Transtic Nerve - Hole In The Wall

Transtic Nerve, joka tuli hiden ansiosta tunnetuksi noin kahdeksan vuotta sitten, kehittää musikkiaan synkempään suuntaan. Elokuussa julkaistu kuuden kappaleen mini-albumi HOLE IN THE WALL on täynnä raskaita kitaroita, osittain muokattua laulua ja huutoa sekä hienoja melodioita. Heidän musiikkiaan voisi ehkä parhaiten kuvailla syntetisaattorin ja koskettimien värittämäksi nu-metalliksi. Ehkä sekin kertoo jotain, etten yleensä ole nu-metallin ylin ystävä, mutta Transtic Nerveä kuuntelen silti mielelläni.

Always follows me on sopiva valinta aloituskappaleeksi. Se alkaa pianolla ja Takan laululla, mutta raskaat kitarat liittyvät pian mukaan. Kappale nappaa heti sisäänsä ja antaa hyvän kuvan siitä mitä odottaa seuraavilta. Break the cycle edustaa levyn raskaampaa materiaalia, ollen tosin ehkä hieman liian itseääntoistava. Kolmanteen kappaleeseen Transtic Nerve näyttää saaneen inspiraatiota muualta, Don't drag me down kuulostaa Oblivion Dust / FAKE? -vaikutteiselta. Ei välttämättä ollenkaan huono asia, sillä se on kuitenkin Transtic Nerven tyyliin sopivasti toteutettu ja tuo mini-albumiin vähän kaivattua vaihtelua.

Mini-albumin neljäntenä olevaa nimikkokappaletta kuunnellessa tulee mieleen täyteen ahdettu pieni live-klubi. Livenä kappale varmasti onkin huomattavasti parempi, menevä ja tarttuva, mutta kotikuunteluun ei ehkä paras mahdollinen, ainakin minä ehdein jo kyllästyä muutaman kuuntelukerran jälkeen. Viides kappale Stain jatkaa levyn alkupuoliskon hyvää linjaa, voimakkaasti elektronisten äänien maustamana ja tarttuvan melodian siivittämänä. Stuck in myself lopettaa CD:n omalla tavallaan jopa kauniisti ja tiivistäen levyn tunnelmat yhteen. Aloituskappaleen ohella levyn parasta materiaalia.

Mini-albumin kappaleet ovat kaikki erikseenkin kuunneltuina toimivia, mutta erityisen hyvin HOLE IN THE WALL loistaa kokonaisuutena. On tosin vain hyvä, että se on mini-albumi, sillä kokopitkä albumillinen vastaavanlaisia kappaleita olisi ehkä vähän liikaa. Kuuden kappaleen aikana ei ehdi kovin helposti kyllästyä ja liian erilaiset kappaleet saattaisivat hajoittaa ehjän kokonaisuuden. Mini-albumiin ei myöskään mahdu turhia täytekappaleita, joita Transtic Nerven edellisiltä julkaisuilta on löytynyt turhan paljon.