Marble Sheep Saksassa

Mable Sheepin haastattelu

Café Cairo, Würzburg. Saavuin klubille suunnilleen klo 18:00. Puhuttuani Timon (saksalaisen lämppäribändin basisti) kanssa kysyin Marble Sheepiltä missä he haluaisivat haastattelun tehdä. Siirryin takahuoneeseen ja odotin bändiä. Heidän tullessa sisään huoneeseen jokainen esitteli itsensä kättelemällä.

Esittelisittekö itsenne eurooppalaisille faneillenne.
Morihide Sawada: Tuleeko tämä lehteen?

Ei, vaan kansainväliselle japanilaisista artisteista kertovalle nettisivustolle. Julkaisemme myös tänne Eurooppaan saapuvien japanilaisten bändien haastatteluja.
(Matsutani Ken kysyy kollegoiltaan jotakin japaniksi.)
Ken: Mitä mieltä olette bändistämme? Se on niin vaikeaa. Meidän on yksinkertaisesti niin vaikeaa kuvailla sitä. Musiikkimme on sekoitus psykedeelistä, punkkia ja undergroundia. Se on sekoitus, ei vain yhtä genreä. Osaat kuvailla sitä jos jäät paikalle keikan loppuun asti.
Muuten, Marble Sheep on Ken Matsutani (G,V), Brown Nose (G,CHO), Rie Miyazaki (B, CHO), Taro Arakawa (D, CHO) ja Morihide Sawada (D, CHO).

Kotisivuillanne ei ole paljoakaan tietoa saatavilla olemassaolonne ensimmäisistä vuosista 90-luvun puolivälissä. Kertoisitteko jotakin tästä ajanjaksosta? Mitä silloin tapahtui, tai..?
Ken: Aa... Se oli hiljaista aikaa.

Kuinka kokositte bändin? Tunsitteko toisenne etukäteen?
Ken: Tuota, niin, niin. Marble Sheepin jäsenet vaihtuvat, vaihtuvat, vaihtuvat aina vaan, mutta musiikillinen henki on yhtä... Se on matkamusiikkia. Olemme yrittäneet ja etsineet uusia asioita vuodesta 1987 lähtien.

Se onkin toinen kysymys. Kuinka monta jäsentä... (Marble Sheepissä oli alunperin?)
Ken: Aa... (nauraa)

Kysyn koska kotisivuillanne ei ole kovinkaan paljon informaatiota.
Ken: Ghost- ja White Heaven -jäsenet... (Rie Miyazaki kertoo numeron japaniksi) Ehkä suunnilleen 25. (nauraa)

Kuinka idea kahdesta rumpalista syntyi?
Ken: Pidän kaksien rumpujen nopeudesta. Kerran kokeiltuaan ei sitä tunnetta voi unohtaa. Kahdet rummut ovat ihme. (Minulla kesti melkoisen pitkään ymmärtäessä Kenin sanomaa, joten kaikki alkoivat nauraa.) Joka tapauksessa, eivätkö kahdet rummut näytä sinusta hyvältä?

Mitkä bändit ovat vaikuttaneet teihin?
Ken: Niitä on niin monta. Vanha Krautrock. No, eurooppalainen rock ja amerikkalainenkin. Kansainvälinen glam rock, punk sekä kansan- ja nykymusiikki.

Pyhititte albuminne FOR DEMOLITION OF A SPIRITUAL FRAMEWORK Naoto Hayashille.
Ken: Aa, joo, joo... hän oli ystäväni. Hän kuoli.

Millainen vaikutus hänellä oli musiikkiinne? Vai olitteko vain ystäviä?
Ken: Niin, vain ystäviä. Hän oli yksi parhaista ystävistäni ja mahtava laulaja. Hän opetti minulle todellisen rock-hengen.

Tämä ei ole ensimmäinen kertanne Saksassa, vai mitä? Vuonna 2002 olitte festivaalilla Guru Gurun (saksalainen yhtye) kanssa. Miltä tuntuu olla täällä taas?
Ken: Oikein mukavaa. (nauraa) Drive By Shooting, yleisö, jutut... Kaikki oli oikein mukavaa. Olemme todella iloisia.

2004 soititte yhdessä saksalaisen bändin Damo Suzuki Networkin kanssa japanilaisen yleisön edessä. Miltä tuntuu soittaa Saksassa saksalaisen bändin kanssa saksalaisten fanien edessä?
(bändiä alkaa naurattaa)
Ken: Saksalainen yleisö on oikein mukava. Japanilainen musiikkiskene on lähes yksinomaan lapsille, nuorta yleisöä, kuten japanilainen maailma/kulttuuri ylipäätään. Meille ei ole tilaa japanilaisissa piireissä, olemme todella underground.

Luin kotisivuiltanne teidän suunnitelleen kiertuetta Eurooppaan keväällä 2004. Toteutuiko se?
Ken: Kaksi vuotta sitten?

Se oli jossain englanninkielisen sivustonne uutisissa.
Ken: Aa, kyllä... Marble Sheepin nettisivut teki vanha ystäväni. Hän on todella fiksu ja omaa hyvän muistin. Joskus saamme keikkatarjouksia ulkomailta... (kysyy kollegoiltaan japaniksi ja keskustelee hetken) ..mutta meillä ei ole muistikuvaa siitä, pahoittelen. (bändi nauraa)

Soitatteko myös muissa Euroopan maissa?
Morihide: Tarkoitatko tätä kiertuetta?

Tai seuraavalla kerralla?
Ken: Ensi kerralla? Joo, kaikkialla... okei.
Morihide: Me menemme kaikkialle, mikäli olemme tervetulleita siellä!

Onko mielessänne kansainvälistä tai japanilaista artistia, jonka kanssa haluaisitte soittaa kiertueella tai konsertissa?
(Bändi keskustelee pitkän tovin japaniksi)
Ken: Toistaisitko kysymyksen uudelleen? Olemme hämmentyneitä. (Toistettuani kysymyksen Ken selittää sen toisille jäsenille lyhyen keskustelun kera.) Ei, ei. Olemme aina omillamme. En tiedä niin paljoa japanilaisia artisteja. Drive By Shootingin kanssa voisimme soittaa uudelleen! Jos heille se sopii.

Mikä on salaisuutenne melkein 20 vuoden yhdessä oloon?
Brown Nose No.2: Pienet aivot. (nauraa)
Morihide lisää: Iloinen mieli!
Ken: Iloiset ihmiset tulevat luokseni ja...
Rie: Ongelmalapsi huolehtii ongelmalapsesta. (kaikki nauravat jälleen)

Oliko Marble Sheepillä koskaan mahdollisuutta siirtyä majoriksi?
Ken: Tuota, ei, koska meitä on vaikea myydä ja mainostaa major-yhtiön toimesta. Varhaisina vuosina 80-luvulla eräs yhtiö kysyi minulta. He kuuntelivat musiikkiamme ja sanoivat: "Aa, todella vaikeaa!" (nauraa) Tuolloin soitimme yli 20 minuuttisia lauluja, joten...
Nyt minulla on useita ystäviä Japanissa major-levy-yhtiöiden seassa. Mutta en löydä syytä liittyä major-yhtiölle, me liityimme indie-yhtiölle ja olemme nyt Saksassa.
Kyllä, tämä on tarina japanilaisesta major-musiikin maailmasta. Toivon että Euroopassa vallitsee eri tilanne kuin Japanissa. Minun täytyy todeta se uudelleen: Japanilainen musiikkiskene on lähinnä lapsille, ei aikuisille.
Morihide: Tiedätkö että hänellä on oma yhtiö?

Ei, en tiennyt.
Morihide: Sen nimi on Captain Trip.
Ken: Se on Tokion indie-yhtiö, olen manageri. Outoa!

Ahaa, aivan! Kuulin siitä, tunsin nimen. Tällä hetkellä Euroopassa on menossa japanilaisten bändien invaasio. Melkoisen kuuluisia yhtyeitä kuten kagerou, MUCC ja Boris...
Ken: Boris? Ai, Boris, tiedän heidät, mukava bändi.

Nämä bändit soittavat täällä muutaman kuukauden sisällä. Mitä mieltä olette tästä kehityksestä, että japanilaisesta musiikista tulee yhä vain suositumpaa Euroopassa?
Ken: Toivon heistä tulevan suositumpia Euroopassa. Marble Sheepillä on 18 vuoden historia, ja meillä on niin paljon musiikillisia ystäviä Japanissa. Mutta... (toisille jäsenille) En oikein halua nyt puhua toisten japanilaisten ryhmien tarinoista.
Brown Nose No.2: Olemme todella iloisia saapuessamme tänne Eurooppaan (kaikki alkavat nauraa tälle sattumanvaraiselle kommentille). Anteeksi.. Olen niin nälkäinen.
Ken: Kaikki OK? (nauraa)

Miksi teidän mielestänne japanilaisilta artisteilta kesti näin kauan tulla tunnetuksi täällä Euroopassa?
Ken (kysyttyään kollegoiltaan): Ehkä rahaongelma. Ehkä kaikkien bändien pitäisi matkata Eurooppaan ja soittaa keikka. Valitettavasti Eurooppa on hieman kaukana Japanin saarilta.

Bändit kuten BALZAC ja Guitar Wolf esiintyvät Euroopassa melko säännöllisesti, mutta miksi arvelette Euroopan pitävän enemmän isoista visual kei -bändeistä kuten Dir en grey?
Morihide: Dir en grey?? (bändi keskustelee keskenään, sillä he eivät olleet nimeä aiemmin, paitsi Rie joka oli kuullut sen televisiosta.)

Ehkä tiedätte Malice Mizerin tai jonkin vastaavan?
Ken: Aa... (keskustelua)

He ovat Euroopassa suositumpia kuin muut rock-bändit. Minkä luulette olevan syynä siihen?
Ken: Ne ovat muotimusiikkia. Vain muotimusiikkia...
Rie: Meidän pitäisi kaikkien meikata ja laihduttaa! Jotta voisimme olla suosittuja Euroopassa.
Ken: Meidän mielestämme Guitar Wolf ja Boris omaavat rock-henget. Visual kei on muotipoppia, mielestäni heillä ei ole rock-henkeä. (nauraa) Heillä on vain rock-tyyli.
Brown Nose No.2: Hei Ken, olen niin hurjan nälkäinen. Milloin tämä haastattelu loppuu? (nauraa)

Domo Arigatou!
Kaikki (yllättyneinä): Kiitos.
Morihide: Saanko ottaa kuvan??

Haastattelun jälkeen bändi suuntasi takaisin lavalle sound checkiin. Konsertin oli määrä alkaa noin 21.00, joten heillä ja Drive By Shootingilla oli tarpeeksi aikaa sound checkiä varten. Tämän aikana henkilökunnalla tuntui olevan vaikeuksia kahden rumpusetin asettamisessa. Kaiken ollessa valmiina Marble Sheep palasi jälleen takahuoneeseen, missä klubin omistaja tarjosi heille syötävää.

Ensimmäiset vierailijat saapuivat puoli yhdeksän paikkeilla ja sali täyttyi hiljaa itsekseen. Drive By Shooting aloitti juuri ajoissa kello 21:00, mutta kesti jonkin aikaa ennen kuin yleisön vahvuus ylitti 50 henkeä. 60 minuutin jälkeen Drive By Shooting lopetti viimeisen laulunsa ja halusi lähteä, mutta yleisö tahtoi encoren ja niinpä he jäivät lavalle vielä 5 minuutiksi. Parin minuutin kuluttua Marble Sheep ilmaantui lavalle ja aloitti soiton. Aluksi he esittivät kaksi melko lyhyttä laulua, kunnes alkoivat soittamaan sitä tyyliä josta he ovat kuuluisia: pitkiä psykedeelisiä lauluja, harvoilla sanoituksilla ja useilla kitarasooloilla. Yleisö, erityisesti kaksi vanhempaa naista, näytti vaipuneen transsiin ja alkoi liikkua yhä vain enemmän jokaisen laulun tahdissa, kunnes viimeisen laulun aikaan yleisö oli Rien sanojen mukaan täydessä innostuksessa.

Rie ja Ken poistuivat lavalta, mutta koska rumpalit ja Brown Nose jäivät, tiesivät fanit encoren olevan tulossa. Se alkoi todella pitkällä kaksien rumpujen improvisaatiolla Brown Nosen kannustaessa molempia rumpaleita sekä yleisöä antamaan parhaansa. Sillä välin Rie (Marbyksi pukeutuneena) ja Ken palasivat lavalle. Brown Nosen soittaessa nyt bassoa, esitti Marble Sheep vielä yhden melkoisen pitkän laulun, Marbyn tanssiessa ja viihdyttäessä vähintäänkin yllättynyttä yleisöä. Viimeisen laulun jälkeen, noin klo 23:25, bändi poistui vähäksi aikaa takahuoneeseen ennen paluutaan myyntipöydän ääreen. Osan jäsenistä jäädessä juttelemaan nimikirjoitusta pyytävien tai levyä ostavien fanien kanssa, alkoivat loput pakata instrumenttejään.

Suuret kiitokset bändille kysymyksiin vastaamiseen käyttämästään ajasta ja kiitokset kahdelle Timolle ja Curille haastattelun järjestämisestä.