Japanin post-rock-jättiläisen neljäs kokopitkä albumi arvostelussa.
Seuraten muiden post-rock-bändien, kuten Sigur Rósin ja Mogwain, lähiaikoina saamaa suurta suosiota, japanilaisnelikko Monon neljäs albumi You Are There on herättänyt paljon huomiota kansainvälisissä post-rock-piireissä. Keväällä 2006 ilmestynyt levy sai heti hyvän vastaanoton ympäri maailman, ja ahkerasti myös Amerikassa ja Euroopassa keikkailevan bändin uutta levyä on syystäkin kehuttu yhtyeen kypsimmäksi ja taidokkaimmaksi albumiksi tähän mennessä.
Post-rockiin perehtymättömien kuulee usein valittavan, kuinka kaikki genren bändit kuulostavat samalta loputtomalta tuntuvilla kappaleillaan, ja ehkä joissakin tapauksissa valitus on aiheellistakin, mutta Mono on onnistunut luomaan oman helposti tunnistettavan maailmansa. Sitä värittävät kiitettävän persoonallisesti klassisesta musiikista saadut vaikutteet. Yleistunnelma on synkkä, ambient-tyylinen, ajoittain painostavan raskas ja välillä keveän melankolinen.
You Are There sisältää kuusi instrumentaalista kappaletta, joiden yhteispituus on tunti. Neljä kappaleista on reilusti yli kymmenminuuttisia, kahden ollessa lyhyempiä, hieman alle neliminuuttisia. Nämä lyhyemmät kappaleet, A heart has asked for the pleasure ja The remains of the day, ovat molemmat ilmavia ja herkkiä, ja antavat kuulijan hengähtää ja rentoutua pitkien, jännittävän eeppisten kappaleiden välillä, jotka tuntuvat olevan se varsinainen levyn sisältö.
Ensimmäinen kappale The flames beyond the cold mountain alkaa hitaasti pienieleisillä soinnuilla, mutta kasvaa vähitellen lisäten uusia kerroksia. Kaikki instrumentit ja niillä aikaansaatu musiikki rakentuu täydellisen toimivaksi kokonaisuudeksi, kunnes kappaleen loppuvaiheilla päästään kliimaksiin ja kaikki räjähtää, saaden kylmänväreet kulkemaan pitkin kuulijaa. Tämä kappale on loistava esimerkki Monon musiikista, ja henkilökohtainen suosikkini koko heidän tuotannostaan, tosin myöskään levyn keskivaiheen kappaleet Yearning ja Are you there? eivät jää kauas, vaan keräävät jälleen kerran mahtipontisuudellaan kuulijan kaiken huomion. Viimeinen kappale Moonlight yltää vaikuttavuudessaan melkein ensimmäisen tasolle, ja tekee juuri sen minkä hyvän viimeisen kappaleen kuuluukin - jättää kuulijan haluamaan lisää.
Kuten monet ovat jo minua ennen kehuneet, on You Are There ehdottomasti Monon upein albumi, ja koko laajassa post-rockin maailmassa todella erityinen ja arvostuksensa ansaitseva levy. Sanoilla ei voi tarpeeksi tehdä kunniaa Monon musiikille, vaan se täytyy itse kuulla ja kokea. Kunhan jaksaa asettua aloilleen tunniksi ja keskittyä, ei tule pettymään.
