Akino Arai Ranskassa keväällä 2006

Lehdistötilaisuus

Sunnuntaina 25. maaliskuuta, Hard Rock Café, klo 14.20,Akino Arain konsertista vastaavan Paris Visual Prodin väki saapuu paikalle. Joitain ihmisiä on jo ulkopuolella odottamassa päästäkseen kyselemään laulajattarelta kello 16.00 kun lehditötilaisuus alkaa. Kymmenkunta minuuttia myöhemmin paikalle saapuu myös japanilainen henkilökunta mukanaan rennosti farkkuihin ja mekkoon pukeutunut Akino Arai. Pienen odottelun jälkeen toimittajat päästetään sisään saliin, jossa tilaisuus järjestetään. Akino Arai vaikuttaa hymyileväiseltä joskin hieman vaivaantuneelta toisen japanilaisen naisen sekä kahden tulkin ympäröimänä.
Kysely voi alkaa.


Tulosi on monelle eurooppalaiselle fanille unelmien täyttymys, miltä nyt oikein tuntuu?
Akino Arai: Tiesin, että ihmisiä olisi tulossa keikalleni, mutten ikinä olisi arvannut näin suurta väkimäärää. Olen erittäin otettu.

Laulat osan lauluistasi ranskaksi ja olet kertonut muutenkin suhtautuvasi intohimoisesti Ranskaan. Mistä tämä innostus?
Akino Arai: Kiitos innostuksesta ranskalaiseen musiikkiin kuuluu 70-luvun ranskalaisille artisteille, kuten Daniel Vidalille, joka sai minut kiinnostumaan ranskalaisesta taiteesta, elokuvasta ja musiikista.

Ranskalaisesta pop-musiikista puheenollen, kerroit taannoin eräässä haastattelussasi tietäväsi Serge Gainsbourgin. Kuinka löysit hänet ja mikä hänen musiikissaan sytytti?
Akino Arai: Itseasiassa en niinkään löytänyt Serge Gainsbourgia. Aluksi kuuntelin enemmän France Gallin, Jane Birkinin ja heidän tyttärensä Charlotten säveltämiä kappaleita ja sitä kautta tutustuin sitten Sege Gainsbourgiin paremmin.

Urasi alkuvaiheessa teit paljon yhteistyötä muiden artistien kanssa. Kuinka päätit aloittaa soolouran?
Akino Arai: Aloitin urani 20-vuotiaana, enkä silloin pitänyt paljoakaan yleisön edessä laulamisesta, se tuntui kiusalliselta. Lopulta huomasin, että nautin enemmän muille artisteille säveltämisestä. Siitä huolimatta huomasin, että oli faneja, jotka olivat seuranneet laulu-uraani ja jotka pohtivat, milloin olisin tulossa takaisin. Ja niin tuottajani pyysi minua jatkamaan laulamista ja yleisön pyynnöstä tein paluun.

[kysymys japaniksi] Miten päädyit esiintymään Saksaan ja nyt myöhemmin Ranskaan?
Akino Arai: Julien-”san” (Paris Visual Prodin vastuuhenkilö) kutsui minut tänne esiintymään.

Voitko kertoa meille jotain työstäsi Yōko Kannon [kuuluisa anime-musiikin säveltäjä] kanssa?
[Akino Arai keskustelee hetken tulkkien kanssa]
Tulkki: Yhdestä animesta vai projektista yleensä?
Vaikka Macross plus:sta?
Akino Arai: Kuten varmaan tiedättekin, Yōko Kanno säveltää valtavan osan melodioista. Kun hän kuuli ääneni, hän piti sitä tavallaan jatkeena melodioilleen ja pyysi minua yhteistyöhön.

Oletteko vielä yhteydessä Yōko Kannon tai Hajime Mizugoshin [toinen anime-musiikin säveltäjä] kanssa?
Akino Arai: Meillä on ollut mennyt vähän huonosti yhteistyön uusimisen kanssa, mutta vielä tulee sen aika, että äänitämme jälleen yhdessä studiossa.

Millä mielellä odotat huomista konserttia?
Akino Arai: Olen pitkän aikaa unelmoinut tällaisista asioista, mutten koskaan kuvitellut pääseväni Ranskaan. Se on kuin todeksi tullut unelma, jota en vieläkään oikein meinaa käsittää. Tällä hetkellä olen melko rauhallisin mielin, mutta huomenna stressi varmasti lisääntyy.

Kun sävellän musiikkia animeihin, perustatko sen yksittäisiin kuviin animesta vai tiettyyn animen tapahtumaan tai tarinaan?
Akino Arai: Animen teemojen luomisvaiheessa pyrin tavoittamaan animen suunnittelijan ajatukset ja selvittämään minkä viestin hän haluaa välittää animen kautta. Sen jälkeen keskityn myös animen hahmoihin ja heidän persoonallisuuksiinsa, tapahtumapaikkoihin jne. Ja sitten vain yritän kehitellä melodian ja lyriikat, jotka sopivat näihin tietoihin. Tärkeimpänä tekijänä säilyy kuitenkin aina tunne.

Onko sinulle helpompaa säveltää, kun on olemassa jotain valmista, jotain mistä saa inspiraatiota? Ja mitkä yleensäkin ovat inspiraatiosi lähteitä?
Akino Arai: Aivan ensimmäiseksi aloitan siitä miltä minusta tuntuu, sellainen tunne voi tulla jostain hienosta maisemasta, jonka olen nähnyt tai vaikka keskustelusta ystävien kanssa. Nämä mielikuvat ovat melodioina. Viimeiseksi teen sanoitukset, jotka kuvaavat näitä mielikuvia.

Kaikista tulkitsemistasi töistä, mistä pidät itse eniten ja mikä oli eniten sinua?
Akino Arai: Mieltymykseni vaihtelevat paljolti mielialan mukaan, mutta tällä hetkellä käännyn eniten Tokyo Undergroundn Kakusei Toshin puoleen.

Ranskassa on jo useita vuosia ollut intohimoisia j-pop- ja animefaneja. Olet ensimmäinen japanilainen pop-artisti, jonka albumi on julkaistu Ranskassa. Kuinka selität ranskalaisen yleisön intohimon musiikkiasi kohtaan ja mitä japanilainen artisti voi tuoda ranskalaisille markkinoille?
Akino Arai: Ensinnäkin haluaisin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat kiinnostuneita musiikistani. En koskaan kuvitellut, että tästä tulisi joskus jotain näin suurta. Ja mitä tulee ihmisten kiinnostukseen, se on ymmärrettävää, koska fanit ovat löytäneet musiikin ensin animeiden kautta ja siten myös tutustuneet itse musiikkiin paremmin [Akino Arai napauttaa vahingossa mikrofoniin ja pahoittelee]. Minun kohdallani suurin osa faneistani tuntee työni animen kautta. Se on ehkä syy sille, miksi olen saanut suosiota Euroopassa ja Ranskassa.

Julkaisit albumistasi rajoitetun painoksen, VH Musicin, jota jaettiin erään konserttisi lopussa Japanissa. Onko tällä nimellä jokin merkitys kuten nettisivusi, Virdinian Housen, nimellä?
Akino Arai: Alunperin Virdinia House oli 7 vuotta sitten pitämäni radio-ohjelman nimi. Se oli myös entisen kotini nimi. Nettisivun nimeksi se päätyi, koska halusin, että kaikki pääsevät tutustumaan taloon, josta kaikki alkoi. Sama idea jatkui levyn nimellä VH Music ja toivon, että kaikki kuuntelijani liittyisivätkin Virdinia Houseen.

Aiotko uudelleenjulkaista albumin faneillesi?
Akino Arai: Tällä hetkellä meillä on neuvottelut kesken tuotantoyhtiöni (Victor Entertainment) kanssa albumin uudelleenjulkaisusta ja tuomisesta Eurooppaan.

Olet käyttänyt monia eri musiikkityylejä tehdessäsi musiikkia (rock, sinfonia, electro, pop jne.). Onko jokin näistä tyyleistä erityisesti suosikkisi?
Akino Arai: Minulla ei ole varsinaista lempityyliä, vaan ensin mietin vain ideoita, joita minulla on. Sitten yritän löytää musiikkityylin, joka sopii parhaiten tähän ajatukseen. Tällä hetkellä pidän eniten technosta ja myös rockista ja akustisesta kitarasta, koska siinä on sielua.

Ovatko kaikki animeihin säveltämäsi kappaleet olleet varta vasten niitä varten tehtyjä vai onko osa niistä tullut aikaisemmista sävellyksistäsi?
Akino Arai: Tutustun aina sarjaan sen toteuttajan kanssa ja luon sen pohjalta kappaleet. Ainut poikkeus oli tehdessäni Windaria-animea.

Oliko sinulla apua kappaleesi Wanna be an Angelin ranskankielisten lyriikoiden teossa vai osaatko puhua jonkin verran ranskaa?
Akino Arai: Ei, en puhu ranskaa [ranskaksi, joka aiheuttaa naurahduksia salissa]. Pienestä saakka olen yrittänyt ymmärtää ranskaa ja tiedän jo kuinka lukea sitä, mutten tiedä yhtään mitä lukemani tarkoittaa.

Miksi julkaisit laulustasi Utsukushii Hoshista uuden version albumillasi Sora no uta?
Akino Arai: Siihen on monia syitä. Utsukushii Hoshi oli jo julkaistu ensimmäisellä albumillani [Natsukashii Mirai], mutten ollut täysin tyytyväinen siihen. Ihmiset pitivät siitä versiosta, vaikkei se ollut se mitä olisin itse halunnut heidän kuulevan. Nyt kun minulla on mahdollisuus tehdä sellaista musiikkia kuin itse haluan, halusin ihmisten kuulevan viimeisimmällä albumillani tämän version jonka olen kehittänyt.

Oletko saanut sävellyksiisi vaikutteita 70-luvun rockista, esimerkiksi Pink Floydilta?
Akino Arai: [pieni mietintätauko] Olen saanut paljon vaikutteilta tältä bändiltä muiden ohessa. Oli suuri löytö, kun ensimmäisen kerran kuulin tätä musiikkia, mutta myös tietynlainen shokki. Kuuntelin sitä ensimmäistä kertaa huoneessani, enkä pystynyt liikkumaan, koska se oli niin suuri elämys.

Olet laulanut nyt ensimmäisen eurooppalaisen yleisösi edessä Saksassa. Miltä tämä tilaisuus tuntui, vaikkakin on tiedossa, että saksalaiset ovat tunnetusti hieman ”viileämpiä” kuin ranskalaiset? [naurua salissa]
Akino Arai: Eilisen konserttini aikana huomasin, että saksalaisen ja japanilaisen yleisön reaktiot ovat varsin samanlaisia, joskaan en ollut niin yllättynyt tästä. Siitä ovatko ranskalaiset sitten ”kuumempia” kuin saksalaiset, en osaa sanoa mitään, sillä minulle on sama mitä yleisö tekee, taputtavatko vai katsovatko he konserttia vain rauhallisesti. Tärkeintä on, että jokainen nauttii musiikista tavallaan.

Mitä voit kertoa meille meille levy-yhtiöstäsi Victor Entertainmentista? Kuinka se löysi sinut?
Akino Arai: Eräs ystäväni työskenteli Victor Entertainmentilla ja vei demonauhoja ni kuultavaksi, siitä pidettiin heti ja minut otettiin yhtiöön.

Olet sanonut haastattelussasi, että unelmasi on ”elää laulujasi ja musiikkiasi”. Nyt 20 vuoden uran jälkeen,on mahdollista, että näin on käynyt. Vaikuttaako ulkomaalaisten faniesi tapaaminen ja konserttisi Euroopassa mahdollisesti tuleviin sävellyksiisi?
Akino Arai: Itseasiassa se ei ole ollut unelmani aivan pienestä asti. Tarkemmin ottaen, olen pitänyt monista erilaisista asioista kuten piirtämisestä. Ajan kuluessa laulaminen ja säveltäminen ovat vain jääneet tärkeimmiksi. Verrattuna niihin vaikutteisiin, joita saan vieraillessani Euroopassa, tulee muistaa, että saan monenlaisia vaikutteita. Haluan laajentaa tietoisuuttani monilla kokemuksilla ja tuloni Eurooppaan on yksi mahdollisuus saada niitä, mutta se ei ole ainut.

Olet kertonut, että vuoden 2006 aikana olet julkaisemassa uutta albumia. Onko sillä jotain tiettyä tyyliä ja onko sille jo kappaleita valmiina?
Akino Arai: Näin äkkiseltään mieleen ei tule mitään tiettyä kuvaa, sellaista teemaa joka olisi koko albumilla. Päämääräni uutta albumia albumia tehdessä on aina se, että tapahtuu jatkuvaa kehitystä mm. tyylillisesti. Näin ollen myöskään mitään nimeä tai ilmestymispäiväystä ole vielä päätetty.

Lehdistötilaisuus loppuu näihin sanoihin ja tämän jälkeen laulajattarella on aikaa valokuville ja nimikirjoituksille.

JaME kiittää Akino Araita ja Paris Visual Prodia.