatkuvat nyt kiertueen finaaliin, joka on Shibuya-AX:lla 8. toukokuuta. Mitä haluatte tehdä tulevissa konserteissanne?
Tadashi: Soitamme nyt hyvin yhteen, joten haluan näyttää täydellisyytemme, mikä onnistuu meiltä nyt suurella voimalla.

Uusi albuminne julkaistaan 28. kesäkuuta. Millainen albumi se on?
Tadashi: Sisällöstä, täydellistimme albumin sisältämään kaiken mitä Plastic Tree pystyy nyt ilmaisemaan.

Millaista musiikkia haluaisitte nyt ottaa mukaan?
Tadashi: Meillä ei ole konkreettista genreä. Jos eteemme tulee signaaleja, jotka iskevät meihin sointuja, sitten haluamme ilmaista sitä musiikkimme kautta.

Oletteko tietoisia ulkomaiden musiikillisesta toiminnasta?
Ryutarou: Pidän fanikirjeiden lukemisesta. Olen aiemmin saanut fanipostia ulkomailta, lukenut ne ja tullut tietoiseksi imagostamme. Nyt voimme arkisesti kuunnella tietokoneelta musiikkia maista, joissa en käy. Ihmiset tietävät meidät ja kiinnostuvat musiikistamme ja antavat meille fanikirjeitä, joten haluan todella mennä sinne. (nauraa)

Koska pidät matkailemisesta. (nauraa)
Ryutarou: Kun ajattelen "Ahaa, kuuntelet musiikkiamme.", haluan todella mennä esiintymään sinne. Tämä on samanlaista Japanissa, saadessani kirjeen kaupungista, jossa en ole koskaan käynyt, tahdon mennä sinne esiintymään. Fanien takia tietenkin, mutta myös itseni vuoksi. (nauraa)

Ehkäpä myös samankaltaisuuksia on nähtävissä. Esimerkiksi, on ihmisiä jotka ovat koskettuneet kyyneliin luettuaan Harusakin Sentimentalin sanoitukset englanniksi käännettynä.
Ryutarou: Niinkö~~~~~?! (hän on yllättynyt) Sitä sattuu myös minulle lukiessani ulkomaisten henkilöiden käännöksiä, mitkä ovat hyvin todellisia mielessäni, ollessani joskus tunteellinen. Kuunnellessani ulkomaista musiikkia en ollenkaan ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta saatan liikuttua siitä.

On hienoa, jos meilläkin voi olla sellaisia tunteita.
Ryutarou: Niin, minulle se on iloinen asia. Lukiessani ulkomailta tulevia kirjeitä ja keikoillamme käyneiden ulkomaisten fanien täyttämiä kyselyitä, ajattelen todella "Tahdon mennä.". Lisäksi arvelen sen stimuloivan minua.

Kenties palaat monia asioita omaksuneena. Mielestäni elävien ihmisten, historian ja kulttuurien ero saa tuntemaan jotakin uutta. Mutta samasta musiikista pitävät ja samaan tarkoitukseen kerääntyvät ihmiset ovat periaatteessa samanlaisia. Tahdon nähdä kuinka Plastic Treellä sujuu ulkomaiden keikoilla.
Ryutarou: Alunperin pidin todella ulkomaisesta musiikista, sain heiltä suuria vaikutteita musiikilliseen perustaani. Sen lisäksi, Kaukoidän saarella syntyneenä (nauraa), olen kiinnostunut siitä kuinka meidän musiikkimme heijastuu ulkomaisiin kuuntelijoihin.

Mitä odotatte Meksikon kiertueeltanne? Mitä haluatte tehdä siellä?
Tadashi: En osaa vielä kuvitella millainen keikasta tulisi. Joten odotan sitä suurella innolla, millainen ilma siellä tulee olemaan.
Ryutarou: Ei liity asiaan mitenkään, mutta eräs lähiaikoina ostamani varuste on todella tyylikäs, ja se on tehty Meksikossa. Päässäni on mielikuva, jossa on paljon niitä tavaroita. (nauraa) Mutta se on oma mielikuvani. (nauraa)
Tadashi: Olen kuullut musiikin olevan hyvin aktiivista siellä.
Ryutarou: Uskon rakastavani paikkaa kunhan menen sinne. Toivottavasti moni tulee katsomaan konserttejamme, sillä jos vain muutama tulee, ei minua enää kutsuta?! (purskahtaa nauruun) Joten toivon monen tulevan katsomaan meitä. (nauraa)
Tadashi: Ja minä käytän Fenderin bassoa. Kuulin että siellä sijaitsee iso Fender-instrumenttien tehdas.

Antaisitteko viestin ulkomaisille Plastic Treen faneille?
Ryutarou: Olen todella halunnut konsertoida ulkomailla jo jonkin aikaa, joten olen oikein mielissäni siitä että se toteutuu. Ei ole niin tavanomaista koskettaa ulkomaista musiikkia eri maissa, joten kiitän teitä suuresti musiikkimme kuuntelemisesta. Jos mahdollista, haluan näyttää konserttimme kaikille teille, jotka musiikistamme pidätte, ja tehdä yhdessä jotakin erikoista. Tahdon todella käydä kaupungissasi! (nauraa)
Tadashi: Kulttuuri ja ympäristö on meille niin erilainen, joten olen varma että voimme esiintyä antaen teille tunteen uudesta ja erilaisesta, joten tulkaa katsomaan meitä. Saatatte pitää meitä mietona ja hiljaisena bändinä, mutta me olemme monen tyylin bändi. Ja voimme antaa teidän kuunnella kaikkea musiikkiamme.

Niin, olette todella ainutlaatuinen omaamalla useita kauniita balladeja kuten Tsumetai Hikari, kovia ja raskaita kuten Ghost, mysteerisiä lauluja ja syntikkamusiikkia.
Tadashi: Olemme samaa mieltä, joten tulkaa katsomaan konserttejamme!