kagerou Ranskassa

kagerou – Ei kahta ilman kolmatta...

kagerou saapui kolmannen kerran Ranskaan paikallisten faniensa suureksi iloksi. JaME seurasi yhtyeen neljän päivän vierailua Pariisissa.

Radio-esiintyminen – Le Mouv – 24. huhtikuuta

On tiistai 25. huhtikuuta ja olemme saaneet (kiitos Rock One-lehden) erikoiskutsun radioasemalle erityislaatuisen MOUV SESSIONin takia, tämä on ensimmäinen kerta kun j-rockbändi antaa haastattelun valtakunnallisessa radiossa.

Lähetys kestää lähestulkoon tunnin ja siinä on yhdistelty aikaisemmin päivällä nauhoitettuja live-pätkiä ja kysymyksiä bändistä. Lopulliseksi kestoksi tulee 55 minuuttia, joka editoijan käsittelyn jälkeen lyhenee 45 minuuttiin.

Bändi vastailee muutamiin, ehkä jo kliseisiinkin kysymyksiin ja kertoo, että heidän elokuussa ilmestyvä albumina on saanut vaikutteita X-Japanilta. Varsinaista uutta tietoa ei niinkään ole, joskin saamme kuulla muita mielenkiintoisia seikkoja, kuten sen, että Daisuke on aikaisemmin toiminut rumpalina ja että Shizumi on ”tullut tutuksi Masdanan jäsenten kanssa” (tämän hän kertoo itse ranskaksi). Rumpali on muutenkin opiskellut ranskaa ja esittelee taitojaan muutamalla lauseella: ”J'aime la France!” (rakastan Ranskaa!), ”Est-ce que vous aimez le Japon?” (Rakastatteko Japania?) ja tärkeimpänä: ”J'aime les filles blondes” (rakastan vaaleita tyttöjä), joka aiheuttaa suhteellisen paljon huvittuneisuutta yleisössä.

Musiikilliselta puolelta taas jäädään kaipaamaan Zetsubô ni Sayonaran, Yuugure no Shazain ja Junkan kikei shôjon rinnalta puuttuvaa Kusatta umi de oborekaketeiru boku wo sukuttekureta kimiä, joka kuitenkin on yksi heidän uusimmista kappaleistaan.

Yleisön ja juontajien kiitettyä bändiä, lopettaa Shizumi Mouv Sessionin ”olkaa hyvä”llä. Tämän jälkeen he kättelevät juontajat ja antavat nimikirjoituksia niitä haluaville yleisön jäsenille.

Haastattelu: Kazu ja Yuana – 26. huhtikuuta

Odotamme yhtyettä heidän hotellillaan ja he saapuvat paikalle hieman myöhässä.

Olette kaksinkertaistaneet keikkojenne kävijämäärät Ranskassa verrattuna viime vuoteen, miltä nyt tuntuu?
Kazu : Olemme erittäin iloisia.
Yuana : Se on hyvin miellyttävää, vaikka emme vielä sitä kunnolla tajuakaan, koska emme nähneet sitä omin silmin. Mutta jos se on totta, olemme hyvin iloisia.

Olemme kuulleet, että olette julkaisemassa uuden albumin elokuussa, tuleeko sitä ennen vielä maxi-single?
Kazu : Kyllä, julkaisemme kesäkuussa uuden maxi-singlen.

Soitatteko uuden kappaleenne perjantain keikalla?
Kazu : Kyllä tarkoituksena olisi soittaa.

Stressaako kolmas konserttinne?
Kazu : Konserttien pitäminen aina yhtä miellyttävää, riippumatta siitä, että tämä on kolmas kerta, kun tulemme tänne. Tästä johtuen emme myöskään ole niin stressaantuneita.

Ranskalaisissa julkaisuissa on epäilty Daisuken sydänongelmien olleen vain myynninedistämistemppu konsertteihinne. Jotkut olivat erittäin järkyttyneitä tästä, mitä mieltä itse olette?

Kazun ja managerin välisen pitkän keskustelun jälkeen he ilmoittavat, etteivät halua vastata kysymykseen.

Entä radioesiintymisenne? Menikö se samalla tavalla kuin Japanissa yleensä?
Kazu : Se oli todellakin erilainen. Japanissa yleensä puhutaan ajankohtaisista asioista. Pitkään monista eri asioista puhuminen on hyvin erilaista.
Entä mitä mieltä olette siitä?
Kazu : Pidämme enemmän siitä, että puhutaan bändistä.
Kuvittelinkin...
Kazu : On myös paljon mielenkiintoisempaa puhua bändistä ja kuunteluttaa kappaleita.
Onhan se totta, että ranskalaiset radioesiintymiset ovat tuollaisia...
Kazu ja Yuana nauravat.

Miten teette kappaleenne?
Kazu : Joku keksii jonkun perusidean, ei väliä kuka. Sitten kaikki kuuntelevat sen ja tekevät joitain muutoksia, kunnes Daisuke sitten tekee sanoituksen. Pyrimme tekemään jotain yhtenäistä niin, että kaikki tuovat omia vaikutteitaan ja ideoitaan mukaan.

Rajoittaako Yuanan säveltämistä se, että hän on ainut kitaristi?
Yuana : Pidän enemmän yksinolosta.
Jopa sellaisessa konsertissa josta pakostakin puuttuu kitara?
Yuana : Kyllä!

Kuinka paljon harjoittelette yksin tai bändin kanssa viikossa?
Kazu : Vaikea sanoa. Se riippuu ajankohdasta, sitä on vaikea laskea. Kun on aikaa, harjoittelemme enemmän, joskus taas vähemmän, se riippuu.

Minkä ikäisenä aloititte soittamisen?
Kazu : 16-vuotiaana.
Yuana : 15-vuotiaana.

Mikä kannustaa teitä tekemään musiikkia?
Kazu : Muiden yhtyeiden vaikutuksen lisäksi itse instrumentti, erityisesti basso. Se on palvontani ”kohde”. Haluan soittaa sitä ja se tuottaa minulle mielihyvää.
Yuana : Kuunnellessani muiden kappaleita minulle tuli halu itse tehdä musiikkia. Aluksi menin kauppaan ostamaan bassoa, mutta kun se oli liian kallis, ostin kitaran.

Miten ensimmäinen konserttinne (ennen kagerouta) meni?
Kazu : Bändissähän ei koskaan ole yksin, vaan se on enemmänkin erilaisten yksilöiden muodostama kokonaisuus ja ystävyys on tärkeässä osassa. Siksi ensimmäinen lavallenousuni olikin suuren tyytyväisyyden ja onnistumisen hetki, tuntui kuin olisimme ystäviemme saavuttaneet jotain todella suurta.
Yuana : Ensimmäisen keikkani aikoihin soitin bassoa. Minua hävettää vieläkin, kun en muistanut keikan aikana katsoa yleisöön ollenkaan.

Näin lopuksi vielä: Entä sitten Saksan-konserttinne 23. huhtikuuta?
Kazu (Yuanan nauraessa vieressä) : Se meni hyvin, vaikka keskellä konserttia Daisukelle kävikin vähän huonosti yleisöön heittäytymisen kanssa. Vain vähän huonosti, mutta siinähän se meni.
Yuana : Jos sitä ei oteta huomioon niin sujui niin hyvin kuin yleensäkin.

Nimikirjoitustilaisuus – Fnac des Champs Elysées – 27 huhtikuuta

Seuraavana päivänä löydämme kageroun FNAC des Champs Elysées:stä pitämässä nimikirjoitustilaisuutta. Paikalle muodostuneessa, suhteellisen pitkässä jonossa näemme tuttuun tapaan niin cosplay-faneja kuin gothic lolitojakin. Jono herättää monien ohikulkijoiden huomion (jotka erehdyksekseen luulevat joukkoa Marilyn Manson -faneiksi). Joukon keski-ikä on alempi kuin aikasemmissa nimikirjoitustilausuuksissa, luultavasti 15-17 ikävuoden paikkeilla ja jono muodostuu suurimmaksi osin tytöistä.

Kun vartijat olivat päästäneet ihmiset sisään kaupan alakertaan, ei ollut jäljellä kuin neljän japanilaismiehemme odottelua. Hieman myöhässä kagerou saapuu paikalle valmiina laittamaan nimikirjoituksensa mihin vain: cd:iden kansilehtiin jne.
Fanien joukosta huomaa myös yhden harvinaislaatuisen tapauksen, kun eräs vanhempi nainen (luultavasti j-rockpiirien senioreja) saa hetkensä valokeilassa ja antaa huvittuneelle Daisukelle suukon, muun väkijoukon ja avustajien taputtaessa.

Jonkin ajan kuluttua ihmiset hajaantuvat pienissä ryhmissä FNAC:ltä ja jäävät odottamaan yön yli nähdäkseen kageroun seuraavana päivänä Trabendolla.


Konsertti – Le Trabendo / Pariisi – 28. huhtikuuta

Soittolista:

SE - Eroa
1 - Ragan
2 - Hotoke no seiheki
3 - Te
4 - Rasenkubi
5 - Junkan Kikei Shojo A
6 - 3, 2, 1
7 - Yuuyami wo Saita Hana
8 - Shuuchi no Ori
9 - Meisou Honnou
10 - XII Dizzy
11 - Shibire Kokoro
12 - Kusatta umi de oborekaketeiru boku wo sukuttekureta kimi
13 - Rakyou to Kimi to Boku to
14 - Hikari no Kage
15 - Akatsuki
16 - Yugure no shazai
17 - Morou Epilogue

Encore:

1 - Sabishisa to Nemure
2 - Tonarimachi no Kanojo
3 - Zetsubou ni SAYONARA

Trabendolle saapuessa huomattavaa on se, ettei monikaan ovien ulkopuolella odottavista kasvoista ole tuttu. On hyvä asia, että bändillä on vaihtuvasti uusia faneja keikoillaan. Tunnelma on tyyni ja ihmiset liikkuvat rauhallisesti sisään saliin.

Seinillä näkyy MTV:n ja Mouvin logoja. Yleisö asettuu paikoilleen, sali on täysi ja bändi alkaa soittamaan tunnin sisällä.

Valot himmenevät, hiljainen musiikki on kageroun uusimmalta live-DVD:ltä. Shizumi saapuu odotetusti ensimmäisenä lavalle, sitten Kazu, Yuana ja viimein se ketä yleisö on ehkä eniten odottanut: Daisuke. Vastoin odotuksia vauhdikkaasta aloituksesta, kagerou onkin valinnut ensimmäiseksi kappaleekseen Raganin. Seuraavina tulevat Hotoke no seihiki ja Te.
Daisuke on pääroolissa tunnelman nostattajana Kazun kanssa Yuanan ja Shizumin jäädessä enemmän taustalle osittain huonomman valaistuksen takia. Muutenkin Shizumi vaikuttaa poissaolevalta ja jotenkin siltä, ettei ole soittamassa keikalla.

Energisempien kappaleiden myötä yleisö alkaa lämmetä ja XII dizzyn aikana tunnelma on jo katossa, kunnes Kusatta umi de oborekaketeiru boku wo sukuttekureta kimi:n tullessa yleisö rauhoittuu taas. Bändin soittaessa cover-kappaleen Yugure no shazain, koetaan jotain ennennäkemätönsä heidän konserteissaan: kymmenen minuuttia iloisuutta!

Soittolista on nopea, bändi selvästi antaa kaikkensa, Daisuke sukeltaa useita kertoja yleisön sekaan, Yuana näyttää mielettömältä (kuten hänen kampauksensakin) ja Kazukin pitää paljon kontaktia yleisöön, vaikuttaen välillä siltä, että olisi tullut hulluksi. Joka tapauksessa tämä meno jatkuu koko loppukeikan ajan.

Muutaman minuutin tauon jälkeen kagerou palaa soittamaan vielä kolme kappaletta. Sabishisa to Nemure pysäyttää kaikki ja sitä seuraava kappale on bändin kesäkuussa ilmestyvältä maxi-singleltä: Tonarimachi no Kanojo. Nyt jäämmekin sitten vain odottamaan studioversiota!

Lopuksi Daisuke huutaa: Last(ooo). Konsertti loppuu loistavasti, kun bändi soittaa Zetsubou ni SAYONARAn. Koko yleisö on tunteella mukana ja antaa loputkin mitä keuhkoista ja jaloista lähtee.

Daisuke lopettaa sanomalla Je t'aime Paris (Rakastan Pariisia) ja ennen lavan jättämistä bändi heittelee vesipulloja, rumpukapuloita ja plektroja yleisöön.


Nähdään taas pian!


Suuri kiitos kageroulle, Free Will Europelle sekä Jonille (tulkkaamisesta).