Miyavi - Miyaviuta - Dokuso

Miyavin uusin kokopitkä albumi Miyaviuta - Dokuso on nimensä mukaisesti kunnon sooloalbumi; koko levy soitettu vain akustisella kitaralla ja pienellä rumpusetillä, kaikki tietenkin Miyavin itsensä toimesta.

Albumi alkaa jännällä akustisen kitaran rämpytyksellä. Pian käy ilmi, että oikeastaan koko levy kuulostaa samankaltaiselta akustiselta pelleilyltä, silloin tällöin on tarttuvia koukkuja ja hyviä, persoonallisia ideoita, mutta pidemmän päälle musiikki alkaa tuntua kyllästyttävältä. Levyn teemana on rakkaus, ja kaikkien kappaleiden tunnelma on melko positiivinen ja pop-tyylinen, ainakin verrattuna Miyavin aikaisempaan tuotantoon. Kappaleet voisi jakaa kahteen osaan, hempeän rauhallisiin (esim. Boku wa shitteru ja Aishiteru kara hajimeyo) ja energisen pirteisiin kappaleisiin (How to love, Please, please, please). Levyn valopilkkuja mielestäni olivat erityisesti Kimi ni Funky Monkey Vibration, joka on veikeän svengaava lyhyt biisi, ja melkein instrumentaalinen Dear my love..., joka soljuu eteenpäin todella luontevasti.

Kaksitoista kappaletta akustisia rakkauslauluja tuntuu hieman liian paljolta. Olisi voinut olla parempi erottaa teemat, esimerkiksi levyllinen monipuolisempia rakkauslauluja tai levyllinen erityylisiä akustisia kappaleita. Nyt läheskään kaikilla biiseillä ei ole tarpeeksi omaa annettavaa, vaan muutaman loistavan idean lisäksi levy on täynnä ikuisuudelta tuntuvaa rämpytystä.