BUCK-TICK - Six/Nine

Buck-Tick on kerännyt arvostusta lukuisilla albumeillaan, mutta usein yksi tietty albumi nostetaan yli muiden. Vuonna 1995 ilmestynyt Six/Nine, Buck-Tickin kahdeksas kokopitkä albumi, on ehkä useimmiten se fanien suosikki ja yleisesti parhaana ja legendaarisimpana B-T-albumina pidetty. En voi muuta kuin yhtyä tähän ylistykseen... Six/Nine on lempialbumini ikinä. Se ei kuitenkaan ole mitenkään helppo albumi, itselläni kesti melkein vuoden ennen kuin todella pääsin siihen sisään. Buck-Tickin musiikkityyliä on aina ollut hyvin vaikea luokitella, mutta Six/Ninen tapauksessa se tosiaan on mahdotonta, koska tältä levyltä löytyy kappaleita laidasta laitaan. Jokainen on täysin oma yksilönsä, mutta silti albumi on juuri Buck-Tickia tyypillisimmillään.


Erityishuomion arvoiset kappaleet

02 – Love Letter
Love Letter on levyn ensimmäinen kunnollinen kappale, hyvin ainutlaatuinen sellainen. Kitarat ovat voimakkaammat kuin Buck-Tickille on tyypillistä, mutta suurin ero on kieli, tämä on nimittäin laulettu täysin englanniksi. Kappale on toimiva, mukavan erilainen ja sanoituksiltaan yksi Buck-Tickin legendaarisimmista.

03 – Kimi no Vanilla
Love Letteriä seuraa Kimi no Vanilla... pakko myöntää etten voi sietää tätä kappaletta. Musiikillisesti menettelee, erityisesti bassolle ja rummuille on annettava pluspisteitä, mutta Atsushi laulaa oudosti nenänsä kautta ja kuulostaa mielestäni kamalalta... No, mikään albumi ei voi olla täydellinen.

06 – Rakuen (inori negai)
Rakuen (Inori negai) on varsin mielenkiintoinen. Oma painokseni Six/Ninestä on violetissa muovikotelossa julkaistu ensimmäinen painos, jonka versio tästä kappaleesta sisältää lainauksen Koraanista. Japanissa asuva muslimiväestö huomasi ja ilmoitti siitä, ja koska Koraania ei ihan mihin tahansa saisi lainata, kappale bannattiin. Six/Nine-albumi jouduttiin vetämään pois markkinoilta kunnes julkaistiin uusi korjattu versio, jonka ensimmäinen painos julkaistiin punaisessa kotelossa. Normaalipainosta taas myytiin tavallisissa läpinäkyvissä kansissa. Vuonna 2002 julkaistiin remasteroidut versiot useista Buck-Tickin albumeista. Näillä kaikilla Six/Ninen painoksilla on eri versio Rakuen (Inori negai):sta. Ensimmäinen versio eroaa sanoituksiensa lisäksi myöhemmistä olemalla huomattavasti hidastempoisempi ja rauhallisempi ja siinä on perinteinen itämainen tunnelma. Punaisessa kotelossa oleva versio on teknomaisempi, kun taas muut versiot ovat paljon rock-tyylisempiä voimakkaine kitaroineen. Pidän erityisesti tästä raskaasta versiosta, se on jotenkin hyvin vaikuttava ja raskaudesta huolimatta kaunis.

09 - Aikawarazu no ''Are'' no Katamari ga Nosabaru Hedo no Soko no Fuki Damari
Six/Nine on ensimmäinen albumi jolla Imai Hisashi, Buck-Tickin ykköskitaristi ja kakkosvokalisti, pääsi laulamaan kappaleita kokonaan. Imain nasaali ääni ei välttämättä miellytä kaikkien korvaa, itsekään en siitä aluksi juuri pitänyt, mutta nykyään rakastan. Yhdeksäntenä oleva Aikawarazu no ''Are'' no Katamari ga Nosabaru Hedo no Soko no Fuki Damari on siis Imain laulama, kuten myös säveltämä ja sanoittama. Kappale on kieltämättä varsin mielenkiintoinen, sekä musiikillisesti että varsinkin sanoituksellisesti (Imai laulaa "kultakaloista" (=siittiösoluista)). Kappale kulkee pitkälti basson ja rumpujen varassa, Imaille tyypillisten elektronisten tehosteiden kuuluessa taustalla. Aina välillä Hidehiko pääsee loistamaan vähän perinteisemmän kuuloisen (Hisashiin verrattuna) kitaransta kanssa.

11 - Misshitsu
Misshitsu on rauhallinen, hieman surumielinen kappale. Sen kantava voima on loistava basso ja Atsushin kaunis ääni. Tätä on vaikea kuvailla, se on vain kuultava itse. Joka tapauksessa yksi parhaista kuulemistani kappaleista ikinä.

12 - Kick (daichi wo keru otoko)
Kick jatkaa ikuisten suosikkieni linjaa, tämä on oikeasti niin lähellä täydellistä kuin on mahdollista. Melko pehmeä kappale, muttei silti kovinkaan rauhallinen, helppo kuunnella missä tilanteessa vaan. Jälleen kerran upea basso, upeat vokaalit, tyylikkäät kitarat ja ääniefektit, tarttuva kertosäe… kaikkea sitä mitä Buck-Tick minulle edustaa.


Kokonaisuus

Six/Ninestä löytyy kokonaisuutena sekä hyviä että huonoja puolia. Kappaleet tosiaan ovat hyvin erityylisiä, mutta toisaalta ne ovat järjestetty albumille hyvin, ja erilaiset kappaleet on jotenkin onnistuttu saamaan täydentämään toisiaan ilman minkäänlaisia ristiriitoja. Kappaleiden vaihdot ovat sujuvia, esimerkiksi Detarame Yarou ja Misshitsu ovat kuin vastakohdat, mutta ne ovat silti liitetty yhteen täydellisesti.

Kaikilla kappaleilla on yhteisiäkin piirteitä. Bassolla on hyvin suuri rooli läpi koko albumin, ja kappaleet ovat täynnä outoja elektronisia ääniä, joita ei välttämättä aina edes huomaa, mutta ilman niitä kappalaleet olisivat kuitenkin jotenkin tyhjempiä.

Kun kuuntelee Six/Nineä ensimmäistä kertaa, en usko että siitä saa vielä paljoakaan irti. Albumi vaatii keskittymistä, ja kokonaisuutta on melko vaikea hahmottaa. Ainakin minun tapauksessani tälle albumille piti antaa monta kuuntelukertaa ennen kuin se iski täysin, mutta se oli sen arvoista. Six/Nine on todellinen mestariteos lahjakkailta ja luovilta muusikoilta.