Jinkaku Radio - Akui

Jinkaku Radio on jo vuodesta 2000 asti vaikuttanut, tällä hetkellä kaksihenkinen, varsin uniikki bändi. Yhtyeellä on jo alkuajoistaan asti ollut varsin omaperäinen ote musiikkiin ja heidän kenties parhaiten tunnistettavissa olevia piirteitä ovat vokalisti Yuukin erikoinen ääni ja basisti Naokin selkeät, vahvat bassolinjat, jotka ovat omalta osaltaan eräänlainen kantava voima Jinkaku Radion musiikissa.

Arvostelussa on siis Jinkaku Radion viimeisin julkaisu, 4.12.2005 julkaistu Akui-single, joka pitää sisällään kaksi kappaletta.

Ensimmäinen kappale, singlelle nimensäkin antanut Akui on tyyliltään varsin surumielinen, niin musiikin kuin lyriikoidenkin osalta. Akuin aloittavat akustinen kitara ja syntikat, jonka jälkeen alkaa melankolinen, Jinkaku Radion tyylille ominainen, hieno sähkökitarariffi. Pian kitarat kuitenkin hiljenevät jälleen ja jättävät tilaa syntikoille, bassolle ja Yuukin omaperäiselle äänelle. Biisi vaihtelee hiljaisemmista osuuksista hieman mahtipontisempiin, silti aina hyvin surumielisiin, sähkökitaroiden sävyttämiin osiin. Jo musiikista tulee kuuntelijalle varsin haikea olo ja lyriikoihin tutustuessa olo vain vahvistuu. Käännettynä kertosäe kuuluu kutakuinkin "pimeyden sade valuu taukoamatta ja nielaisee kaiken, pimeyden sateen valuessa taukoamatta, mitään ei jää jäljelle", ja tuo pätkä kuvaakin kappaleen tunnelmaa ja lyriikoiden haikeutta varsin hyvin. Kertosäkeen melodia on kuitenkin melankolisuudestaan huolimatta varsin tarttuva ja ainakin itse huomasin laulavani sen mukana jo lähes alusta lähtien.

Vaikka Akui onkin hyvin melankolinen kappale ja kertosäkeen lyriikat saattavat vaikuttaa kliseisiltä, Jinkaku Radiolla on kuitenkin mielenkiintoinen taito tehdä kornilta vaikuttavasta kappaleesta jotain oikeasti kaunista ja koskettavaa. Yuukin ääni on varsin omiaan Akuin kaltaisiin kappaleisiin ja Naokin vahvat bassolinjat luovat kauniin pohjan Jinkaku Radiolle ominaisille hyville kitarariffeille. Vielä kun lisätään bändille myöskin tyypilliset, erikoiset syntikkakohdat, saadaan Akui; varsin mainio kappale, jonka kuuntelemista ainakaan allekirjoittanut ei tunnu pystyvän lopettamaan ensimmäisen, toisen tai edes kolmannen kerran jälkeen.

Singlen toinen kappale, Buranko, on tyyliltään huomattavasti minimalistisempi kuin aloituskappale, ja joudunkin itse myöntämään, että en alkuun pitänyt sitä juuri minään Akuin rinnalla. Biisin aloittavat hiljainen akustinen kitara ja varsin paljon vibrafonilta (eli ksylofonin metalliselta versiolta) kuulostava soitin. Tempo pysyy melko hitaana, mutta varsin tasaisena koko sen vajaat neljä minuuttia, minkä kappale kestää. Taustalla soiva syntikka on hiljainen ja Yuukin äänikin kuulostaa toisinaan varsin etäiseltä. Kertosäkeen aikana Yuukin ääni kuitenkin aina vahvistuu, antaen kertosäkeelle hieman lisäpainoa. Lyriikoiltaan Buranko ei ole ihan yhtä tummasävytteinen kuin Akui, vaikka kyllä Yuuki Burankossakin laulaa esimerkiksi että "ikuisuus on illuusio". Burankon lyriikat eivät kuitenkaan ole ihan yhtä suoraan puhuttelevat kuin Akuin vaan vaikuttavat hieman enemmän vertauskuvallisilta.
Loppua kohti Yuukin syrjäyttävät yllättäen mukaan astunut haitari sekä lapsikuorolta kuulostava taustakuoro. Tämä lapsikuoro jatkaakin laulua loppuun asti ja kappale soljuu hiljaisuuteen instrumentti kerrallaan, viimeisenä biisin myös aloittanut vibrafoni.
Yksi Burankon mielenkiintoisimpia puolia on ainakin itseni mielestä bassolinja, sillä tässäkin kappaleessa jälleen huomaa, kuinka Naoki käyttää bassoaan usein enemmän varsinaisena soittimena kuin vain kitaroiden tukijana, mikä on hienoa, sillä omasta mielestäni aivan liian monet basistit tyytyvät vain tuohon jälkimmäiseen tyyliin. Basso on hieno soitin, jonka merkitystä musiikissa ei tulisi vähätellä. Naoki on tässä suhteessa oikein hyvin kunnostautunut basisti.

Buranko tuntuu myös paranevan kerta kerralta, sillä vaikka aluksi en pitänyt sitä juuri minään, jossain vaiheessa huomasin kuuntelevani sitäkin yhä useammin ja useammin, kerta toisensa jälkeen. Ensivaikutelmani johtui eittämättä Akuista, jonka kiehtova ja otteessaan tiukasti pitävä melankolisuus eivät jättäneet minun korvissani tilaa juuri muulle. Kuuntelin singleä usein kuitenkin tehdessäni kaikkea muuta samalla, jolloin Akui ehti loppua ja Buranko alkaa ennen kuin edes huomasin, ja pikkuhiljaa Buranko onnistuikin salakavalasti kaikessa minimalistisuudessaankin hiipimään asteikollani Jinkaku Radion parhaimmistoon.

Kokonaisuutena tämä single on omasta mielestäni ehdottomasti yksi Jinkaku Radion parhaimpia, vaikka sisältääkin vain kaksi kappaletta. Bändi on ollut jo alusta asti aina oikein hyvä, mutta he tuntuvat vain parantuvan vuosien varrella. En varmasti ole ainoa fani, joka odottaa jo varsin kärsimättömästi sitä päivää, jolloin Jinkaku Radion marraskuun 29. päivä ilmestyvä uusi single, Gakubuchi, vihdoinkin kolahtaa postiluukusta. Se, että Akuin julkaisusta on jo lähes vuosi, pahentaa odotusta entisestään. Toisaalta taas, hyvää kannattaa odottaa!