Plastic Tree - World Tour 2006 - Nosturi, Helsinki 11. heinäkuuta 2006

Plastic Tree, World Tour 2006 - Nosturi, Helsinki 11. heinäkuuta 2006

Koko päivä oli ollut hyvin aurinkoinen ja lämmin, tehden jonottajien olon tukalaksi. Kello kuudeksi suunniteltu ovien avaus yleisölle oli myöhästynyt sound checkin teknisen vian vuoksi. Viimein fanit laskettiin sisään Nosturiin, mutta valitettavasti sisäpuolella ei ollut sen parempi tilanne lämmön osalta. Asetuin yleisön keskiosaan suunnilleen Ryutaron mikkiständin kohdalle. Samalla huomasin ympäriltäni valituksia kuumuudesta ja yrityksiä viilentää itseään viuhkojen avulla. Yllätyin omasta janon tunteestani, mutta en halunnut lähteä paikaltani. Odottelimme loppujen ihmisten saapumista sisätiloihin kuuntelemalla pyörimään laitettua instrumentaalimusiikkia. Takanani muutama kaverus aloitti jrock-aiheisen sanapelin aikaa tappaakseen. Ympärilleni katsellessani huomasin ilokseni monen yllä Plastic Treen Chandelier-kiertuepaidan, joita oli muutaman erilaisen singlen ohella myyty keikkapaikan aulassa.

Kaiken ollessa valmista saapuivat jäsenet lavalle yksi kerrallaan noin kahdeksan aikaan illalla. Viimeisenä ilmestynyt Ryutaro keräsi odotetusti suurimmat huudot tyylikkäässä puvun takissaan. Osa hänen hiuksistaan oli värjätty vaaleaksi, mikä yhdistettynä stylaukseen saivat hiusten kärjet ikään kuin loistamaan konsertin valaistuksessa. Ensimmäisen laulun, Crack Potin, loputtua Ryutaro nosti kädet ilmaan lähes päänsä tasolle, kämmenet ylöspäin ja pysyi siinä pitkän tovin keräten huutoja. Hän teki tätä pitkin iltaa, mutta toteuttaen sen lyhyemmin.

Tämän jälkeen Ryutaro siirtyi rumpujen luokse suihkuttamaan itseään cold spray -pullolla. Tämä aiheutti valtavat kiljunnat, mikä tuntui huvittavan häntä. Yleisön iloksi Ryutaro suihkautti siitä ilmaan ja sitten hän näytti suihkuttelevan myös rumpali Sasabuchille.

Ihmisillä alkoi olla liian kuuma, eikä hyppiminen ja huutaminen luonnollisestikaan auttanut. He huusivat vettä ja henkilökunta lähetti sitä läpi illan paperisissa colamukeissa lavan edeltä. Siemaistuaan he antoivat mukin seuraavalle ja niin edelleen - tapa oli tuttu viimekuiselta Ayabien keikalta. Jotkut heittelivät vettä myös ilmaan. Jäsenet ja yhtyeen japanilainen henkilökunta joivat hekin usein. Akiran asu tuntui tilanteeseen sopivalta - hänellä oli yllään hihaton paita, joka paljasti komeasti tatuoidun käden.

Pian oli rakastetun Harusaki Sentimentalin vuoro. Sen esitteleminen sai aikaan raikuvat aplodit. Monophobian ja National Kidin myötä keikka alkoi toden teolla riehaantua, kuten teki myös bändi - Ryutaron siististi laitetut hiukset sekoittuivat täysin hänen pyöriessä, hyppiessä ja heilutellessa päätään. Laulaja kurotteli käsiään usein yleisöön ja fanit kurottivat takaisin kiljahdellen.

Ryutaro puhui yleisölle suomea todeten "Täällä on kivaa". Hänen lausumisensa ei ollut täydellistä, mutta aksentti oli viehättävä ja ihmiset arvostivat hänen yrityksiään. Hän kulki lavalla yllättävän usein ympyrää, aina myötäpäivään. Mietin kuinka paljon se häntä pyörryttäisi. Yksi mahtavista hetkistä oli kaikkien kolmen jäsenen siirtyminen aivan lavan etureunaan, joka tuntui mahtipontiselta. Valitettavasti Akira ja Tadashi eivät kertaakaan vaihtaneet paikkaa, vaan pysyivät kohtuullisen visusti omalla alueellaan. Ajauduin konsertin aikana yhä vain lähemmäksi oikeaa laitaa, enkä siksi nähnyt Tadashia kovinkaan paljoa. Lisäksi Ryutaro oli ainoa joka puhui, fanien mielestä olisi varmasti ollut mukavaa kuulla toistenkin sanovan jotakin.

Yksi mielenkiintoinen seikka oli se, kuinka usein lavalla oli yhtyeen taustaväkeä. Vähän väliä joku korjasi mikkiständejä, toi kitaroita, vei kitaroita, korjasi Ryutaron ständin pois silloin kun hän piti mikrofonia kädessään, jne. Kaikki kuitenkin sujui mahdollisimman sujuvasti, mikä toi ajatuksen todellisesta ammattimaisuudesta. Hassulta tosin tuntui se, kuinka moni piti kitaran tuomista Ryutarolle tavattoman herttaisena, luoden ääniä ilmaisemaan tätä. Jossain vaiheessa hän laittoi plektran hetkiseksi suuhunsa asettaessaan kitaraansa, mikä aiheutti lisää tätä reaktiota.

Setin loppupuolella Ryutaro sanoi "Nähdään jälleen!" ja jatkoi japaniksi kertoen viimeisen laulun olevan Ghost. Laulun jälkeen jäsenet hävisivät lavalta jättäen ihmiset pyytämään lisää. Tässä vaiheessa huuto yltyi korvia särkeväksi. Aluksi yleisö huusi rytmikkäästi "We want more!", sitten se vaihtui kolmiosaiseksi venytettyyn sanaan "en-co-re!". Tauko kesti todella pitkään. Toiset jäsenet saapuivat takaisin lavalle ja Tadashi esitteli uutta t-paitaansa. Siinä oli piirretty hirvi ja sen alla teksti FINLAND, mikä arvatenkin ilahdutti suomalaisia. Jäsenet soittivat melodiaa Ryutaron viipyessä kovin pitkään. Viimein hän saapui takaisin vaatteensa vaihtaneena. Nyt hänen päällään oli punainen japanilainen perinneasu. Hän oli myös sitonut hiuksensa kiinni, värjätyn osan pysyessä vapaana. He esittivät laulun hate.red dip.it, mikä tässä asussa tuntui jännittävältä ja sitä kautta innosti ihmisiä kiljumaan lisää.

Toisen encoren aikana loputkin jäsenet olivat pukeneet päälleen samanlaiset hirvipaidat ja yleisö huusi vimmatusti kurottaen aggressiivisesti kohti bändiä. Töniydyin lavan etuosaan ihmisten pakkautuessa kurkottamaan heitä kohti ja yrittäessä napata heitettyjä plektroja. Seisoimme nyt todella tiiviisti. Tauon aikana pieni joukko faneja oli keksinyt huutaa "Baka ni natta noni!!" uudelleen ja uudelleen jatkaen sitä nyt kun jäsenet olivat lavalla. Näimme Ryutaron ja Akiran puhuvan keskenään, jonka jälkeen konsertti jatkui. Valitettavasti emme tuona iltana kuulleet Baka ni natta nonia.

Jossain vaiheessa muistan Sasabuchin nousseen seisomaan rummuttaen voimakkaasti yhdellä kädellä. Ihastelin sitä suuresti painaen näyn tarkkaan mieleeni, sillä se hetki tuntui todella tyylikkäältä.

Useammankin kappaleen aikana Ryutaro ojensi mikkiä yleisölle toivoen laulua, mutta suurin osa ihmisistä mieluummin huusi ja kiljui. Sama tapahtui hänen MC-spiikeilleen. Selvintä laulua kuulin tarttuvimpiin kappaleisiin kuten Ghost, Namida Drop ja viimeiseksi jätetty psycho garden.

psycho gardenia ennen oli yleisö päässyt huutamaan ja viskomaan nyrkkiä pitkähkön ajan kaikkien osallistuessa suurella innolla. Tämä vihoviimeinen laulu todellakin toimi hienona lopetuksena antaen konsertille sen huipun. Ryutaro huuteli uudelleen Helsinkiä useampaan kertaan ja kävi välillä matalana lattian tasolla. En nähnyt häntä, eikä ilmeisesti alakerrassa kovin moni muukaan, sillä kaikki alkoivat huutaa hänen noustessa takaisin pystyyn.

Kello kymmenen jälkeen konsertti oli lopuillaan. Ryutaro kiitti ihmisiä sekä suomeksi että japaniksi. Hän oli kumarrellut läpi keikan laittaen kämmenensä yhteen, mutta nyt hän viipyi asennossa todella pitkään, mikä sai yleisön tuntemaan olevansa rakastettu. Ainakin Akira ja Ryutaro läpsivät muutaman eturivissä seisoneen fanin kättä. Ryutarou jäi lavalle viimeisenä, kunnes siirtyi rumpujen taakse, mistä pääsi pois lavalta, vilkutti sieltä viimeisen kerran ja katosi verhojen taakse.

Settilista
Crack Pot
Cell
Sanbika
Melancholic
Sink
Harusaki Sentimental
uwa no sora
Comic Youth
Planetarium
Monophobia
National Kid
Kaibutsu kun
Puppet talk
Dance Macabre
Ghost


Encore I
Kiss me, Kiss me, Kiss me (The Cure Cover)
hate.red dip.it
yume no shima

Encore II
Honjitsu wa Seiten Nari
Namida Drop
psycho garden