Kagrra,:n uusin single, Utakata, ilmestyi marraskuun 22. päivänä ja kyseessä on julkaisu, joka todellakin osoittaa Kagrra,:n kykeneväisyyden myös jonkinasteiseen riskinottoon ja kyllä - siihen täydelliseen kehittymiseen. Utakata onkin single, joka yltää yhtyeen parhaimmaksi tähänastiseksi julkaisuksi.
Levyn nimikkokappale ensimmäiset sekunnit alkavat Isshin pelkällä laululla ja tavalla, joka voi saada bändiin kyllästyneelle kuuntelijalle hetkellisen taas sitä tyypillistä Kagrra,:a olotilan, mutta pian kaunista melodiaa tulee avustamaan muut intrumentit, sekä iloisena yllätyksenä kitaristi Shinin soittama vanha ja perinteinen japanilainen näppäilysoitin, koto, joka luo mystisen, vanhanaikaisen ja erilaisen tunnelman koko kappaleeseen. Taustalla humisevat suuret rummut saavat aikaan mahtipontisuutta ja dramatiikkaa. Kokonaisuudessaan Utakata on uskomattoman kaunis kappale, joka tuottaa kylmiä väreitä pitkin selkärankaa - kappale on yhtenäinen, josta ei puutu mitään oleellista eikä siihen ole lisätty myöskään mitään turhaa. Mielestäni kyseessä on teos, jota voisi avoimesti suositella jopa kuuntelijalle, joka ei aikaisemmin ole välittänyt Kagrra,:sta tai ylipäänsä japanilaisesta rockmusiikista tippakaan.
Toinen kappale kantaa nimeä Sakebi. Sekin on osittain poikkeava Kagrra,:n aikaisemmasta tuotannosta, mutta positiivisella tavalla. Kappaleessa ei tällä kertaa yllättäen sisällä elementtejä Japanin vanhasta kulttuurista, mutta Sakebin hienous säilyy. Tällainen huomio on tietenkin minunlaiselleni fanille hienoa: onhan se todiste siitä, että Kagrra,:n musiikki ja sen suosio eivät perustu muutamaan hassuun perinteiseen soittimeen muinaisilta ajoilta, vaan sen salaisuus on jossakin paljon syvemmällä. Sakebi on nopea, mutta ei ole lähelläkään termiä raskas ja kertosäkeistö on varsin tarttuva.
Ano saka wo noboreba päättää Utakata singlen. Se muistuttaa melko pitkälti koko bändin alkuaikoja, eli kyseessä ei ole ehkä omaperäisin uutuus, mutta kappale on niin mielettömän viimeistelty, että se mielestäni luultavasti voittaa jopa Ureit ja Yume Izuru Chit mennen tullen. Isshin ääni on tässäkin korviahivelevä ja hänen tapansa käyttää äänihuuliaan onkin minulle se ikuinen mysteeri. Onko oikeasti mahdollista laulaa samaan aikaan sekä näin nuotilleen että näin kauniisti ja herkästi? Ano saka wo noboreban kertosäkeistössä vokalistin ääni pääseekin ehkä eniten oikeuksiinsa, kun siirtyminen yhdestä sävelestä kahden oktaavin päähän käy kuin huomaamatta.
Lyhyesti sanottuna Utakata on siis todellakin Kagrra,:n tähän mennessä parasta antia koskaan. Vain yksi miinuspuoli löytyy (pitkän pohdinnan jälkeen): joudun nyt odottamaan aivan tuskassa bändin tammikuista uutta albumia ja näin upea single jo pakottaakin minut ennakkotilaamaan sen samantien.
