LM.C - Trailers (Gold)

Trailers [Gold]:in etukantta komistaa logona toimivan, vasemmasta korvastaan lävistetyn rock-jänön ääriviivat. Takapuolella sama kuvio toistuu toisinpäin käännettynä ja näin ollen jäniksen takaraivosta löytyy kappalelista. Hieman hintavampi versio sisälsi itse singlen lisäksi DVD:n ☆Rock the LM.C☆:n PV:llä.


Esittäytymisenäkin toimiva ☆Rock the LM.C☆ alkaa vauhdikkaasti räpillä ja raskaalla riffillä. Laulu on mukaansa vetävä ja varustettu kovalla, mutta major-bändimäisen positiivisella rock-asenteella. Japanilaisen bändin tuotokseksi sen kuitenkin tunnistaa välillä esiin nousevasta hyvin sileästä ja popahtavasta laulamisesta. Vastaavien tapausten ongelmaksi olen noteerannut sen, että molemmissa hyvältä kuulostaminen on laulajalle melkoinen haaste. Valitettavasti maya ei ole poikkeus, enkä suoraan sanottuna voisi kuvitella istuvani kuuntelemaan hänen laulamaansa täyttä pop-raitaa. Onneksi LM.C on niin täynnä kaikkea muutakin, etteivät nuo pienet osuudet pääse valtaamaan liikaa alaa. Lisäyksenä se vielä menettelee, antaen ☆Rock the LM.C☆:lle mahdollisuuden olla jotain muutakin kuin nuorisoon uppoavaa melua. Lieneekö samainen huomio ollut alkuperäinen tarkoituskin?

Kappalelistalla seuraava on Ultra Bit. (Interlude), joka kaikkien mielenkiintoisten välimelodioiden maailmassa onnistuu olemaan todella mitäänsanomaton pätkä, eikä ajattelematon sitä aluksi edes huomaa seuraavan raidan jo alkaessa.

＠FUNNY PHANTOM＠ on nimenä turhankin kuvaileva, sillä kipaleesta voi bongata, kyllä vain, vinkuvan aave- tai konemaisia ääniä. Tästäkin löytyy raskaamman verryttelyn jälkeen sitä varsinaista laulua, nyt melodia tosin vääntää sen yllättävän lähelle dancea. Teokselle voisi oivasti kuvitella mainion vastaanoton mihin vain tanssibileisiin.

DVD:llä seurannut PV yrittää luoda yhtyeelle mielenkiintoista mielikuvaa. Fanien ympäröimältä pieneltä lavalta löytyy mayan ja Aijin lisäksi kuvaan sopivat, kokeneen ja persoonallisen oloiset sessiomuusikot sekä satunnainen, ilmeisesti kommandopipolla naamioitu tyyppi, jonka hommaksi näyttää jääneen lauluun kuuluvien liikkeiden esittäminen. Mikä käytännössä iski silmään amerikkalaisen rap-kulttuurin viitoittamana käsien levittelynä. Lauluun sopii ihmismassan tuoma liike-energia, mutta keikkamaisesti kuvattu video ei ehkä kuitenkaan ollut oikea ratkaisu. Ikävän teennäinen PV ei onnistu haasteellisessa yrityksessään esitellä bändiä tyylikkään, mutta tarpeeksi mairittelevan esiintymisen turvin, vaan saavutukseksi jäävät lähinnä kivat kuvakulmat ala- ja yläviistosta sekä reilu määrä lähikuvaa laulaja mayasta.


Julkaisua voisi suositella riehuvan energistä musiikkia hakeville, sillä en itsekään malttanut kuunnella sitä nousematta tuolilta. Puhtaan laulun merkitys kuitenkin mietityttää. Jään odottamaan omiiko bändi sen osaksi itseään vai josko he tulevaisuudessa uskaltaisivat kokeilla säveltämistä ilman tuota toistuvaa, melkeinpä pakollisen oloista kevyempää osuutta. Joka tapauksessa ei tälle yhdistelmälle näillä näkymin voi täysiä pisteitäkään antaa.