Boris - Pink

Boris on varsin mielenkiintoinen, länsimaissakin huomiota herättänyt japanilaisbändi, joka tuoreimmalla kokopitkällään, 2005-vuoden lopussa julkaistulla Pinkillä, yhdistelee enimmäkseen doom-metalliksi tai stoner-rockiksi kuvailtuun musiikkiinsa aggressiivista rockia, noisea ja painostavia hitaita osuuksia.

Albumin avausraita on synkeän tunnelmallinen yli seitsenminuuttinen intro, joka johdattaa luontevasti albumin äänimaailmaan. Heti alun jälkeen meno muuttuu psykedeelisemmäksi ja energisemmäksi, aina välillä alun kaltaisten hitaiden osuuksien tauottamana. Levyn lopettaa yli kymmenminuuttinen vaikuttava kappale, joka kokoaa tyylit ja tunnelmat yhteen ja viimeistelee taidokkaan kokonaisuuden. Levyn kappaleet voisikin jakaa aggressiivisiin ja kaoottisiin nopeisiin raitoihin sekä hitaasti eteneviin jopa ambient-tyylisiin tunnelmointikappaleisiin.

Henkilökohtaisesti pidin eniten niistä painostavimmista ja pidemmistä biiseistä, kuten avaus- ja lopetusraidasta, mutta myös lyhyt ja ytimekäs instrumentaaliveto Electric jää hyvin mieleen. Toisaalta levyltä ei mielestäni erotu mitään selkeästi heikompaa kappaletta, vaan kaikki pitävät kiitettävän hyvin tasoa yllä.

Verrattuna bändin aiempiin levyihin Pink tuntuu helpoiten lähestyttävältä ja tälle genrelle tyypillistä kuulijaystävällisemmältä. Vaikken ole aiemmin juurikaan kuunnellut tämänkaltaista musiikkia, pystyin jo heti ensimmäisellä kerralla nauttimaan Pink-levystä. Tästä huolimatta musiikki vaatii tietynlaista keskittymistä, ja hiukan ahdistavan tunnelman ja loputtomalta tuntuvien kappaleiden takia Pink ei ehkä sovi jokapäiväiseen kuunteluun, ellei muutenkin ole tottunut kuuntelemaan vastaavanlaista musiikkia. Kuitenkin Boriksen tuorein kokopitkä on upea albumi lajissaan!