Kisakin oman bändin, Phantasmagorian, ensimmäinen PV-kokoelma lähemmässä syynissä.
Kisakin tiedetään mielellään ohjaavan resursseja omiin projekteihinsa, joten odotin innolla Phantasmagorian ensimmäistä DVD-julkaisua nimeltä Genei Zou ~After the Moonlight Revival~. Under Code on onneksi karistanut ensimmäisiä DVD:itä vaivanneet pienet, mutta harmittavat tekniset puutteet eikä tässäkään ollut mitään valittamista.
Material Pain julkaistiin alunperin vain Shoxx-lehden liitteenä olleella CD:llä ja on lauluna oikein mainio. Vanhempaa Matina-fania se ei tyylillään yllätä, mutta ei perinteisyyskään aina ole pahasta. Material Pain on upea ja tunnelmallinen raskaampi kappale, joka hyötyy kiitettävästi Rikun äänestä.
Video alkoi lupaavasti pimeydellä ja kynttilöillä, mutta hetkisen katsottuani ymmärsin, että koko PV:n olikin tarkoitus olla yhtä synkkä. Kisakin visuaalisuuden ihailijana odotin enemmän ylellisiä värejä kaikessa komeudessaan. Bändin jäsenten ulkonäkö oli jo moneen kertaan nähty Phantasmagorian promootiokuvissa, mutta jostain syystä todelliset värit iskivät tajuntaan vasta videon varastomaista, pimeää tilaa vasten. Aivan kuin D'espairsRayn vaivihkaisen kosketuksen jäljiltä. Kaikkien itseään arvostavien visual-videoiden tapaan PV antaa runsaasti täydellisiä lähikuvia kaikista jäsenistä ja näissä näkyykin sitten hieman niitä perinteisiä värejä. Yleisilme on silti omasta mielestäni yllättävän musta. Missä ovat räiskyvät hiukset?
Hetkittäin Material Pain kieltämättä tuo mieleen muistivälähdyksiä Vidollin PV:stä kappaleeseen 「F」stein to 「M」, sillä sen bändikohtaukset ovat jokseenkin samankaltaiset. Phantasmagorian video tosin on pelkkää soittamista ilman mitään ylimääräisiä yrityksiä, eikä se rehellisesti sanoen mitään kaipaakaan: PV nimittäin pysyy mielenkiintoisena koko laulun ajan. Ehdottomasti yksi Under Coden hienoimmista videoista. Material Pain tarjoaa komeaa visuaalisuutta koko rahan edestä.
Fairy times memorie on DVD:n seuraava ja myös viimeinen PV. Lienee kohtalon ivaa, että se on lähestulkoon väritön..? Asia selvä, painetaan fakta mielen syövereihin: Phantasmagoria on tummanpuhuva. Ajatukset olisi pitänyt puhdistaa ennakko-odotuksista. Mustavalkoisuutta jännittävästi lähentelevä kuvaus on tässä videossa oikeastaan oikein miellyttävää.
Lauluna Fairy times memorie iskee jälleen kerran musiikkimakuuni: kauniin melodinen ja rauhallinen rock-kappale. Ei voi kuin ihailla kuulemaansa.
PV sen sijaan ei kerää täysiä pisteitä. Se sisältää pikaista videokuvaa merenrannalta ja jälleen soittavan bändin, ilman sen kummempia lisäniksejä. Kylmänoloinen studiotausta sen sijaan tuntuu välillä liiankin persoonattomalta ja tyhjältä, kontrastista huolimatta. PV vaikuttaa pelkältä bändin esittelyltä, edeltänyt Material Pain sentään oli paljon muutakin. Video yksinkertaisesti ei täysin vie mukanaan. Pientä lauluun sopivaa haikeutta se tukee, mutta paljon jää puuttumaan... Ei silti täysin epäonnistunut yksilö, poseeraus on viehättävää ja onhan Phantasmagoriassa sinällänsä jo katseltavaa. Välillä jopa räpsähtää ruutuun niitä kaipaamiani värejäkin, videolla nopeasti vilahtavissa energisissä konserttipätkissä. Ne saavat toivomaan live-materiaalia tämän valitettavasti hieman mitäänsanomattomaksi jäävän videon sijaan.
Isoa kuvaa katsoen ovat laulut oikein kiitettäviä ja videotkin aivan melkein, Fairy times memorien paikoittainen mielenkiinnottomuus tiputtaa pisteitä hiukan. Phantasmagoriasta kiinnostuneet eivät tule pettymään, ainakin jos Under Coden yleinen taso videoiden suhteen on jo ennestään tiedossa.
