Arvostelussa bonusraidan sisältänyt versio B.
Ostin alice ninen 22. helmikuuta 2006 ilmestyneen FANTASY -maxi-singlen Japanista 1890 jenillä ja voisin sanoa, että melkoisena heräteostoksena, (eihän se minun alkuperäisessä ostoslistassani ollut), mutta alisun vannoutuneena fanina kahmin tietenkin myös heiltä jotakin levyhyllyistä ja näin kyseinen single päätyi minunkin hyllyyni. DVDllinen versio A oli mitä ilmeisemmin loppunut kaikkialta, mutta asia ei jaksanut kauaa harmittaa, koska omistamani versio B'n mukana tuli myös bonuskappale, jota toinen versio ei ollenkaan sisällä. Nimikkokappale Fantasy löytyy myös bändin uusimmalta Zekkei shoku -albumilta.
Yllämainittu nimikkoraita on tarpeeksi hyvä valinta aloituskappaleeksi koko maxi-singlelle. Kappale on vain hyvin vaikea luokitella ja hyllyttää mihinkään tiettyyn kategoriaan. Itse en ollut aluksi ollenkaan edes varma, kutsuisinko biisiä hitaammanpuoleiseksi rockkappaleeksi vai jonkinasteiseksi balladiksi, mutta kuuntelukertojen jälkeen kallistun kuitenkin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Shou avaa suunsa jo aivan kappaleen alussa ja päästää persoonallisen äänensä valloilleen. Vokalistin ääni onkin yksiä suurimpia valttikortteja koko alice ninessa, vaikkakin ymmärrän myös ihmisiä, jotka ensimmäisillä kuuntelukerroilla hieman vierastavat sitä. Kappaleen tarttuva kertosäkeistö jää päähän soimaan pitkäksi aikaa, lieneekö tuo sitten hyvä vai huono asia, en tiedä, mutta tämä ominaisuus kertoo mielestäni aina jotakin itse kappaleesta. Fantasy kokonaisuus on kunnossa ja kaikin puolin muutenkin ok, mutta olen itse silti sitä mieltä, että tämä ei ehkä ole sitä parasta alice ninea, vaikkakaan en löydä mitään valitettavaakaan. Ensimmäisellä kuuntelukerralla melankolinen raita kuulosti ajoittain jopa hieman puuduttavan pitkältä; viisi ja puoli minuuttia ilman erityisiä yllätyksiä ja uusia elementtejä.
Singlen toinen kappale kantaa nimeä Lemon. Biisi onkin edeltäjäänsä huomattavasti nopeampi, mutta ei kuitenkaan tunnu hakevan minkäänlaista pirteää melodiaa, vaan kappale kulkee koko ajan mollivoittoisesti eteenpäin. Sagan vahva basso kulkee ihanasti mukana ja Shoun äänessä voi kuulla jonkinasteista katkeruutta. Raidan mielenkiintoisuutta herättää entistä vieläkin hitaampi ja surullisempi välikohta. Loistava kappale, loistavaa alisu.
Bonuskappale Tentai Umbrella jatkaa jo singlellä tutuksi tullutta melankolista teemaa. Kappale on alusta alkaen katkeruuden ulospäästämistä ja sydäntä raastava, ja saa minulla melkein kyyneleitä silmiin, jopa monen kymmenennen kuuntelun jälkeen. Erityistä kiitosta saavat myös Hiroton ja Toran kitarat, jotka sointuvat hyvin kauniisti yhteen. Tentai Umbrella nouseekin koko maxi-singleltä lempikappaleekseni. Tätä jaksaa kuluttaa vielä monet monet kerrat.
Yhteenvetona voin sanoa, että tämä haikea maxi-single on ainakin hyvin yhtenäinen ja tarkkaan harkittu kokonaisuus eikä bändi missään tapauksessa tuonut minulle minkäänlaista pettymyksen makua suuhun. Single ei ehkä edusta sitä tyypillisintä alice ninea, mutta vaihtelu luonnollisestikin virkistää, niin bändissä kuin bändissä.
